MIMMI PAAVALIINA
4-NÄYTÖKSINEN HUVINÄYTELMÄ
Kirjoittanut
Maiju Lassila
Ensimmäisen kerran julkaissut
Arvi A. Karisto 1916
_Esitysoikeus saadaan seuranäyttämöille lunastamalla kustantajalta 8
kpl. kirjaa 12 markalla._
HENKILÖT:
_Mimmi Paavaliina_, neitsyt.
_Kriitliisa_, Mimmi Paavaliinan tytär, 1/2-vuotias.
_Ipu_ " " poika, 4- "
_Emstiina_ " " tytär, 8- "
_Efreitti_ " " poika, 12- "
_Liinu_ " " tytär, 17- "
_Jaferi_ " " poika, 19- "
_Juho Kapine_, isäntämies.
_Katriina_, Kapineen vaimo.
_Nysse_, Kapineen poika.
_Lomstiina_, eukko.
_Pekka Hakseli_, isäntämies.
_Kunstinki_, rovasti.
_Pilatus_, lukkari.
_Hinkka_, nuorukainen.
_Nellu_, neitonen.
Tyttöjä ja poikia.
Ensimäinen näytös.
(Kapineen tupa. Katriina ja Lomstiina neulomassa.)
KATRIINA
(_Puhetta jatkaen._) Ja sillä lailla se sitten jäi... Yritti jo, mutta
sitten katkesi.
LOMSTIINA
(_Neuloen._) Niin!... Niinhän se on... (_Kuin luetellen._) Tulee!...
On!... Elää!... Mutta kunhan lopulta kuntoon käy.
KATRIINA
Ja sehän se sisar-vainaan testamentti on pahin... Minä sitä jo tehdessä
pyysin toisin, mutta ei... Se vaan tuijasi... Niinpäin tuijasi.
LOMSTIINA
(_Tankaten._) Jus-tiisa!... Tuijasi...
KATRIINA
Kirjoitti testamentin niin, että sitten kun on perintö korkoineen
kasvanut viideksikymmeneksituhanneksi, niin vasta _sitten_...
(_Nyökäys._) Ja niin että tää meidän Nysse perii jos on silloin
naimisissa, mutta jos ei, niin sitten hän tai toisen sisaren tytär
Nellu, kumpi ennemmin joutuu naimisiin. (_Huokailee syvään._) Jaa-ah ...
jaa-ah! sitä sisar-vainajaa!... Tahtoi vaan kaikitenkin sille Nellulle
kaikki, mutta ... sitte toki saatiin suostumaan siihen, että kirjoitti
niin... (_Nyökäys._) Niin että _jos_ on jo Nysse silloin naimisissa,
niin perii, mutta muuten saattaa mennä Nellulle.
LOMSTIINA
(_Kuin harmistuneena testamentin tekijään._) Osasipaan!... (_Tankaten._)
O-sa-si-paan!
KATRIINA
(_Kuin huokaillen, toistaen._) O-sa-si!... Kun neuvoivat ja yllyttivät
Nellun hyväksi, niin (_nyökäys_) osasi... Uskoi ja uskoivat, että ei se
kuitenkaan meidän Nysse ... (_nyökäys_) niinkuin saa morsianta ja ...
(_huokaus_) sillä lailla sitten, että jää perintö Nellulle...
(_Surullisena._) Jaa-ah... Jaa-ah!
LOMSTIINA
(_Katriinan huokailun jälkeen._) Jaa-ah ... jaa-ah ... jaa-ah!
KATRIINA
(_Jatkaa kertoen, yhä neuloen._) Ja nyt on sitten perintö jo
viisikymmentätuhatta ja ... Nellu justiisa -- näinä päivinä menossa
rippikouluun ... rippikoulu kun justiisa alkaa ... ja... (_Kapine saapuu
kamarista, ottaa tuvan hyllylaudalta tupakkalaatikon ja ryhtyy panemaan
tupakkaa._)
LOMSTIINA
(_Tarttuu kuin puolustaen._) Niin... Alkaa... (_Hartaasti tankaten._)
Al-kaa!
KATRIINA
(_Jatkaa omaansa_) ...alkaa ja... Ripille se kun kerran pääsee, niin...
(_Huokaus._) Silloin sillä on jo mies, sillä... (_Harmista, kuin
halveksuen, sana sanalta tankaten._) Ne -- tään -- ajan -- naiset!
