Pikku tohtori ei koskaan tullut takaisin. Muutamaa päivää myöhemmin
hän kuoli tapaturmaisesti eräällä sairaskäynnillä. Kerrotaan, että
hevonen pillastui, pyörä osui viittakiveen — — niin oli kaikki
silmänräpäyksessä lopussa. Siinä hän lojui ohimo murskana ja verijuova
poskella, hän, joka oli ollut mies kaikissa toimissaan, miesten mies —
Muudan kiertelevä maallikkosaarnaaja on sittemmin loukannut vainajan
muistoa. Eräs noista monista vaeltavista profeetoista, jotka
irtolaisuuslain pitäisi ottaa huomaansa, on rohjennut häväistä
haudassaan lepäävää vainajaa. Hän on opettanut kansaa, selittänyt
tutkimattoman tarkoitusta ja ottanut tuomion käteensä. Hän ei ole
edes arkaillut käyttää vainajasta rumaa nimitystä. Vainaja oli
syntinen, vainaja oli kadotettu, Herran käsi oli lyönyt hänet. Niin on
tapahtunut, ja niin on saanut tapahtua.
Mitä, miksi?