vaimollekin Herra luonut miehen ajanratoksi, niin ... siinä sitä sitten
sen kanssa elät ja hompsotat... Ja lähtee se silloin ralli ja riemu
ämmästäkin. (_Touhuaa._)
HAKSELI
(_Äkkiä, kuten entisen jatkona, kuin ajatteleva._) Minullakin...
Eukko-vainaa se oli... Niitä Penkkolaisen tyttäriä... Mutta torasi ja
pitkin ikäänsä oli riitaisa... (_Lopauttaa savut._) Koetit hyvällä
sille puhua... Ei tykännyt... Koetit kärsiä, olla, ahertaa... Hän vain
aina entistä toraa... (_Savut._) Niinkuin nyt siinäkin Pekka Riikelin
asiassa, minä olin ihan viaton, sillä Riikeli itse alkoi tappelun,
vaikka sakot tuomittiin minulle... (_Savut._) Mutta eukko-vainaa
mitä?... Toraa minulle. Päiväkausittain rääkyttää. (_Ihan innostuu:
rääkyttää suutuksissaan matkien._) Krääk!... Krääk!... Krääk! --
rääkyttää... Ole silloin ja elä!
MIMMI PAAVALIINA
(_Touhussa. Kuin osanotolla._) Jaa-a! Pekka Hakseli!... Ole silloin ja
elä!
HAKSELI
(_Jatkaa. Sävy murheellinen_) Ja sitten taas se markkinajuttu!...
Hevonenhan meni rehellisessä kaupassa, mutta hän, eukko-vainaa, vaan
rupeaa sanomaan humalan syyksi ja taas päiväkausittain rääkyttää.
(_Kuten äsken: rääkyttäen._) Juot!... Juot!... Juot! -- rääkyttää... Ota
silloin ja elä!
MIMMI PAAVALIINA
(_Kuin innostuen. Leveästi._) Niin, Pekka Hakseli!... Kun akka yhä
rääkyttää! (_Touhuaa._)
HAKSELI
(_Jatkaa._) Ja siksi minä nyt tulin ajatelleeksi sinua ... Mimmi
Paavaliina... Pantaisi hynttyyt yhteen... Minulla on talo... (_Kuin
sureksuen._) Elät tässä... Koetat konnullasi pysyä ja vuovata työn
päälle, mutta ... joskus falskaa... (_Savut. Äkkiä._) Vai, mitä Mimmi
Paavaliina?... (_Savut._) Niin että totta kai sitä sinäkin tarvitset
vielä itsellesi miehen?
MIMMI PAAVALIINA
(_Varmasti, leveästi._) No senpä tietää! (_Kehaisten._) En minä vielä
mikään ikäloppu ole, enkä aio siksi tullakaan. (_Touhuaa._) Kun Luoja on
meidät, vaimonkin, kerta maailmaan luonut, niin sitä pitääkin silloin
vaimonkin ymmärtää Herraa kiittääkseen muistaa molemmat asiat: veisata
virttä Luojalle ja lipata silmää sormuksen tuojalle. (_Äkkiä touhussaan
rallattaen._)
Ja ramppali, pali, ramppali, pali
rallallal-laa.
Ja kirkosta sitä kultansa tykö
mennä jo saa.
(_Puhuen äkkiä; touhussa, puistellen jotain huivia._) Vai mitä, Pekka
Hakseli?
HAKSELI
Ka!... Sitä vaan että... Kosia sinua lopullisesti arvelin. (_Tupakoi_)
MIMMI PAAVALIINA
(_Touhuaa vaatevasun kanssa, kuin ylimalkaisesti_) Jaa-a!... Niin se
on... Niin se käy... Kun sitä kummallakin kupeellasi kumarrat ja
palvelet, niin tokihan ainakin toiseen tarttuu. (_Touhuaa._)
HAKSELI
Ka... Kaipa se...
ÄÄNI
(_Metsässä._) Nellu!... Nellu hoi!
HAKSELI
Kutusen tyttö siellä näkyy... Nellu... Se on sillä ja Nyssellä se
testamentti kinassa ... viisikymmentätuhatta. (_Tupakoi._)
MIMMI PAAVALIINA
(_Leveästi._) No, se livahtaa... Mikä ei ole Herralta säädetty, niin se
livahtaa. (_Nostaa touhauttaa vaatevasun näyttämön yli vasemmalle
metsään. Poistuu samalla._) Vaatevasu tästä on rantaan röijättävä.
