Hänen poikansa, joka nousi valtaistuimelle, nimitti itseään muitta
mutkitta Antti VII:ksi, mistä syystä, ei tiedetä, mutta arvattavasti
joidenkin historiallisten seikkojen takia. Hänen hallitusaikanaan
syntyivät kuvaamataiteet. Sattui näet eräänä päivänä leipuripoika
vanuttelemaan taikinaa; hänen piti leipoa kakku, mutta senpä sijaan hän
tekaisikin vuohen. Shosho-kielen professori, joka sattumalta käveli
ikkunan ohi, jonka ääressä poika työskenteli, äkkäsi hänen suuret
taipumuksensa ja pani hänet taikinan sijasta tekemään vuohen savesta ja
poltti sen sitten uunissa.
Maalaustaiteen synty oli toisenlainen. Muutamalla saaren syrjäseudulla
oli kauan huomattu, että joutilaat sysimiesten pojat piirtelivät
hiilellä tukkeihin. Ensin he piirustivat ruokottomia, mutta sitten he
tekivät kuvia kaikesta mitä näkivät. Sitä luultiin ensin joksikin
raivoksi tai tylsämielisyydeksi, joka oli puhjennut ilmi, sillä oli
tosiaankin hullua nähdä koko lauman nuorukaisia huippivan kuin harakat
ympäri ja piirtävän kuvia kaikesta mitä näkivät. He kuvasivat pöytiä,
tuolinjalkoja, taloja, puita, kiviä, porkkanoita, työntökärryjä,
koiria, kissoja, kaikkea mitä ikinä käsiinsä saivat. Turhaan vanhemmat
kokivat saada heitä jättämään nuo hullutukset ja tekemään hyötyä, se
oli mahdotonta. He itkivät ja sanoivat tahtovansa mieluummin nähdä
nälkää ja kuolla kuin luopua kuvien piirustamisesta. Se oli todella
oikea raivo.
Kun Antti sai kuulla asiasta, tuli hän ensin hyvin pahoilleen, sillä
hän rakasti kansaansa niinkuin vain ruhtinas voi tehdä. Sitten hän
käski teljetä heidät taloon, missä he saivat hillittömästi antautua
raivonsa valtaan kuninkaallisen suojeluksen alaisina. Hän pani toimeen
kokeiluja ja antoi eräänä päivänä viidenkymmenen raivopäisen piirtää
saman tuolinjalan kuvan. Mutta katso, ei ollut kahta piirustusta
samannäköistä. Filosofit, joita kutsuttiin paikalle, selittivät sen
johtuvan persoonallisesta käsityksestä. Antti, joka ei ollut luullut,
että persoonallinen käsitys tuolinjalasta saattoi olla mitään
filosofista, huomasi nyt erehdyksensä ja uskoi kuvanpiirtämisellä
olevan syvällisen merkityksen hengenelämän osana, ja hän nimitti
taitavimman kuvanpiirtäjän professoriksi. Tämä kirjoitti oitis teoksen
piirustuksen sisällyksestä ja muodosta. Lähtien hyvinvalitusta
esimerkistä, tuolinjalasta, joka oli kilpatehtävänä, hän johtamalla
selitti: Tuolinjalan sisällys, se on persoonallinen käsitys,
tuolinjalan muoto, se on piirustettu kuva. Kun sisällys ja muoto
peittävät toisensa, eli täydelleen sulautuvat toisiinsa, silloin
piirustus on täydellinen kuva eli kaunis j.n.e.
Eräänä päivänä nähtiin ruma Antti VII:n kuva piirustustalon
päätyseinässä. Ohikulkijat nauroivat. Tekijä kutsuttiin esiin ja
velvoitettiin piirtämään Antti kuninkaan kuva, mutta kauniilla tavalla.
