Sauna rannalla oli musta ja matala. Kota oli harvalautainen ja, paitsi
muuripataa, oli siinä pienempi keittosija. Itse sauna oli ikivanha ja
eräistä nurkkaraoista kiilsi Luojan kirkas päivä. Ikkunan neljästä
pienestä ruudusta oli kaksi rikki, toinen oli tukettu rievulla, toinen
käytetyllä vastalla. Lauteet olivat neljän maahanlyödyn ja jo kaatuvan
pölkyn varaan poikkihirsille lyötyjä palkkeja. Pölkynpäihin penkeiksi
lyödyt laudat samoin kuin hirsiset vesikaukalotkin kiilsivät
mustuuttaan. Niiden puupinta oli kyllästynyt kovaksi noesta ja vedestä.
Siltaa, muutamia notkuvia lautoja, oli lattiana vain saunan etu- ja
keskialalla. Paljasta maaperää olivat peränurkat ja lauteiden alus,
jonne käytetyt vastat viskattiin. Sinne maaperään olivat ne
vuosikymmeniä mädänneet ja maatuneet. Ja kun ylhäältä tuleva vesi piti
sitä kosteana, kohosi sieltä hyvää onkilieroa, kun vain sormellaan
tonkaisi.
Sauna oli jo hiilloksella, vaan oli vielä kitkerää savua täynnä.
Tynnöri oli kodan nurkassa, ja siihen laittoi pappi hauteen Lienan
kanssa. Pohjalle pantiin kappa suolaa, muuripadassa keitettiin
katajaa, männynkerkkää, suokanervaa, laukkaheinää ja koivunlehtiä.
Muurahaissäkki upotettiin pataan ja kiehutettiin muun riistan kanssa.
Kun vesi oli ruskeaa ja tuoksuvaa, kannettiin se tynnöriin, joka
peitettiin säkillä.
"Pitäisi siinä nyt makua olla."
"Niin tuo on mustaa ja väkevää kuin paras olut", sanoi Liena.
"Juoksepas pihaan ja käske nyt tänne vanhaa isäntää."
Liena läksi ja kohta tulla kyhnysteli isäntä saunaan.
"No, kastaudupas nyt", sanoi pappi.
"Olisikoon tuota."
Hän riisuutui ja kohosi tynnöriin.
"Polttaapa se."
"Istu, istu, sanomalehtipoika, kuumempi se on kuumemmissa paikoin."
Pappi köytti säkin tynnörin päälle niin, että isännän pää jäi vain
näkyville. Siinä sitä hikosi ukko niin, että norona juoksi hiki pitkin
kasvoja ja tippui säkille.
"Onpa tässä näköä ja makua, oh-hoh."
"Pitäisi olla. Joko se typertää?"
"Mitä tehnee, heh-heh."
"Niinhän sinä olet kuin mikä Jobi säkissään, vaikka et maailman
murheista tiedä."
"Taitaa se äskeinen viinatilkkanen kovin, tuota, tärkeäksi itsensä
tehdä, siltä se nyt tunnusteleiksen, kun se päähän tässä kohoaa."
"Ruusutpa on jo pojan poskilla. Nouse pois, jos siltä tuntuu. Jo tuota
tuleekin neljännestunti. Nouse pois ja pue yllesi se kuin puettava on,
näin sanon minä."
Ukko vetäisi vaatetta ylleen ja hiukan hoiperrellen läksi mennä
köppäisemään pihaan ja painui kamariinsa. Kylläpä se luonnon ottikin.
Oli se mies tuo pappi. No, jopa ihan väsyksiin raukaisi, eto laitos. Ja
ukko painui kyljelleen ja nukkui heti nahkastensa alle.