(_Alkaa tankkaavammin._) Ne -- tään ajan -- naiset!... Ennen aikaan
tuota, minun nuoruudessani, maltettiin miestä odottaa... Ei vielä
hätäilty ja vanhanpiian vaivoja valitettu, vaikka jo hampaat suussa
vanhuuttaan irti lotisivat, mutta ne tään ajan naiset!... (_Kumarrus._)
Eivät malta edes suutaan pyyhkiä viimeisestä tuttimaidosta
pyyhinrievulla, vaan pyyhkivät sen suorastaan miehen partaan!
LOMSTIINA
(_Hyvin myöntävästi._) I-han... Par-taan... Justiisa miehen partaan
pyyhkivät tään ajan naiset viimeiset tuttimaidot huulestaan.
(_Halveksuen._) Tuokin nyt Nellu! (_Neuloo._)
KAPINE
(_Tupakkaa pannen, väliin._) Ka... Se on rakkaudenkometiia kiireellinen.
KATRIINA
(_Menee asiaan, yhä neuloen._) Niin... Ja nyt, niinkuin sanoin, niin se
on täpärällä... Testamentin viisikymmentä tuhatta... (_Huokaus._)
Jaa-ah!... Sillä vaikka sitä on yritettykin, niin se vaan ei
luonnista... Sille kun on niin vaikea Nysse-rukalle saada sopivaa paria,
kun ihmiset pitävät sitä (_nyökäys, kuin torjuva_) heikkomielisenä...
Ei kukaan ota. (_Nyökäys, neuloo._)
LOMSTIINA
(_Varmasti._) Ot-taa!... Mimmi Paavaliina ottaa... Vikuroi, mutta ...
ot-taa! (_Nyökäys._)
KAPINE
(_Tupakkaa pannen._) Jaa... Se tää muori tässä puhui, siitä... Että
Lomstiinalla todellakin olisi nyt tälle meidän Nysselle niinkuin morsian
tarjona.
LOMSTIINA
(_Varmasti._) Ihan justiisa... Justiisa puhuimme tässä.
KAPINE
(_Tupakoi._) Taitaa olla laatuihminen?... Vaikka kohta perillisiä jo
onkin? (_Panee tupakkalaatikon hyllylle takaisin._)
KATRIINA
(_Torjuen._) Antaisipa nuo perilliset nyt olla!... Kunhan vain selvenisi
Nysse ... sen testamentin suhteen.
LOMSTIINA
La-atu!... Laatuihminen... On elänyt... Kulkukauppaa sanoo
välitöikseen... (_Nyökäys, alkaa kertoa._) Tuli!... Siitä on kaksi
viikkoa... Tuli siihen meille... Isokkalan pitäjäästä sanoo olevaan
kotoisin ja siinä meillä on asunut nyt ja ... kuuluu vähin rahojakin
olevan...
KAPINE
No, jos Lomstiina koettaisi sitten sovittaa asiaa... (_Savut._) Eihän
tälle Nysselle itselleen olisi niin väliä... niistä perillisistä... Se
on vain enemmän sen testamenttiasian takia... Se kun on onnettomuudeksi
tähän naima-asiaan tullut sidotuksi. Ja sitten ne toiset testamentin
odottajat ... jos onkin jo milloin morsian Nysselle saatu tietoon, niin
alkavat salassa kähnätä ja parjata... Ja niin siitä ei ole tolkkua
tullut. (_Tupakoi._)
LOMSTIINA
(_Toistaen._) Niin... (_Yllyttäjän äänellä._) Kähnätä... Kähnätä...
Kähnätä!... (_Halveksuen._) Nää-ä nyt! (_Muikistaa, yhä neuloen._)
KATRIINA
(_Neuloo._) Ei huoli itselleen morsiamelle puhua ... että Nysse on vähä
... niinkuin päästään vialla... (_Nyökkää, neuloessa vihjaisten._) Niin
että ei huoli... (_Nyökäys tai sopiva ele._) Kaikkia salaisuuksia huoli.
KAPINE
Sävyisäpä tää silti on ... Nysse... Aina on tyytyväinen. Eikä erikoisia
mielisairaan oireita osoita koskaan.
