Harvat kaupungit olisivat minulle tarjonneet laajemman ja
hedelmällisemmän kokeilualan kuin Parisi. Siellä tein siis
tiedusteluni. Sitä varten valitsin hetken, jolloin oli ratkaistavana
eräs suunnitelma, jonka toteuttaminen (mikä ei riippunut yksin minusta)
oli oleva minulle hyvin tärkeä. En kajoa asian yksityiskohtiin, jotka
itsessään tuskin ovat mielenkiintoisia. Riittäköön, kun mainitsen, että
tuohon suunnitelmaan liittyi joukko juonia ja useita mahtavia ja
vihamielisiä tahtoja, jotka taistelivat minun tahtoani vastaan. Nuo
voimat pitivät toisiaan tasapainossa, ja inhimillisen logiikan mukaan
oli mahdotonta aavistella, mille puolelle voitto kallistuisi. Minun oli
siis tehtävä tulevaisuudelle hyvin tarkkoja kysymyksiä, mikä on
välttämätön ehto, sillä jos monet valittavat, ettei se sano heille
mitään, niin on vika siinä, että he kyselevät siltä neuvoa hetkellä,
jolloin heidän elämänsä näköpiirissä ei ole mitään tekeillä.
Kävin astrologien, kädestäkatsojien, samoinkuin rappeutuneiden ja hyvin
tunnettujen sibyllojen luona, jotka uskovat lukevansa tulevaisuuden
korteista, kahvinperistä, vesilasiin liuotetun munanvalkuaisen
muodostamista kuvioista j.n.e. (Sillä mitään ei saa lyödä laimin; ja
joskin vehkeet ovat joskus kummalliset, niin saattaa tapahtua, että
totuuden sirunen piilee typerimpienkin temppujen takana.) Kävin
erittäinkin kuuluisimpien ennustajanaisten luona, jotka
unissakävijöiden, näkijöiden, mediumien j.n.e. nimellä osaavat
sijoittaa omaan tietoisuuteensa heiltä neuvoakysyvien tietoisuuden ja
vieläpä sitäkin, mikä on vain näiden alitajunnassa, ja jotka yleensä
ovat entisajan ennustajien suoranaisimpia perillisiä. Tapasin tuossa
tasapainonsa menettäneessä maailmassa paljon konnankoukkuja, petosta ja
karkeita valheita. Mutta minulla oli samalla myöskin tilaisuus tutkia
läheltä muutamia ihmeellisiä ja epäämättömiä ilmiöitä. Ne eivät riitä
päättämään, onko ihmisen vallassa kohottaa sitä harhaluulojen verhoa,
joka peittää häneltä tulevaisuuden, mutta ne luovat sangen ihmeellistä
valoa siihen, mitä tapahtuu paikalla, jonka luulemme olevan
loukkaamattomimman, tarkoitan "Haudatun temppelin" kaikkein pyhintä,
missä sisimmät ajatuksemme ja niiden alla piilevät voimat, joista me
emme tiedä mitään, tulevat ja menevät tietämättämme ja etsivät
haparoiden sitä salaperäistä tietä, joka vie tuleviin tapahtumiin.
V
Kävisi ikävystyttäväksi kertoa, mitä kaikkea sain kuulla näiden
profeettojen ja näkijöiden luona. Tyydyn esittämään lyhyesti erään
mielenkiintoisimpia kokemuksia. Se muutoin lyhyesti esittää useimmat
muut; ja kaikkien psykologia on jokseenkin sama.
Kysymyksessä oleva näkijä on Parisin kuuluisimpia. Hän väittää
ruumiillistuttavansa hypnootisessa tilassaan erään pienen,
tuntemattoman, Julia-nimisen tytön hengen. Asetettuaan minut istumaan
pöydän eteen, joka oli meidän välillämme, hän pyysi minun sinuttelemaan
Juliaa ja puhumaan hänelle lempeästi kuten puhutaan seitsemän- tai
kahdeksanvuotiaalle lapselle. Sitten hänen kasvonpiirteensä, silmänsä,
kätensä, koko ruumiinsa sai muutaman sekunnin ajan suonenvedontapaisia
kouristuksia, hänen hiuksensa soljuivat hajalleen ja hänen aivan
muuttuneiden kasvojensa ilme kävi viattomaksi ja lapselliseksi. Heikko
lapsen ääni, kimeä ja kirkas, kuului silloin tuon täysikasvuisen naisen
suusta ja se kysyi minulta hieman sopertaen: "Mitä sinä tahdot? Onko
sinulla ikävyyksiä? Itsesikö vai jonkun toisen takia tulet luokseni?"
