Pikku Billy alensi äänensä salaperäiseksi kuiskaukseksi. »Hyvä, kerron
teille. Mutta te ette koskaan saa sanoa ääneen sanaakaan siitä. Nick ja
Yavapai Joe ovat karjavarkaita. He ovat merkinneet muutamia vasikoita,
ja Phil aikoo ottaa heidät kiinni jonakin päivänä, ja silloin he kyllä
katuvat sitä. Phil, hän on minun kumppanini, katsokaas.»
»Ja hyvä kumppani, luulen», vastasi muukalainen tarttuen tähän
puheenaiheeseen, ikäänkuin ei olisi ollut halukas saamaan enempiä
tietoja Tailholt Mountainin miehisiä.
»Se on totta», vastasi poika empimättä. »Jim Reid on ainoa, joka ei
pidä hänestä.»
»Se on paha, eikö olekin?»
»On. Katsokaas, Jim Reid on Kittyn isä. He asuvat tuolla.» Hän
osoitti niitylle päin, missä mailin päässä tulet vilkkuivat
Pata-Koukku-S-kartanon ikkunoista. »Kitty Reid on hurjan hieno tyttö,
mutta Jim sanoo, ettei minkään lehmäpaimenen tarvitse tulla häntä
liehittelemään, sillä hän on ollut idässä koulussa, ymmärrättehän, ja
minä luulen, että Phil —»
»Seis! Odotahan hetkinen, poika», keskeytti Patches äkkiä.
»Mitä nyt?» kysyi pikku Billy.
»No, minusta tuntuu vain, että pojan, jolla on sellainen kumppani kuin
'Villihevos-Phil', pitäisi olla hyvin varovainen puhuessaan kumppaninsa
yksityisasioista ventovieraalle miehelle. Eikö sinustakin ole niin?»
»Taitaa olla», myönsi Billy. »Mutta katsokaahan, minä tiedän Philin
pitävän Kittystä siksi, että —»
»Mikä kumma otus luo on?» kuiskasi Patches tarttuen muka kauhuissaan
pientä toveriaan käsivarresta.
»Tuoko? Ettekö tunne pöllöä? Mutta olettepa te nahkapoika!» Ja
nähdessään Rovastin, joka oli tulossa heitä kohden, hän huusi
riemuissaan: »Will-setä, herra Patches pelkää pöllöä! Mitä sinä sanot
siitä: Patches pelkää pöllöä!»
»Stella-täti kutsuu sinua», nauroi Rovasti vastaukseksi.
Ja Billy juoksi kotiin kertomaan Stella-tädille ja 'kumppanilleen',
kuinka nahkapoika oli pelännyt pöllöä.
»Minun täytyy huomenna lähteä kaupunkiin», sanoi Rovasti. »Teidän
lienee parasta lähteä mukaan noutamaan matka-arkkunne, jotta saatte
toiset vaatteet yllenne. Tuossa puvussa ette voi tehdä työtä.»
Patches vastasi empien: »Luulisin tulevani toimeen näillä, herra
Baldwin.»
»Mutta täytyyhän teidän saada tavaranne — arkkunne tai korinne — tai
mitä teillä on», vastasi Rovasti.
»Minulla ei ole mitään Prescottissa», sanoi muukalainen hitaasti.
»Eikö ole? No, te tarvitsette yhtäkaikki vaatteita», väitti Rovasti.
»Luulen tosiaan toistaiseksi tulevani toimeen näillä», oli Patchesin
itsepäinen vastaus.
Rovasti mietti hetkisen; sitten hän virkkoi mutkattoman avomielisenä,
mutta ei lainkaan epäystävällisesti: »Kuulkaahan, nuori mies, ette
suinkaan pelkää mennä Prescottiin, vai mitä?»
Patches nauroi. »En lainkaan. Ei se sitä ole. Minun pitänee kertoa
teille, kuinka asia on. Nämä vaatteet ovat ainoat, jotka omistan, eikä
minulla ole senttiäkään, millä ostaisin uusia.»
Rovasti nauroi. »Vai siitä kenkä puristi. Ajattelin, että kenties
tahdoitte pysyä poissa sheriffin ulottuvilta. Jos teillä ei ole muuta
syytä, niin saatte yhtäkaikki tulla huomenna kanssani kaupunkiin
ja me hankimme teille, mitä tarvitsette. Pidätän sen palkastanne
siksi, kunnes saatte sen maksuun.» Ja ikäänkuin asia olisi sovittu,
hän kääntyi takaisin taloon päin lisäten: »Phil näyttää teille
makuusijanne.»