HAKSELI
(_Yksin._) No... Alkaisihan tää jo mennä!... Koskapa hän ei kiellä, niin
hän kai silloin suostuu. (_Varaa lähtöä._) Jos tuo nyt sitten ihan
järkiään rakkaudeksi kävisi. (_Poistuu tietä myöten._)
JAFERI
(_Saapuu oikealta Nellun kanssa. Molemmilla katekismukset._) Niin että
mitä siinä on miettimistä ... semmoisessa asiassa ... kuin nyt naimisiin
menossa... Kun sinäkin tulet jo kerran rippikouluun ja päästään yhtä
aikaa ripille, niin mennään ihan niiltä lämpimiltään naimisiin...
(_Nellu istahtaa jakkaralle._) Yks' pää kuin lanttu... Minä rakastan
sinua, ja ripille taas päästään, sillä (_kehaisten_) äiti sanoo
tietävään lukkaria suostuttaessaan konstit ... hyvä jos ei pappiakin
varten...
NELLU
(_Ynseästi._) Lukkaria!... Pyh!... Viis minä siitä!... Pääsen minä nyt
ripille, vaikka olisi sata lukkaria!
JAFERI
(_Kehaisten._) Ja läpäisen sitä minäkin toki paljaalla luvullakin
yhdelle ripille! Neljä pääkappaletta osaan katkismusta ulkoa kuin vettä,
ja Pajarin leski neuvoi vielä hyvän konstin... Että kun opettelee
vaivaisensyntisen ulkoa nurinpäin, lopusta lähtien, niin sitten
ulkomuisti yhä paranee... Niin että mennään vaan, Nellu, ripille päästyä
ihan vakavasti naimisiin... (_Äkkiä._) Mitenkä vanha, sinä, Nellu, jo
olet?
NELLU
(_Kehaisten, hyvin tietoisena._) No on minulla toki jo seitsemäntoista
vuotta... Niin että en minä enää mikään lätykkä ole... Ja sitten minä
saan ne testamentti-tuhannet ... viisikymmentä tuhatta, sillä
(_ynseästi_) kukahan nyt Nyssestä huolisi!... Pähkähullusta pojasta!...
Pyh!
JAFERI
Niin... Vakavat meiningithän minulla on... En minä muita rakasta...
Kupilan Iidasta vain valehtelevat, että minä rakastan.
NELLU
(_Nenäkkäästi._) Kupilan Iida!... Tää nyt... (_Nousee äkkiä ja matkien
ynseästi, nenäkkäästi, nenä pystyssä, suu supullaan._) Kun se koittaa
olla ja... Kävelee näin... (_Näyttää kävelyä._) Näin... Näin!...
(_Ynseästi._) Pyh!... Ja kaikilla se jo pitää mieskin olla ja rakkaus
kuin nyt silläkin... Vasta viime kuussa kääntyi seitsemännelletoista ja
nyt jo miehen perään!... Pyh!
JAFERI
Mutta en minä välitä hänestä...
NELLU
(_Jatkaa omaansa ynseästi._) Ja sitten vielä kehuu, Iida, paidoillaan
... että hänellä niitä muka on kaksitoista, mutta (_tenäten_) se on
vale... Minä luin ne aitassa, kun Iida oli poissa, ja niitä vaan ei
ollut kymmentä enempää... Viisi oli orrella puhtaana, sängyn alla kolme
likaista ja yksi päällä... Se on kymmenen... (_Ynseästi._) Ja sitten jo
rakkaus... Eto kanalla!... Tuskin on vielä pyrstöä perässä, kun jo!...
(_Ynseästi._) Voi, voi niitä nykyajan naisia... Eivät malta kunnolla
syntyäkään, kun jo miehen ja rakkauden perään, mutta minä vaan
(_tiukasti_) *en*... Isä ja äiti kokevat minua naittaa rippikoulusta
päästyä Takkilaisen Hermannille, mutta minä vaan en Hermannista huoli.
(_Halveksuen._) Jo-han!
JAFERI
(_Halailee._) No, Nellu?
NELLU
(_Tenäten._) Mutta se pitääkin sitten olla rakkaus ijankaikkista!...
