Juuri tämän esityksen loppuarkkeja painoon pantaessa ilmestyi
Karjalan Aamu-lehdessä neuvostolehtien mukaan tehty selostus
niistä yleiskatsauksellisista neuvostovaltakunnan taloudellista
tilaa koskevista tiedoista, joita ylimmän kansantalousneuvoston
puheenjohtaja Rykow on viime tammikuun lopulla antanut. Saakoot eräät
selostuksessa esitetyt kaikesta päättäen jokseenkin luotettavat ja
samalla valaisevat tiedot tässä sijansa:
_Kulkulaitokset_. Kun ennen sotaaa ei pahimpina aikoinakaan "sairaiden"
veturien luku noussut yli 15 % veturien luvusta, on tätä nykyä yhä
edelleenkin n. 60 % vetureista käyttökelvottomia. Joka kunkausi menee
vetureita pilalle 200 kappaletta enemmän, kuin mitä niitä ennätetään
korjata. Uralin metallin kuljettamiseen on käytettävissä yksi juna
kuukaudessa. Turkestanin puuvillan kuljettamiseen Moskovan tehtaille
13 kuukaudeksi menisi nykyisillä kuljetusneuvoilla kymmeniä vuosia.
Keski-Venäjänkään raaka-aineita: pellavaa, viljaa, hamppua ja nahkoja
ei ennätetä kuljettaa riittävästi.
_Teollisuus_. Vuoden 1919 lopulla oli yhteiskunnallistutettu n. 4,000
tehdasta. Näistä toimii n. 2,000. Toinen puoli seisoo kylmillä.
Teollisuustyössä on n. 1 milj. työläistä. [Krassin esitti Ruotsissa
eräässä haastattelussa luvun jonkunverran suuremmaksi.]
Tehtaiden työtehoa kuvaavat seuraavat numerotiedot. 1,194
metallitehtaasta oli käynnissä 614, joille v. 1919 annettiin lupa 40
miljoonan metallipuudan jalostukseen. Tämä määrä on 30 % valtakunnan
vuotuisesta metallitarpeesta. Mutta siitäkin suorittivat tehtaat
vain puolet, eli 15 % maan metallitarpeesta. Hallituksen ja sen
natsionalisoiman teollisuuden käsissä oli 25 miljoonaa puntaa mustaa
metallia, 5 miljoonaa värillistä, 6 miljoonaa nauloja ja 3 miljoonaa
puutaa muita metallituotteita.
"Se on -- sanoo Rykow -- alle yhden neljänneksen siitä, minkä
maa tarvitsee pahimman metallinälkänsä tyydyttämiseksi ja
metalliteollisuutensa hengissä pysyttämiseksi".
Veturitehtaat suorittivat vain 40 % siitä, mitä v. 1913 suoritettiin.
Vaunuja tehtiin vain 10 %. Yleinen konetuotanto v. 1919 oli 30 % vuoden
1913 tuotantoon verraten. Maanviljelyskoneiden ja työkalujen tuotanto
osottaa 43 % auroja ja 26 % äkeitä.
"Kutomateollisuuden alalla osottaa natsionalisoitujen tehtaiden
työteho 10 % normaalituotannosta", sanoo Rykow. 164,000 kutomakoneista
oli v. 1919 työssä 10 % ja 7 miljoonasta kehruulaitteesta vain 7 %. V.
1919 nousivat lankavarat 723 tuhanteen puutaan, mutta v. 1920 alkuun
supistuivat ne 467 tuhanteen puutaan.
"Moskovassa, Venäjän kutomateollisuuden keskuksessa, joka Englannin
ja Saksan kutomateollisuuden jälkeen oli ennen kolmannella sijalla,
ilmeni täydellinen seisaus".
Ammattitaitoisesta työväestä on kova puute.
Maataloudesta ei anneta muita tietoja kuin että pellavan tuotanto on
alentunut 30 %:iin entisestään.
Nämä tiedot täydentävät sangen merkitsevästi edellä esitettyä kuvaa
kahdessa suhteessa; ne koskevat viimeisimpiä aikoja ja antavat
jonkinlaisen kokonaiskäsityksen.