LOMSTIINA
(_Varmasti._) I-han!... (_Toisin._) Ja, sitä paitsi, viis Mimmi
Paavaliina niistä!... Hän vaan sanoo että kunhan on mies... Niin että
saa lopultakin naimisen puumerkin papinkirjaansa ja siten papinkirjan
kuntoon... I-han... Että kunhan on vain mies... Niin että saa isän
entisille lapsille.
KAPINE
(_Äkkiä._) No... Jos puhuttaisi Nysselle itselleen jo... Valmistukseksi
vaikka. (_Hoihkasee._) Nysse!
NYSSE
(_Kamarissa._) Hoi, hoi! (_Saapuu hyvin pitkävartista piippua poltellen
ja tapailee kättänsä syyhytellä._) Min' oon koko ajan jalkaani
ruoputellut... Eikä tiedä mikä siinä kutkuttaa.
KAPINE
Elähän nyt ruoputuksista puhu, kun tässä ... (_lapauttaa sivuja_)
Lomstiinalla olisi sinulle nyt morsian... (_Lapauttaa._) Et kai sinä,
Nysse, pahaa tykänne?
NYSSE
Enhän minä... Onko se Puputin Kaisa?
KATRIINA
Ei se ole... Mutta ole nyt, Nysse, viisas ja kiltti...
(_Mielitelläkseen._) Sitten se (_mairitteleva nyökäys_) tuijaa... Se
tuijaa sitten, Nysse.
NYSSE
Kilttihän minä olen aina.
KAPINE
(_Hyvitellen._) Saat ihan toispitäjäläisen morsiamen... Saisit ihan
kiittää Lomstiinaa.
NYSSE
Lomstiinakos se sen puuhaa? (_Tupakoi._)
LOMSTIINA
(_Mielitellen._) Lo-omstiina se... (_Maireasti._) Ja Nysse ... Nysse se
on aina Nysse!
KAPINE
(_Sovinnollisesti neuvoen._) No!... Menehän nyt, Nysse, kamariin... Me
tässä puhutaan.
NYSSE
(_Poistuu kamariin._) Ka!... Menenhän minä!
KATRIINA
(_Pahoillaan, huokaillen, neuloen._) Ja ainoa poika näet vielä
meille!... Kuoltua saa sisarensa kanssa talon puoleksi periä!...
(_Syvästi huokaillen._) Jaa-a!... Jaa-a!... Nysse-rukka!
KAPINE
(_Vakavana, kumarassa tupakoiden._) No!... Se täytyy nyt asia ottaa
semmoisenaan kun se on... Olisihan se voinut pahemminkin käydä...
Tarkoitan niin, että Nysse ei olisi sävyisä... Nyt hän on sävyisämpi
kuin moni viisas... (_Äkkiä toiseen asiaan mennen._) Ja niin että Pekka
Hakseliko se jo myös ... tätä Mimmi Paavaliinaa aikoo?
LOMSTIINA
(_Varmasti, yhä neuloen._) Hak-se-li!... (_Nyökäys._) Kuuli näet Mimmi
Paavaliinalla vähin omiakin rahoja olevan ja sitten ne ... (_nyökäys_)
Nellun vanhemmat näet... Sen testamentin takia... (_Viisaana,
tärkeänä._) Haistoivat jo että Nysse voi ... niin Mimmi Paavaliinasta
ruveta tykkäämään, ja jo kohta Nellun isä (_viisaasti, salaperäisesti_)
mhy-yy! ... on luvannut Hakselille, että jos Hakseli tarpeen tullen nai
Mimmi Paavaliinan... Nysseltä pois niinkuin nai ... niin hän, Nellun
isä, kuittaa Hakselin velan, 5000 markkaa, heti kun Nellu on naimisissa
ja perinnön saa... Niin... Sitä varten se Hakseli...
KAPINE
(_Tupakoi, vakavana._) Ka... Tarpeen tuo Hakselille olisi... Velkainen
talo kun on... Hyvä jos ei vasaran alle mene.
NYSSE
(_Palaa tupakoiden._) Tulin kysymään... Onko se leski vai neitsyt?
KATRIINA
(_Viittoen, kuin lapselle._) Nei-tsyt ... neitsyt... Nysse on nyt vain
kiltti...
LOMSTIINA
Jus-tiisa! Neitsyt... (_Voitokkaasti._) Jaa-a, Nysse (_Neuloo._)
NYSSE
No sitten minä en vastusta... Minä vain selvyyden vuoksi peräsin.