Eikä vain hetkellistä.
JAFERI
(_Tiukasti._) No on se ikuista! (_Halaa._) Se on niin ikuista että...
NELLU
(_Äkkiä, pelästyen._) Voi... Äitisi...
JAFERI
Perr! (_Syöksyvät kiireesti pakoon vastakkaisille suunnille kumpikin._)
LOMSTIINA
(_Saapuu Mimmin kanssa, kuin salaisuutta puhuen._) Pekka Hakseli kyllä
... (_ele_) sinun perään, mutta ... paree se on tää Nysse. (_Nyökäys._)
Mhyy... Nysse!
MIMMI PAAVALIINA
(_Reilusti._) Jaa-a!... Että Nysse! (_Touhuaa. Kapine saapuu, jälestä
tullen. Istahtaa._)
LOMSTIINA
Justiisa! (_Sopivilla eleillä._) Hakselin Pekka tää... On aina ollut
huikentelevakin... Nytkin... Rupesi jo ensin sitä Antti Piilin leskeä,
Maijaa, mutta kun se Suihkarin leski oli kolmetuhatta rikkaampi, niin
arveli, että jos hän sen... Suihkarin lesken... Niin... (_Nyökäys._)
Huikenteleva hän on... (_Nyökäys._) Vaimosta vaan vaimoon...
(_Eleillä._) Jus-tiisa!
KAPINE
(_Vakavana._) Ka... Se on mieskin horjuvainen... Siinä asiassa.
MIMMI PAAVALIINA
(_Varmasti._) Jus-tiisa!... (_Touhuaa, toisin._) Mutta niin ne ovat aina
miehet... (_Touhuaa kahvipannun kanssa._) Huikentelevat ja heiluvat,
niin että yhtä vain yrittävät, mutta tarttuvatkin toiseen. (_Touhuaa._)
Niin... Niin se on ... niin se on että: kun miehellä ei ole partaa, niin
se sen kasvattaa, ja kun parta on kasvanut, niin ajaa sen pois.
(_Touhuaa._) Jaa-a, Lomstiina!... Jaa-a! Jaa-a!... Niin se on... Niin se
on, Lomstiina, tässä maailmassa se miehen meno, että pura sitä tai keri,
niin valmista köyttä siitä et kierrä. (_Laulaa äkkiä, samalla iloisesti
touhuten._)
Mies häilyvä on, kuten hameessa helma.
Ykskaikki, jos miehellä armahanaan
on Maiju, tai Kaisu, tai Sanni, tai Selma,
ei miehestä miestä saa jumalakaan.
KAPINE
(_Poistuen, Lomstiinalle._) No... Minä sitten, Lomstiina, alan mennä...
Minä odotan sitten siellä veräjällä. (_Lähtee tietä myöten._)
MIMMI PAAVALIINA
(_Touhuten, kuin yksin._) Jaa, jaa, jaa, jaa! Mies on aina mies.
LOMSTIINA
Niin!... Niin! (_Jatkaa omaansa, entistä puhetta._) Ja Nysse jo hyvin
taipuu ja ... (_ele_) tykkää... (_Nyökäys. Tenäten._) Ty-ykkää!... Ja
sopuisa on ja sanoo, että kyllä hän... (_Nyökäys._) Niin... (_Tenäten._)
Nii-in... (_Kuin salaisuutta._) Ja näet jo ... niinkuin sinne päin: ...
sanoo jo, että hän ... niinkuin sinun luo ensi yönä ... niinkuin
rakastamaan... (_Eleitä._) Yöjalkaan... (_Nyökäys._) Rakkaus, näät,
ja... (_Salaperäisesti._) Jus-tiisa!
MIMMI PAAVALIINA
(_Lyhyesti, varmasti._) No justiisa! (_Touhuaa._)
LOMSTIINA
(_Jatkaa sopivasti._) Niin!... Niin!... ihan että ymmärtääpäs hänkin jo
... (_merkitsevästi_) sen asian päälle!
