VII

On hyvin ihmeellistä, että joku toinen näin voi tunkeutua olemuksemme

salaisimpaan piilopaikkaan ja lukea sieltä paremmin kuin me itse joskus

unohdettuja ja karkoitettuja, mutta aina eläviä tai vielä

muodostelemattomia ajatuksia ja tunteita. On todellakin masentavaa,

että vieras pääsee kauemmaksi sydämeemme kuin me itse. Tämä asettaa

ihmeelliseen valoon sisäisen elämämme luonteen. Miten me asetummekaan

varuillemme, miten sulkeudummekaan omaan itseemme, meidän

tietoisuutemme ei ole kuitenkaan ehdottoman tiivis; se pakenee, se ei

kuuluu meille. Ja joskin vain erikoisissa olosuhteissa joku toinen voi

sinne asettua ja ottaa sen haltuunsa, niin on kuitenkin varmaa, että

tavallisessa elämässä "sisäinen forumimme", omatuntomme, on

jonkinlainen henkinen forum, jossa useimmat niistä, joilla sinne on

asiaa, tulevat ja menevät mielensä mukaan, tunkevat sinne katseensa ja

valitsevat sieltä totuuksia aivan toisella tavalla ja paljon vapaammin

kuin mitä olimme luulleet tähän saakka.

Jätämme tämän seikan, joka ei ole tutkimuksemme esine. Se mitä minä

tahtoisin selvittää Julian ennustuksista, se on minulle itselleni outo

osa tuntematonta. Menikö hän minun tietopiirini ulkopuolelle? En luule.

Kun hän puhui minulle asian onnellisesta päätöksestä, niin se yleensä

oli minun aavistamani päätös, joka hätätilassa saattoi tyydyttää

vaistoni itsekästä ja raakaa puolta, vaikkakin tahtoni, uskollisena

alkeelliselle velvollisuudelle, oli määrä uhrata kaikki mieluummin kuin

vapautua tuosta velvollisuudesta asettaakseen sen edelle kurjan

persoonallisen menestyksen. On siis huomattava, että tämänlaatuisissa

ilmoituksissa vaiston salainen ääni tulee kuuluviin paljoa selvemmin

kuin määrätyimmänkin tahdon. Niinpä hän ilmoittaessaan minulle

vastustajan kuoleman paljasti vain tuon saman vaiston salaisen toiveen,

yhden noita halpamaisia ja häpeällisiä toiveita, jotka me kätkemme

itseemme ja jotka eivät kohoa ajatuksemme kantamiin. Todellinen

ennustus olisi kysymyksessä vain, jos tuo kuolema tulisi vähän ajan

sisällä vastoin kaikkea odotusta, vastoin kaikkea todennäköisyyttä.

Mutta silloinkaan ei luullakseni pythia, ennustajanainen, olisi

tunkeutunut tulevaisuuteeni, vaan minä, minun vaistoni, minun

itsetiedoton olentoni, joka olisi aavistanut tapahtuman, johon se oli

sidottu. Tuo pythia olisi lukenut Aikaa, ei ehdottomasti eikä kuten

maailmankaikkeuden kirjaa, johon on kirjoitettu kaikki, mitä tulee

tapahtumaan, vaan minun kauttani, minun lävitseni, minun erikoista

intuitsioniani, ja hän olisi vain tulkinnut sen, mitä minun

alitajuntani ei voinut sanoa ajatukselleni.

Luullakseni asianlaita oli sama, mitä tulee noihin kahteen muuhun

henkilöön, jotka menivät kysymään häneltä neuvoa. Sillä, jolle hän

ennusti ystävän kuoleman, oli todennäköisesti, huolimatta siitä, mitä

järki vakuutti ystävyydestä, sisäinen, luonnollinen tai ennustava,

mutta tarmokkaasti tukahdutettu vakaumus, että sairas kuolisi, ja tuon

vakaumuksen unissakävijä juuri keksi niiden lempeiden toiveiden

joukosta, jotka koettivat pettää häntä. Mitä taas tulee toiseen, joka

odottamatta löysi kadonneen esineen, niin on vaikea tuntea kyllin

tarkasti hänen sieluntilaansa voidakseen päättää, oliko hänellä n.s.

_double vue_, sisäinen näkemys, vai muistuiko se yksinkertaisesti

jälleen hänen mieleensä. Oliko se, joka oli kadottanut esineen, täysin

tietämätön siitä, mihin paikkaan ja missä oloissa hän oli sen

kadottanut? Hän vakuuttaa, että asia oli niin ja ettei hänellä ollut

koskaan siitä ollut pienintäkään aavistusta, vaan että hän päinvastoin

oli vakuutettu siitä, ettei esine ollut kadonnut, vaan varastettu, ja

että hän oli koko ajan epäillyt erästä palvelijaansa. Mutta mahdollista

on, että -- hänen älynsä ja valveutuneen minänsä sitä huomaamatta --

hänen itsetiedoton ja ikäänkuin nukkunut sielunelämänsä oli vallan

hyvin huomannut ja muisti paikan, mihin esine oli pantu. Siinä

tapauksessa näkijä olisi -- ei vähemmän yllättävän, mutta

toisenlaatuisen ihmeen kautta -- jälleen löytänyt ja herättänyt salassa

piilevän ja melkein animaalisen muistin ja saattanut sen ihmismaailman

valoon, johon se oli turhaan pyrkinyt.