(_Poistuu takaisin._) Sillä neitsyt on aina soveltuvaisempi.
LOMSTIINA
(_Akkunasta._) No... Sieltä se nyt Mimmi Paavaliina tuleekin.
(_Asettuu._) Tu-lee! (_Muikisteluja._)
KAPINE
(_Asiaa nopeasti loppuun sopien._) No!... Jos sitten Lomstiina...
Tottapahan sitten palkitaan... Niinkuin sanoin, niin ... tuhat markkaa
saat perinnöstä!
KATRIINA
(_Kiirehtii._) Ja vieläkin minä siitä ... ettei huoli ilmoittaa, että
niinkuin ... (_nyökäys_) heikkopäinen... Sanoa vaan, että sukulaiset
sen perinnön takia niin parjaavat... (_Neuloo, kuin ei olisi mitään
puhuttu._) Niin, että parjaavat vain.
MIMMI PAAVALIINA
(_Saapuu mytty olalla._) Jaa-a!... Jaa-a... Jaa-a! (_Panee
kauppatavaramyttynsä penkille._) Kauppaa sitä vaan pitää tässä
välillä... Sitä et leivättä ihminen tässä maailmassa elä ja helise...
(_Äkkiä._) Mitäs taloon kuuluu?
KAPINE
Herran rauha... Mimmi Paavaliina on hyvä ja istuu...
KATRIINA
(_Nyökäten._) Ja on niinkuin kotonaan, Mimmi.
MIMMI PAAVALIINA
(_Puuhaa myttynsä kanssa, sitä penkoen, kuin huokaillen, mutta leveästi,
reilusti._) Jaa, niin se on... Se on tämä maailma semmoinen, että
kulitpa sitä pitkin tai poikin, niin nenä se on aina vain edelläpäin...
(_Äkkiä._) Ja Lomstiinalle mitäs sitä kuuluu?
LOMSTIINA
Rauha... (_Lyhyesti._) Herran rauha!
MIMMI PAAVALIINA
(_Varmasti, heläyttäen._) Jaa-a!... Se rauha se kun onkin sydämessä,
niin sitä olet ihminen rauhallinen niinkuin syöty makkara mahassa.
(_Nostaa mytyn toiseen paikkaan. Kuin huokaillen, mutta leveästi._)
Jaa-a!... Jaa-a!... Jaa-a!
KAPINE
(_Poistuu. Lomstiinalle._) No!... Niin että jos sitten Lomstiina...
Tottapahan sitten ... sovitaan! (_Poistuu kamariin._)
MIMMI PAAVALIINA
(_Silmäilee._) Vai tämä se nyt sitten on se Jussi Kapineen talo!
KATRIINA
(_Neuloen._) Niin... Tässähän tätä on eletty ja retuutettu...
(_Huokaus._) Mutta se on se elämä meikäläisille semmoista ... yhtä
tuijaamista... (_Nyökyttelee._)
MIMMI PAAVALIINA
(_Leveästi, tankaten omiaan._) No on se!... Herrasiunatkoon
kuitenkin!... Sama se on miten sitä tässä maailmassa kulet ja vaellat...
Helma se kuitenkin aina näin heiluu. (_Kaivaa mytystään uuden esiliinan
ylleen, pannen maahan myttyyn._)
LOMSTIINA
(_Neuloen, tenäten._) I-han!... Niin ihan!
KATRIINA
(_Neuloen._) Mitenkä vanha tää Mimmi Paavaliina jo on?
MIMMI PAAVALIINA
(_Höläyttäen._) Kynttilänpäivästä kolmaskymmeneskahdeksas vuosi...
(_Kuin kehaisten._) Niin sanon aina ikäni että helähtää. (_Touhuaa._)
KATRIINA
(_Raaputtaa sukkapuikolla niskaansa tai korvanjuurtaan._) Meilläkin
tässä on poika... Lie tuo, tää Lomstiina jo puhunut...
LOMSTIINA
(_Viisaasti, yhä neuloen._) O-oon!... On se Lomstiina... (_Vihjaillen._)
Ja Mimmi Paavaliina myös!... (_Viisaasti, merkitsevillä
muikisteluilla._) Johan ei!