MIMMI PAAVALIINA
(_Hanakasti, reilusti._) No johan ei!... Ikäni olen maata kiertänyt ja
tuhansia miehiä olen nähnyt, enkä yhtään viisasta miestä, mutta
jokainenpahan noista toki ymmärtävät siinä asiassa viritettyyn vipuun
käydä... (_Touhuaa._) Ja siinä se sitten koko miehen äly onkin!... Rysää
ja koukkua etsii, ja kun niihin tarttuu, niin irti pyrkii ja taas uutta
koukkua hakee. (_Touhuaa._)
LOMSTIINA
Jus-tiisa! (_Toista asiaa._) Ja tälle Nellulle taas ... koettavat vaan
kiireesti miestä ... kun vaan ripille pääsee... Sen testamentin takia
näet... Niin että kiirehdi! (_Äkkiä._) Liinu sieltä. (_Poistuen._) No
niin!... Nysse sitten ... sanoi iltasella tulevaan. (_Poistuu oikealle
metsään._)
LIINU
(_Saapuu oikealta, tietä myöten juosten, veräjän kautta._) Äiti!... Nyt
tulee se toinen mies, joka sinua sanoi emälehmäksi.
MIMMI PAAVALIINA
Paholainen!... (_Uhkaavana._) Mutta tulkoonpa nyt ja haukkukoon!
LIINU
Ja Hinkalle sitten vielä!... Oli sinusta puhunut, että sinä saarnasit
heille viispennisestä sen Hollolan saarnan ja jotta sinä valehtelit
itselläsi olevan kymmenen lehmää ja kärtit niitä ostamaan metsään.
MIMMI PAAVALIINA
Kehno mitä valehtelee... Vaikka en ole hylkyä nähnytkään... Mutta
tulkoonhan nyt.
LIINU
(_Äkkiä._) Nyt!... Tuossa tulee. (_Juoksee vasemmalle._)
MIMMI PAAVALIINA
(_Yksin uhitellen._) Tulehan nyt ... lehmäkauppias!... Eiköhän kuumene
korvasi, ukko!... Kun kuulet, miten akka pamahtaa!
ROVASTI
(_Oikealta, hikisenä, itsekseen._) Herran... Herran armo... Se yksin on
elämän aarre... (_Silmäilee. Äkkiä._) Jaa!... Sinäkö se olet se...
(_venyttäen_) se-eee tähän seurakuntaan ilmaantunut kulkurivaimo?
(_Panee tasapohjaisen hattunsa penkille alassuin._) Häh, vaimo?
MIMMI PAAVALIINA
(_Hyvin ilkeän-imelästi, aivan kuin niiaten._) Ni-iin, herra
lehmäkauppias!
ROVASTI
(_Kiivastuen._) Häh?
MIMMI PAAVALIINA
(_Samoin kuin äsken._) Ni-iin, herra komerssöötinki... (_Ikäänkuin
ilkeästi niiaillen tai kumarrellen._)
ROVASTI
(_Suuttuu._) Vai-mo! (_Lyö sateenvarjoa maahan._)
MIMMI PAAVALIINA
(_Ilkeästi matkien._) Herra ko-omerssöötinki ja... (_Äkkiä, nopeasti,
uhkaavasti._) Kuule, sinä paholaisen lehmäparisniekka, kun minä sinun
korvasi kuumennan, niin tiedät, että et toiste enää syyhymisettä akan
saunaan kömmi... (_Uhittelee imelällä ivalla._) No, herra
komerssöötinki!
ROVASTI
(_Kokee alkaa papillisena, tapaillen._) O-on... On... Tai oikeastaan
että: Herra loi maailmaan vaimon ja...
MIMMI PAAVALIINA
(_Tarttuu, ilkeästi imelällä äänellä matkien._) Niin... Vaa-imon ja...
(_Kuin niiailee ja kumartelee ivalla._) Justiisa... Herra tehdä sipasi
luusta akan!
ROVASTI
(_Yrittää jatkaa._) ...loi vaimon ja...
MIMMI PAAVALIINA
(_Taas._) Niin ... niin ... akan ... akan loi Herra ja...
ROVASTI
(_Yrittää jatkaa._) ...vaan...
MIMMI PAAVALIINA
(_Äkkiä, nopeasti._) ...vaan siitä ei tullut miehelle ja herra
lehmäkauppiaalle mieleistä kalua, sillä...
ROVASTI
(_Yrittää, yhä papillisena, tyynenä._) ...si-iillä...
