»Teidän hyvä ystävänne, herra Baldwin, kertoi minulta teistä», hymyili
Patches.
Tyttö punastui ja nauroi peittääkseen hämminkiään. »Vanha Rovastikulta
ei liene puolueeton arvostelussaan, pelkään.»
»Se on mahdollista», myönsi Patches, »mutta hänen arvostelunsa pitää
ehdottomasti paikkansa. Ja», hän lisäsi hilpeästi tytön kasvojen
muuttuessa vakaviksi ja hänen kohottaessaan hiukan päätään, »hänen
luottamustaan mieheen voitaneen pitää vakuutena, vai mitä arvelette?»
»Tietysti», vastasi tyttö sydämellisesti hänen hetkellisen jäykkyytensä
hälvetessä. »Rovasti ja Stella kertoivat minulle kaiken teistä tänään
iltapäivällä, muuten en olisi uskaltanut pysähtyä seuraanne. Olen
iloinen tavatessani teidät, herra Patches», hän lisäsi leikkisän
kohteliaasti.
»Ja minä iloitsen tästä tuttavuudesta, neiti Reid, niin monesta syystä,
etten nyt voi kertoa teille niitä kaikkia», vastasi Patches nauraen.
»Ja saanko nyt kysyä, mikä taikavoima tuo teidät tänne kuin sadun
hyvän haltian epätoivoisen muukalaisen luo? Mistä löysitte uskottoman
Snipini? Mistä tiesitte, missä olin? Missä on Risti-Kolmio-Kartano?
Kuinka monta mailia on lähimmälle lähteelle? Onko minun mahdollista
ehtiä kotiin illalliselle?»
Katsoen mieheen tyttö nauroi, niin kuin vain Kitty Reid voi nauraa.
»Te vain teette pilaa minusta», torui mies. »Niin kaikki tekevät. Eikä
se ole ihme, olen itse nauranut itselleni koko päivän.»
»Vastaan ensimmäiseksi teidän viimeiseen kysymykseenne», vastasi tyttö.
»Kyllä ehditte vielä Risti-Kolmio-Kartanoon illalliselle, jos lähdette
heti. Minä selitän teille muun ratsastaessamme.»
»Aiotteko näyttää minulle tietä?» huudahti Patches innokkaasti.
»Luulen sen olevan parasta», arveli tyttö empien.
»Nytpä tiedän varmasti, että olette hyvä haltia tai enkeli tai jokin
muuta sentapainen», tuumi Patches sovittaen jalkansa jalustimeen.
»Mutta yksi asia teidän täytyy sanoa minulle, ennen kuin lähden
askeltakaan edes illallista kohden. Kuinka pitkä matka on laitumen
kulmaukseen?»