Kun päällysmies oli näyttänyt uudelle miehelle hänen makuupaikkansa,
kysyi hän kuin ohimennen: »Kai löysitte hanhikartanolle viime yönä, vai
kuinka?»
Patches epäröi ja vastasi sitten hitaasti: »En etsinytkään sitä, herra
Acton.»
»Ette etsinytkään?»
»En.»
»Tarkoitatteko, että vietitte yönne ulkosalla ilman peitettä ja
kaikkea?»
»Kyllä, sen tein.»
»Mutta kuulkaahan», virkkoi ällistynyt paimen, »aikomukseni ei
ole tehdä teille kysymyksiä, jotka eivät kuulu minuun, mutta
en käsitä erästä asiaa. Jos te tulitte tänne saadaksenne työtä
Risti-Kolmio-Kartanossa, niin miksi ette kaupungissa mennyt herra
Baldwinin luo? Kuka hyvänsä olisi voinut näyttää teille hänen
asuntonsa. Ja miksi ette virkkanut minulle mitään jutellessamme?»
»Katsokaahan», selitti Patches epävarmasti, »en oikeastaan aikonut
pyytää työtä juuri Risti-Kolmio-Kartanosta.»
»Mutta tehän sanoitte Will-sedälle haluavanne päästä työhön tänne ja
olitte matkalla, kun tapasin teidät.»
»Niin, niin kyllä, mutta katsokaas — oh, herra Acton, ettekö koskaan
ole tahtonut tehdä jotakin, mitä oikeastaan ette ole tahtonut? Ettekö
koskaan ole joutunut umpikujaan, mistä teidän yksinkertaisesti on
pakko päästä pois, vaikka ette pitäisikään siitä ainoasta tiestä, joka
vie siitä ulos? En tarkoita mitään rikollista», hän lisäsi lyhyesti
naurahtaen.
»Kyllä, olenpa kyllä», vastasi Phil vakavasti, »ja jos se on teille
yhdentekevä, niin älkää kutsuko minua sukunimelläni. Täällä olen vain
Phil, herra Patches.»
»Kiitos. Patches ei liioin tarvitse koristuksia.»
»Ja vielä toinenkin seikkaa», sanoi Phil hymyillen herttaista hymyään.
»Miksi taivaitten nimessä tulitte tänne kävelemällä, kun teillä
varmasti oli yllinkyllin tilaisuutta ratsastaa.»
»Niin, katsokaas», vastasi Patches hitaasti, »pelkäänpä, etten voi
selittää sitä, mutta se kuului minun tehtävääni.»
»Teidän tehtäväänne! Mutta eihän teillä ollut mitään tehtävää tähän
päivään saakka.»
»Oli kyllä. Minulla oli suuri tehtävä. Katsokaas, sitä minä mietin
Metsärajalla koko yön: koetin löytää toisen keinon sen täyttämiseen.
Kertoisitteko minulle, mikä tehtävä se on?» kysyi Phil uteliaana.
Patches naurahti: »Tuskinpa voin sitä tehdä», hän sanoi. »Kenties
ratsastaminen tuolla suurella oriilla.»
Phil nauroi ääneen — hyvän ja vilpittömän toverin naurua.
»Se teille kyllä onnistuu.»
»Luuletteko tosiaan?» kysyi Patches innokkaasti.
»Varmasti; sen tiedän.»
»Toivoisin voivani olla varma siitä», vastasi Patches miettiväisenä, ja
paimen näki ihmeekseen jälleen hartaan katseen hänen silmissään.
»Tuo suuri paholainen on oikean miehen hevonen», jatkoi Phil.
»Niin, niin onkin — sitähän se juuri on — ettekö ymmärrä?» huudahti
Patches vaistomaisesti. Ikäänkuin katuen sanojaan hän lisäsi nopeasti:
»Onko teidän hevosillanne nimi?»
»Tietysti», vastasi paimen. »Tavallisesti me keksimme niille jonkin
nimen.»
»Oletteko jo antanut nimen suurelle oriille?»
Phil nauroi. »Annoin sille nimen eilen, kun me toimme koko lauman
aitaukseen ja minun täytyi nuorasta pitäen kuljettaa se paikoilleen.»
»Ja minkä nimen te sille annoitte?»
»Muukalainen.»
»Muukalainen! Ja miksi Muukalainen?»
»Enpä tiedä. Tavallisia hulluja päähänpistojani», vastasi Phil. »Hyvää
yötä.»