Tekijä väitti, että kuva oli kaunis, sillä sen edellytyksenä oli hänen
persoonallinen käsityksensä Antti VII:stä. Tekijä velvoitettiin
kuolemanrangaistuksen uhalla heti paikalla muuttamaan persoonallisen
käsityksensä Antti VII:stä. Kun tekijälle luvattiin professorin arvo ja
palkka, niin hän oitis muutti persoonallisen käsityksensä Antti VII:stä
ja nimitettiin siitä hyvästä hovimaalariksi.
Antti vaipui kuolon uneen kahdeksantena hallitusvuotenaan, ja
Erehtymättömät antoivat hänelle Piirustuksen suojelijan nimen. Hänen
jälkeensä tuli hallitsijaksi Pietari Eerikki I. Tämä oli hurjapäinen
herra, joka ei voinut pysyä alallaan. Hän kävi sotaa metsämiehiä
vastaan ja itse löi heitä kuoliaaksi minkä ennätti. Mutta kansa valitti
sotaverojen raskautta eikä kyennyt älyämään näiden teurastusten hyötyä.
Heidän pimeän järkensä valistamiseksi Pietari teetti uuden oppikirjan
kouluissa käytettäväksi. Sen nimi oli Kuningasten kirja, ja se ylisti
kaikkia kuninkaita Lassi I:stä Pietari Eerikkiin saakka; erittäinkin
ylistettiin kaikkia vieraisiin maihin tehtyjä hyökkäys- ja
ryöstöretkiä.
Sotaretket jatkuivat edelleenkin Pietari Eerikin aikana, sillä sotilaat
rakastivat kunniaa ja erittäinkin toisten omaisuuden, niinkuin
pöytäkellojen, ruoka-astioiden ja rahojen valloittamista. Eräs
Tyytymättömien seuran jäsenistä kirjoitti tämän johdosta lentokirjasen
nimeltä "Vertaileva esitys varkauden eri lajeista, Yksityisestä ja
Julkisesta, eli Varastaminen Valtio-oikeuden kannalta katsottuna, ynnä
taulu, osoittava Kansainväliset Varkaudet viimeisten Hulling-sukuisten
Kuningasten aikana". Lentokirjanen poltettiin tekijöineen, kuten
tavallista. Pietari Eerikin kuoleman aiheutti juoppous, ja
(historioitsijana on meidän pidettävä kiinni tuskallisesta totuudesta)
kenties jonkun verran myöskin haureus. Häntä surivat kaikki sotilaat,
ja hän sai nimen Sankarikuningas eli Verraton.
Häneen sammui Hulling-suku, jonka alkuna olivat Suuret Lassit. Koska
oli jo saatu piiskalla ajetuksi kasvavan polven mieliin, että kuninkaat
olivat Jumalasta, kävi nyt hieman pulmalliseksi valita uusi kuningas
omista miehistä, sillä sitähän ei sentään käynyt kansalle uskottaminen,
että mies, joka eilen oli sotapäällikkö, tänään saatettiin valita
Jumalan lähettämäksi. Senvuoksi lähetettiin retkikunta vierasten
heimojen luo, ja se toi kuin toikin muassaan otuksen, joka oitis
kastettiin ja kruunattiin. Suosion saavuttamiseksi annettiin hänelle
nimeksi Lassi III ja hänen selitettiin olevan etäistä sukua
Hullingeille. Kun hän ei osannut kieltä eikä tietänyt mitään maasta,
jota hänen piti hallita, luisui valta Ufkan käsiin (joka oli
upsalalaisen pastori Axoniuksen jälkeläisiä). Tämä teki kaikkensa
helvettiopin mieleenterottamiseksi ja käski piirustusprofessorien
kuvata helvetin, joka ripustettiin joka kirkon seinälle. Lassi kuoli ja
nimitettiin kuolemansa jälkeen Lassi Pyhäksi.
Hänen seuraajansa Pietari II Eerikin aikana syttyi hirveä uskonsota
maakuntien välillä. Oli näet esiintynyt eräs hurmahenki ja selittänyt,
ettei kadotettuja helvetissä nipistelty pihdeillä, vaan pisteltiin
haarukoilla. Suuri kirkolliskokous kutsuttiin koolle ja siinä
väiteltiin kuusikymmentä päivää ja kuusikymmentä yötä pihdeistä ja
haarukoista, jonka johdosta syntyivät puoluenimet Pihdit ja Haarukat.