MIMMI PAAVALIINA
(_Ehättää kuin välinpitämättömänä, ivalla, touhuten._) Sillä mitenpäs se
Herrakaan voi huonosta tavarasta hyvän tehdä... Huonohan siitä akasta
täytyi tulla, kun kerran täytyi se paremman aineen puutteessa tehdä
niin huonosta romusta kuin miehen kylkiluusta! (_Nauraa hyvin
ilkeästi._)
ROVASTI
(_Huokaillen, hurskaasti._) Jaa-a ... mutta vaimon pitää suu...
MIMMI PAAVALIINA
(_Tarttuu imelällä ivalla matkien, niiaillen ja levennellen._)
Nii-iin... Vaimon suu ... (_niiailua_) herra lehmäkomerssöötinki...
Vaimon suu se on aina työssä kuin masiina: (_nopeasti_) kun se ei syö,
niin se suutelee, ja kun ei puhu, niin pussaa.
ROVASTI
(_Raivostuu, lyö sateenvarjoa maahan._) Vai-mo!
MIMMI PAAVALIINA
(_Suuttuu. Uhmaavasti._) Ja nyt ... nyt oikase, ukko, pakoon, tahi sinut
piru perii.
ROVASTI
(_Yrittää äkäisesti ärjäistä,_) Vaimo!
MIMMI PAAVALIINA
(_Raivostuu, sieppaa paidan ja hyökkää._) Paholainen!... (_Rovasti
pakenee kauhuissaan oikealle. Yksin._) Ä-häh!... Vieläköhän nyt tulet
lehmän ostokselle. (_Huomaa rovastin hatun._) Hattunsa uneutti...
Elähän!... (_Noutaa kiireesti saavista kauhallisen vettä, kaataa sen
rovastin hattuun ja ilkeästi riemuissaan nauraa kikattaen vie kauhan
takaisin vesisankoon._) Sait sinä pahuus! (_Touhuaa, tarkastaen pannua,
alkaen samalla touhutessaan veisata._)
Pois makia maailma jää,
mun sielun päänänsä.
(_Puhuen äkkiä._) Pannu tuo hylky... (_Poistuu._) Pestävä tuo on,
puhdistettava. (_Poistuu vasemmalle._)
LIINU
(_Saapuu._) Saipas se!... Tulkoonpas vielä haukkumaan!... Pahuuksen
lehmäpatrassikka!
HINKKA
(_Rientää kuin varkain hiipivä, vilkuillen, kuiskaillen._) Liinu ...
Liinu hoi... Minä tulisin luoksesi yöllä, mutta kun se sinun äitisi,
paholainen...
LIINU
(_Ynseästi._) Pyh!... Tää nyt!
HINKKA
(_Kuiskuttaen, vilkuillen._) Mutta kuule... Kuule, Liinu... Tule sinä
itse metsään... Kun jo nukkuvat niin hiivi... Minä soitan viulua, että
löydät... (_Aikoo halata._) Li-iinu...
LIINU
(_Olevinaan._) Niin, mutta... Sinä et rakasta ikuisesti...
HINKKA
(_Topakkana._) Vai en... Sepä perhana...
LIINU
(_Äkkiä._) Äiti!
HINKKA
(_Pakenee._) No ... tule ... yöllä... Minä soitan viulua... (_Juoksee
pois. Liinu pakenee toisaanne._)
ROVASTI
(_Palaa, silmäilee hattuaan etsien._) Tuossa... Unehtui... (_Pistää
hatun päähänsä, vesi valuu hartioille. Suuttuu._) As!... Akan pahuus!
(_Nuuhkaisee hattua. Harmistuneena._) As!... Tuo pahuus. (_Lyö hattuaan
kuivaksi._) Vallesmannin kynsiin minä sen hylyn annan. (_Nuuhkaisee.
Ajattelee, puhuu ajatellen._) Mhyh... Sanoi, että Herra teki vaimon
miehen kylkiluusta, mutta ... (_ajatellen_) ei olisi luullut kuivasta
kylkiluusta niin mehevää ja heruvaa tulleen... (_Poistuu allapäin hattu
kädessä._) Tärveli koko hatun...
MIMMI PAAVALIINA
(_Saapuu koko joukon kanssa, nostaa kätkyen._) So, Emstiina...
Souvattamaan, että ei herää. (_Emstiina alkaa liekuttaa._) Ja sitten...
