Paastosta päästessä unhottuu kerrassaan kieltäymysajan rajoitukset
ja elämä alkaa taas täydessä vauhdissaan. Jo ensimmäinen yö "arkea"
[arki = paastoamaton aika] vasten — olkoonpa sitte tuo yö miten
suurta juhlapäivää vasten tahansa — menee naisväellä valvoissa ja
valmistellessa arkiherkkuja. Silloin räiskää tuli uunissa, lehajaa
liedessä, ja silloin paistetaan ja keitetään, hyöritään ja hääritään;
kaikilla on kiirettä eikä siinä jouda turhia lörpöttelemään... ei kun
kysymyksiä tehdään ja neuvoja jaellaan; koko öinen, hiljainen elämä on
muuttunut täysin eloisaksi ja virkeäksi.
Toiset naisista hienontavat piiraan kuoria ja toiset taas "sultsinan"
kuoria. Ja kun on niitä jo aimo kasat saatu, niin levitellään piiraan
kuorille jo valmiiksi keitettyä ja jäähdytettyä sydäntä ja toiset
sikäli näppiensä nenilla muodostelevat piiraat valmiiksi ja kiidättävät
jollekin piiraslaudalle odottamaan uuniin panoa. Talon miniä on
ruvennut paistelemaan sultsinan kuoria hiilloksella, ja vanha emäntä
paistelee riehtilällä uunin suulla, lieskassa, ja paahteessa, ohuesta
ohrajauhosekotuksesta "tsuppoin" kuoria.
Rokkakattila kiehua porisee liedessä ja turahduttelee tuontuostaki
sisällystään tuliselle ja kypsäksi kiirehtivälle alukselleen.
Mutta yö ei ehdikään paljon yli puolesta, kun puuhat jo lähestyvät
loppuansa, ja päästään nauttimaan öisen puuhan tuotteita ja
sammuttamaan pitkän paaston tuottamaa rasvaruokain kaipuuta.
Miehet herätetään makuultaan. Juodaan ensin kahvi ja sitte kohta
käydään ruokaan käsiksi.
Ensimmäinen ruoka on rokka [lihakeitos, vaan siinä ei ole herneitä,
ei potattia, ainoastaan lihaa, vettä ja suuruksena ohraryyniä]; sitte
tuodaan möhkäleissä rokkaliha pöydälle ja isäntä möyhentelee sen
pieniksi suurenmoiseen astiaan, josta sitte kukin saa parhaan tahtonsa
mukaan ahmia lihaa suuhunsa.
Tällä välillä jo nuoremmat naiset levittelevät ryynisydäntä tsuppoin
kuorille ja valmistavat, kolmikulmaiseksi käärimällä, tsuppoja
syötäviksi: voiheraan sitä kastellaan ja se maistuukin hyvälle.
Sultsina seuraa tämän jälkeen, niinikään pöydässä täytettynä
ryynisydämmellä ja käärittynä pitkulaiseksi liuskaksi.
Näitä kaikkia lajeja on syöty siksi paljon, että syöjiä jo
röyhtäyttelee, vaan kiisseli vielä on syömättä, eikähän sitä mikä
kesken ruokia erkane pöydästä... ja tuoltahan sitä jo emäntä kantaakin
kovaksi jähmettyneenä maidon kanssa syötäväksi.
Se oli viimeinen ruoka. Vaan kauanhan siinä jo oli taisteltukin eikä
siis ole ihme, jos pöydän luota lähdettyä laskeudutaankin muutama
tuntiselle ehtoneelle.
* * * * *
Päivemmällä valjastaa isäntä hevosen korjan eteen ja lähdetään kylään
tansseihin. Ne ovat jo parhaillaan, kun saavutaan tanssipirttiin, vaan
hälinä ja tanssi taukoaa heti, kun outo vieras saapuu heidän iloihinsa,
eivätkä he rupea toimeensa ennen kuin vieras on heitä pyytänyt ja
kehottanut.
Sitte alkaa taas käsiharmonikan räikeä ääni kuulua ja sen johdolla
aletaan pyörähdellä. Tanssi seuraa tanssin jälkeen. Tanssitaan
"katrillia", "ristkontraa", "muanitusta", "lanssia" y.m. Itä-Karjalassa
käytännössä olevia tansseja. Huvittavin tai sievin niistä on
"lanssi"... se on milt'ei hienoa salonki-tanssia.
Kuuma on tytöillä jos pojillakin, mutta siitä huolimatta on pojilla
hattu päässä... siten kun näyttää miehekkäältä ja mahtavalta!
Kylän kauppias on myös saapuvilla paperosseineen, vesirinkeleineen,
orehkoineen ja karamelleineen ja kauppa käy joltamoisesti, pojan
tunnokkaana velvollisuutena kun on ostaa "mielitietolleen" jotain
suuhun pantavaa, ja pitäähän itselläänkin olla paperossi hampaissa niin
tanssiessa kuin levähtäissä.
Ihmisiä on aina tupa täynnä, sillä jos toisia meneekin, niin virtaa
toisia sijaan, nuoria ja vanhoja, ja jokainen uusi tulokas tekee sisään
astuttuaan ristinmerkin vaikka pirtissä kuinka mylläköitäisiin.
Oudolle vieraalle täälläkin osoitetaan vieraanvaraisuutta, ja hän on
täällä tarkastuksen esineenä. Vieläpä joku kylän isännistä pyytää
kanssaan kotiinsa lähtemään, jossa hänelle taas tarjoillaan talon
varusta, eikä lasketa häntä pois ruokailematta... "Ehtii niihin
tansseihin vielä sittekin", lohdutetaan ruualle päätellessä.
Tanssit eivät kuitenkaan kestä myöhään iltaan, vaan ne lopetetaan kohta
hämärän tultua (talvella) ja sitte kokoonnutaan uudestaan joko samaan
taloon tai johonkin toiseen "illatsuun". Siellä nuoruus omine iloineen
paremmin luo hauskuutta nuorten mieliin, vapaammin voidaan lähestyä
toisiaan, johon on avuliaana pirtin heikko valaistus... Hämärässä
nurkassahan voi niin hyvin istahtaa tyttö pojalle syliin tai päin
vastoin ja siinä korvan juurella on niin hyvä ilmoitella sydämmensä
salaisuuksia toisilleen ja eihän varaava äitikään tuolta toisten takaa
niin pian huomaa — hänen mielestään — tyttärensä sopimatonta käytöstä.