-- "Itseni takia." -- "No hyvä, tahdotko auttaa minua hieman? Vie minut
ajatuksissasi paikkaan, missä sinulla on ikävyyksiä." Keskitin huomioni
suunnitelmaan, joka oli minulle niin tärkeä, ja tuon vielä salassa
piilevän pienen draaman eri esittäjiin. Silloin hän vähitellen, alussa
hieman haparoituaan, tunkeutui todellakin ajatuksiini, ilman että
olisin häntä auttanut sanalla tai liikkeellä, ja niin sanoakseni luki
niitä kuten ohuesti verhottua kirjaa, sijoitti aivan tarkalleen
tapahtumapaikan, tunsi päähenkilöt ja kuvasi ne lyhykäisesti hajanaisin
ja lapsellisin, mutta ihmeen oikein ja tarkoin piirtein. -- "Hyvä on,
Julia, oikein hyvä", sanoin hänelle tuona hetkenä, "mutta kaiken tuon
minä tiedän; minulle on ilmoitettava, mitä sitten seuraa." -- "Mitä
sitten seuraa, mitä sitten seuraa... Kaikki te tahdotte tietää, mitä
sitten tapahtuu, mutta se on hyvin vaikeaa..." -- "Mutta koetahan
kuitenkin!... Miten asia päättyy? Minäkö voitan?" -- "Niin, niin, minä
näen; älä pelkää, minä autan sinua; sinä tulet olemaan tyytyväinen..."
-- "Mutta entäs vihollinen, josta puhuit, se, joka vastustaa minua ja
tahtoo minulle pahaa...?" -- "Ei, ei, hän ei ole sinulle vihoissaan:
-- se on toisen henkilön takia... Minä en näe, miksi... Tuo toinen on
hänelle vastenmielinen... Oh! hän vihaa häntä, hän vihaa häntä!... Ja
se on siksi, että sinä rakastat kovin tuota toista, että hän ei tahdo,
että teet hänen hyväkseen, mitä tahtoisit tehdä..." (Nainen puhui
totta.) -- "Entä sitten", intin minä, "kulkeeko hän loppuun saakka,
eikö hän taivu ollenkaan?" -- "Ah! en pelkää häntä... Näen, että hän
on sairas; hän ei elä kauan." -- "Erehdyt, Julia, näin hänet
toissapäivänä, hän voi hyvin." -- "Ei, ei, se ei tee mitään; hän on
sairas... Sitä ei näy, mutta hän on hyvin sairas... Hän varmaankin
kuolee pian..." -- "Mutta milloin sitten ja miten?" -- "Hänen päällään,
ympärillään, kaikkialla on verta..." -- "Verta? -- Onko se
kaksintaistelu?" (Olin hetkisen ajatellut löytäväni tilaisuuden tapella
vastustajan kanssa.) "Vaiko tapaturma, murha, kosto?" (Se oli kiero ja
häikäilemätön ihminen, joka oli monelle ihmiselle saattanut
ikävyyksiä.) -- "Ei, ei, älä kysele minulta enää, olen hyvin väsynyt...
Anna minun mennä..." -- "En, ennenkuin saan tietää..." -- "Ei, en voi
sanoa mitään... Olen hyvin väsynyt... Anna minun mennä... Ole hyvä,
niin minä autan vielä sinua..."
Hän sai samanlaisen kouristuskohtauksen kuin alussakin ja heikko ääni
oli vaiennut. Ja nainen, joka näytti heräävän pitkästä unesta, sai
jälleen nelikymmenvuotiaan ulkonäön. Lieneekö tarpeellista lisätä,
ettemme olleet koskaan nähneet toisiamme ennen tätä kohtausta ja
ettemme tietäneet toisistamme enempää kuin jos olisimme syntyneet
kahdella eri taivaankappaleella?