Sen kun tuli palamaan!... Lämmin yö tässä tulee... Tarkenee hyvinkin
nukkua ulkona. (_Touhuaa keittolieden tulisijaan tulen palamaan._)
Jaa-a... Jaa-a! Huomenna sitten, lapset, alkaa rippikoulu ja...
(_Hartaasti aivan, yhä touhuten._) On oltava nöyrä ja kuuliainen sekä
rovastille että lukkarille, sillä Herra aina auttaa niitä, jotka silloin
kun muut vehnäistänsä syövät, eivät tee omaa kaurakakkuaan kateudella
karvaaksi. (_Toiseen asiaan, äkkiä._) Ja sinä, Liinu!... Ala ottaa
sieltä kuormasta räsyjä pään alle... Ei tässä tulella kylmä tule.
(_Liinu puuhaa. Joukko varustautuu makuulle. Iltarusko alkaa._)
JAFERI
(_Riisuu takkiaan päänalusekseen. Liinulle._) Liinu... Mitä se äiti
sille miehelle?
LIINU
Haukkui... Ja sanoi että se on lehmäkauppias.
EFREITTI
(_Jo takitta._) Voi kun iltarusko punottaa! (_Puhaltaa torveen._)
MIMMI PAAVALIINA
Sis-so!... Pois siitä jo sotatorvet törisemästä. (_Touhuaa, nostaa vasun
toisaanne._) Jaa, jaa, lapset... Ei se ylpeydessä eikä pumpulipaidassa
onni ole, mutta kun sitä iloisesti uskoo piikkopöksytkin verkaisiksi,
niin herrana niissä vaeltaa ja iloisena ja riemusta rikkaana elää...
Niin että nöyrästi kun sitä vaellatte ... ja kun osaatte antaa
itsekullekin niin rovastille kuin lukkarillekin arvon, niin se Herra
rakas taivaallinen isä luo teidänkin puoleenne kerran maailmassa lempeän
silmäyksen niin että ... nukutte hänen kaikkivaltiaassa turvassaan yönne
niinkuin viattomat varpuset oksallansa... Jaa-a!... Jaa-a!... Jaa-a!...
So, Emstiinakin ... makuulle siitä. (_Ottaa kätkyestä viinapullon, vie
sen kuormaan. Itsekseen, pulloa kuormaan kätkien._) Tuon viimeisen
viinapullon säästin lukkarille lahjukseksi... Kuuluu olevan viinaan
menevä mies... Ja jos tuolle muutaman kymmenen markkaa muuksikin
lahjukseksi suikkaisi... Huokeammaksi se tulee, kuin ruveta tällä iällä
lukua opettelemaan ja senkin seitsemiä kouluja ja yliopistoja läpi
käymään. (_Joukolle._) No, komppaniia!... Sen kun jo makuulle... (_Ilta
himmenee. Joukko alkaa olla jo makuulla._) Jaa, jaa, jaa!... Elät vain
ja kulet ja ponnistat ja yrität, mutta!... (_Äkkiä._) No, mitäpäs tässä
on nurkumistakaan... On ollut maailmassa sekä leipää että riemua...
Maantietä on ollut yhtä pitkältä kuin rikkaillakin... (_Makuulle
varustautuen._) Ja mitäpäs tätä ihminen muuta enää tarvitseekaan.
(_Laskeutuu hänkin makuulle._) Taivaallinen isä se kuitenkin huolista
huolen pitää, niin että ei ihminen sortuisi niiden alla. (_Nukkuvat.
Metsästä alkaa kuulua viulun soittoa._)
LIINU
(_Kohottaa päätään, kuiskaa soittoa kohti._) Tsyt... Se valvoo vielä...
MIMMI PAAVALIINA
(_Kuorsaa. Nysse ilmestyy tietä myöten, nojautuu aitaan tien puolella ja
jää siihen seisomaan._)
LIINU
(_Nousee hiljaa._)... Jokohan se nukkuu? (_Alkaa hiipiä tanhuan yli
soittoa kohti._)
MIMMI PAAVALIINA
(_Unessa._) Kukahan siellä!
LIINU
(_Säpsähtää, yrittää nopeasti makuulle takaisin. Soittajalle
tarkoittaen._) Tsyt!
MIMMI PAAVALIINA
(_Unisena, makuullaan._) Kukahan siellä ... soittaa... (_Paussi._) Mene,
Liinu, ja ... (_paussi, unisena_) sano että... (_Haukoittelee.