Kysymys ratkaistiin Pihtien eduksi. Mutta Haarukat pysyivät lujina
uskossaan eivätkä väistyneet sittenkään, vaikka polttoroviolla
uhattiin. He pääsivät eräässä maakunnassa voitolle ja alkoivat pitää
puoliaan Pihtien ylivoimaa vastaan. Pihdit joutuivat pulaan ja
lähettivät avunhakijan Pietari II Eerikin luo. Pietari Eerikki kutsutti
kansan koolle ja vannoi kyynelsilmin puoltavansa puhdasta helvettioppia
henkeen ja vereen asti. Ja sitten hän lähti sotaan. Tätä kesti
viisitoista vuotta, ja arkullinen pöytäkelloja toisensa jälkeen
lähetettiin kotiin; sotaväenottoja ja veroja määrättiin tuontuostakin.
Mutta Haarukat pitivät urheasti puoliaan. Vihdoin saapui kamala viesti,
että Pietari Eerikki oli kaatunut. Mutta suru helpotti hieman, kun
saatiin kuulla, että Pihdit olivat vallanneet kaksi maakuntaa,
kuusituhatta lippua ja rumpua, viisisataa pöytäkelloa ja kolme
miljoonaa kullassa ja hopeassa. Pietari Eerikin ruumis tuotiin kotia ja
hänen tomulleen rakennettiin kirkko, jonka seinässä luettiin sanat:
Sankarikuninkaalle, Puhtaan Helvettiopin Puoltajalle. Kuoli pihtiensä
puolesta. Henki luultavasti Jumalan luona!
Tämä oli kauniin lehti Hullingien ylistyskirjassa.
Mutta Haarukat pysyivät edelleenkin uskossaan ja saivat viimein
uskonnonharjoitusvapauden. Niin, olipa niitäkin (tyytymättömiä), jotka
väittivät, että oli tapeltu joutavista, sillä viis siitä, pistelläänkö
helvetissä haarukoilla vai pihdeilläkö nipistellään, kun tiettiin,
ettei helvettiä ollut olemassakaan.
Pietari Eerikin jälkeen tuli kuninkaaksi Jöns I Fiilip. Pani toimeen
näytelmiä pitääkseen tyytymättömiä hyvällä tuulella. Mutta kun
tyytymättömätkin tekivät näytelmiä, niin heidän näytelmänsä
julistettiin syntisiksi ja perustettiin kansallinen näyttämö, jolla
esitettiin kohtauksia ylistyskirjasta ja Pihtien sodasta uskottomia
vastaan. Siten kansa totutettiin katsomaan kunnioituksella ylös
"suuriin muistoihinsa".
Hänen seuraajansa Jöns II Petterin aikana perustettiin Valtionsanomat.
Sen aiheutti osittain kuohuva tyytymättömyys, osittain tarve saada
yläluokan mielipiteet leviämään niin nopeasti kuin suinkin.
Valtionsanomain tehtävänä oli: alinomaa selittää, että kaikki mitä
alaluokka ajatteli, puhui ja kirjoitti oli valetta, ja että kaikki
alaluokan teot johtuivat alhaisista vaikuttimista, itsekkyydestä,
kateudesta ja ilkeydestä; selittää että nykyinen yhteiskunta oli
täydellisin ja kaikkien onneen johtava; saarnata että helvettioppi oli
lempein, syvällisin ja älykkäin kaikista opeista sekä ettei sitä ikinä
voitu millään muulla opilla korvata; että kaikki muut opit olivat
typeriä ja siveettömiä, j.n.e. Tätä keksintöä tervehdittiin riemulla,
ja Valtionsanomat omaksuivat senvuoksi nimen Yleinen Mielipide eli
Siunattu Seisahdus.