3 p. lokakuuta.

Viettänyt kauhean yön. Luulin saaneeni koleran. Huusin tuskasta

ja uskoin loppuni tulevan. En ymmärrä, mitä olen niellyt vatsaani

-- käärmeenkö vai lasipalasia? Vai olisiko se seurauksia n.k.

tshebureekien syönnistä Bahtshisaraissa. -- Tämän tähden jää meiltä

Inkermanin retki tekemättä. --

Päivällä.

Näin Imperaattorin pikkutytöt ajelemassa kaupungilla. Olivat ne vielä

viattomannäköisiä, suloisia lapsukaisia.

-- -- --

Täältä olen lähettänyt tusinan verran kuvakortteja Suomeen. Niitä

karttuu koko matkalta kai jo 60. Huvin vuoksi panin tänään menemään

kuvakortin sille tervamiehelle, jonka venheessä kaksi kuukautta

takaperin laskin alas Oulunjokea. Kai se ukko vähän ihmettelee,

kun saa komean sotalaivan kuvan sinne Kiannan rannoille. Lihavalle

pastorillemme laskin menemään kuvan, jossa tataarilais-akka könöttää

piipunnysä hampaissa. Kirjoitin venäjäksi alle: "Sdravstvui batjushka

-- vot tebje màtushka".

Saman päivän iltana.

Nyt lähdemme kohti Moskovaa. Menisimme Odessan kautta, mutta siellä

on paraikaa kolera-karantiini. Jää hyvästi Krim ja heleänsiintävä

Mustameri! Saanenko enää koskaan, koskaan teitä nähdä?

-- -- --

Kiannan rannoilta Kaspian poikki: Päiväkirjani kotimaassa ja Venäjällä v. 1902 · 第 34 / 37 题