Unisena._) Mene nyt!...
LIINU
(_Muka äkeästi, niskoitellen._) Enkä minä!
MIMMI PAAVALIINA
Vai et!... Sukkelaan siitä! (_Nukkuu._)
(_Muka suuttuneena._) Pahuus! (_Lähtee soittajan luo._)
NYSSE
(_Yhä ryntäällään aitaan nojaten. Itsekseen._) Niin... Se nukkuu.
(_Hyräilee entisessä asennossaan._)
Armas nukkuu, kuu.
Käki kukkuu, kuu,
Hän nukkuu, kuu,
oi nukkuu.
Kolmas näytös.
(Pitäjän tupa. Keskellä pöytä. Pöydällä virsikannel ja lukkarin hattu.
Joukko tyttöjä. Lukkari Pilatus kirjoittaa niiden nimiä kirjaan.)
PILATUS
(_Tarkastaa kirkonkirjaa._) Anna Katariina Kilpinen... (_Tytöltä._) Sen
Antti Kilpisenkö tyttö?
TYTTÖ
(_Ujona._) Sen...
PILATUS
Saat mennä!... (_Tyttö niiaa ja menee istumaan. Selailee._) Ja sitte...
Tämä toinen tyttö... (_Selailee._) Palonkylä... Kyrönkylä...
Ämmävaara... (_Tytölle.) Ämmävaaralta?... Sen Antti Kutusen tyttö?
NELLU
Sen...
PILATUS
Soo... (_Äkkiä._) Montako lehmää teillä on?
NELLU
Kuusi...
PILATUS
Valehtelet... Rovasti sanoi että viisi. (_Tarkastaa toista kirjaa.
Itsekseen._) Niin on... Se on maksanut ainoastaan viidestä, kuten
rovasti sanoi. (_Nellulle._) Isäsi on voinmaksussa sanonut jotta
viisi... Häh?
NELLU
(_Tapailee._) Niin kun... Se yksi kun ... teki sitte härkävasikan, niin
jotta ... se ei silloin vielä ollut ihan lehmä... (_Nypistelee
esiliinaansa._)
PILATUS
Hokiset... Kiertelet asiassa... (_Äkkiä._) No istu. (_Nellu menee
istumaan._) Ja niin pääsemme sitten alkuun. (_Yskähtelee, kohentaa
silmälasit ja katsoa tuijaa._) Alkuun pääsemme ja... Rovasti itse on
matkalla ... herra piispan mukana... Palaa vasta lopettamaan ...
(_asettelee kirjoja_) lo-pettamaan ja... (_Mimmi Paavaliina työntyy koko
joukkonsa kanssa, rintalapsi sylissä. Ipulla piippu hampaissa,
Efreitillä torvi, Emstiinalla nukke. Lapset hämmästyvät, tunnettuaan
lukkarin, ja kokevat kuin piiloitella ovipielessä._)
Hyvää päivää, herra rovasti ja... (_niiailee._) Niin, herra rovasti ja
... (_niiaa_) herra kanttori ja... (_Touhuaa joukolleen supatellen._)
PILATUS
(_Katsoo kuin ihmeissään, pää kenossa, että näkisi lapsien lomitse.
Itsekseen._) Se on siis tämä... Se silloinen joukko... (_Yskähtelee.
Katsoo. Äkkiä, jyrkästi._) Mitä asiaa sinulla, vaimo, on?
MIMMI PAAVALIINA
(_Varmasti._) Jaa-a!... Niin asiaako että... (_Huokaa ja hyssyttää._)
Niin, että olisihan sitä asiaakin, olisi... (_Vie lapsen penkille._) Tää
pienin lapsi olisi kastettava ja... (_Hartaasti._) Jaa, jaa, herra
rovasti... Ei sitä ihmisen sovi ilman kasteenliittoa maailmassa elää ...
(_kuin huokaus_) elää ja... (_Äkkiä._) Ja sitte nämä kaksi vanhinta
olisi rippikouluun tulossa... Tää Jaferi ja Liinu, niin että olisi
oikeastaan neljä asiaa: Kaksi lasta rippikouluun, nuorin kasteelle ja
sitten neljänneksi, olisin itsekin tässä käydä pyöräyttänyt rippikoulun.
PILATUS
(_Katsoo ihmeissään._) Häh?... Vaimo?
MIMMI PAAVALIINA
(_Kuin hartaasti._) Jaa, herra rovasti... Sillä se aina lopultakin routa
porsaan kotiin ja kevät vuohen pukin luo vetää, niin että... (_Äkkiä
Ipulle._) No, Ipu!... Pokkaa nyt ja kumarra herra rovastille... No!...
Pokkaa nyt!... Noin! (_Painaa niskoittelevan pojan kumartamaan.
Hyvitellen._) Niin kiltisti se Ipu-poika herra rovastille pokkaa ja...
PILATUS
(_Keskeyttää._) Hokiset, vaimo!... En minä ole rovasti... Kanttori minä
olen.
MIMMI PAAVALIINA
(_Touhuaa._) Jaa-a!... Herra kanttori... Tietääkin sen (_Touhuaa._) No,
Emstiina... Niiaa kauniisti herra kanttorille!... (_Vetää niiaamaan._)
Kas niin! (_Kuin hartaasti._) Jaa-a, herra kanttori!... Niin että täällä
olisi sitten... (_kaivaa alushameensa taskusta_) täällä olisi tämä
papinkirja... Sitä kun ollaan reissuväkeä tässä Herran seurakunnassa...
(_Pilatus tarkastaa papinkirjaa juhlallisena._) So, Efreitti!...
(_Niistää esiliinalla pojan nenän!_) Ja Ipu! (_Korjailee tämän housuihin
paitaa._) Lapset ovat nyt kilttejä niinkuin aina, ja niinkuin äiti on
aina varoittanut, että pitää olla kuuliainen kaikille ja jos pappi tai
kanttori tulee vastaan, niin pitää kauniisti pokata.
PILATUS
(_Lukee papinkirjasta._) Jaa-a!... Naimaton nainen Mimmi Paavaliina
Ruusunen ja hänen isättömät lapsensa: Jaferi, Liinu, Efreitti, Emstiina
ja Ipu...
MIMMI PAAVALIINA
Niin... Ja sitten tämä kastamaton ... Kriitliisa.
PILATUS
Siis kuusi isätöntä lasta!
MIMMI PAAVALIINA
(_Kallelta päin_) Niin, herra kanttori... (_Siunaillen._) Kuusi isätöntä
orpoa... Ei kellään isää!... (_Puhuen._) Se on tuon Jaferin isä
vallesmanni Taipale... Liinu on Sysmän entisen apulaispapin ja Emstiina
Jussi Matikaisen tytär... Ja Efreitin isä taas on Jaalan ja Ipun isä
Iitin lukkari ja...
PILATUS
(_Keskeyttää. Kuin äkeästi._) Hokiset!... Hokiset! Joutavia sinä, eukko,
hokiset... (_Ynseästi._) Lukkari! (_Selittäen._) Minä olen jo
kolmeneljättä vuotta ollut lukkarina, eikä minulle ole vielä koskaan
semmoista vahinkoa tapahtunut.
MIMMI PAAVALIINA
Niin... Se sattuu toiselle vahinko, toiselle ei...
PILATUS
(_Äkkiä. Varustautuu poistumaan._) No... Nyt lukekaa hiljaa... Kukin
yksikseen ja hiljaa. Istumaan sinne. (_Jaferi ja Liinu aloittelevat._)
On väliaika... Minä tulen oitis. (_Poistuu. Kaikki alkavat lukea._)
MIMMI PAAVALIINA
Emstiina ja sinä, Efreitti... Pellolle siitä... (_Työntelee._) Ja
Ipu!... Sis-so! (_Sysää ulos ovesta ja poistuu jälestä._)
LIINU
(_Lukee hyvin nopeasti._) Ja siihen aikaan tapahtui että... Ja koska he
siihen paikkaan tulivat ja katso siinä oli kaikki kuten... (_Viskaa
katekismuksen pois._) Ja viis minä tästä pöpötyksestä!... (_Toisille._)
Tytöt!... Nyt ei ole lukkaria! (_Rientää pöydän luo, istahtaa, panee
lukkarin hatun päähänsä, alkaa vakavilla ilveillä soittaa kannelta.
Jaferi alkaa kuherrella Nellun kanssa._)
ERÄS TYTTÖ