MIMMI PAAVALIINA
Häh?... Niin mitä? (_Touhuaa._)
LOMSTIINA
(_Merkitsevästi vihjaillen._) Minä vaan että!... (_Vihjaava nyökkäys._)
Jos niinkuin niin... (_Taas nyökkäys, vihjaava._) Asian perään että...
(_Neuloo, muikistelee salaperäisesti._)
KATRIINA
(_Poistuu, kierrellen._) Mitä tuo tää Lomstiina vain aikonee...
Tottapahan Mimmi Paavaliina itseltään perää. (_Poistuu kamariin._)
LOMSTIINA
(_Mimmille._) Niin, Mimmi... Viisikymmentätuhatta perii... (_Tankkaa._)
Pe-rii!... Mutta Hakselin Pekka tää!... (_Halveksien._) Mitä hänestä!...
Sillä jos kerran talo vasaran alle joutuu, niin ei se höösää... Ja eikä
tuo sekään vielä, mutta kun on leskimies ... ja luonnoltaan kepuli...
Mutta Nysse, tää, on sävy.
MIMMI PAAVALIINA
(_Leveästi._) Jaaa-a!... Ihan niin... Sävy. (_Touhuaa._)
LOMSTIINA
(_Tankkaa, neuloen._) Sä-vy! (_Nyökäys. Kehaisten._) Eikä kepuli, ja
sävy... Ja testamentin ja isän perinnön kanssa satatuhatta perii...
(_Tankkaa._) Pe-rii! (_Neuloo._) Mutta Hakselin Pekka! (_Halveksuen._)
Mitä Hakselista! Nää nykyajan miehet ne ovat jo kepulia... (_Tenäten._)
Arvaat sen!
MIMMI PAAVALIINA
(_Touhakasti._) No arvaat ne!... (_Touhuaa. Äkkiä leveästi, reilusti
miesten pahuutta huokaillen._) Ei... Ei vaan ole enää miehestä mieheksi,
eikä miksikään, sillä aina Aatamista lähtien ei ole olleet enää miehessä
kaikki kylkiluut paikoillaan... Paras on poissa (_Äkkiä. Rallattaa
touhutessaan._)
Ja ralla-la-lalalalal-la-lala, lalla,
ral-lal-lallaa.
Ja et sinä mua, et sinä mua
hyljätä saa!
(_Työntää vanhan esiliinan myttyyn._) Justiisa!... Ihan jälliinsä,
Lomstiina!
LOMSTIINA
(_Neuloen, tankaten._) Jäl-liin-sä! (_Äkkiä._) Ja minä jo puhuin...
(_Tenää._) Pu-huin... Johan en!... (_Puhuen._) Mutta annetaan hänen,
Nyssen, nyt itsensä tulla, niin tutustuu!... (_Hoihkaa._) Nys-se!
NYSSE
(_Kamarissa._) Hoi, hoi! (_Saapuu, poltellen pitkävartta._) Lomstiinako
se?
LOMSTIINA
(_Neuloen, maireasti mielitellen._) Lo-oomstiina!
MIMMI PAAVALIINA
(_Leveästi höläyttäen._) No, tää-äkö se nyt sitten on?... Se minulle
ukoksi aikova?... (_Äkkiä._) Mitenkä vanha sinä olet?
NYSSE
(_Tupakoiden._) Neljäsvuosikymmen on jo lopussa... Mutta isä on vanhempi
minua.
MIMMI PAAVALIINA
(_Suinaa kuin siunaillen kädet puuskassa. Äkkiä, lyhyesti arvostelunsa
sanoa heläyttäen._) No!... Poika kuin poika! (_Kääntyy._) Minkä Herra
kerran mieheksi teki, niin se siitä myös käy. (_Ryhtyy touhuamaan kahvin
jauhamista._)
LOMSTIINA
(_Hanakasti._) Ihan niin... (_Nyökäys._) Luojan työt ja käsialat ovat
aina täydelliset.
NYSSE
(_Tupakoiden._) Niin!... Käynhän minä miehestä. Ja sitä paitsi vielä ...
en koskaan juo enkä kiroa ja joka pyhä käyn kirkossa.
MIMMI PAAVALIINA
(_Leveästi, Nyssen mieliksi kehaisten._) ... Jaa-a!... Siin' onkin
sitten poika! (_Touhuaa, äkkiä._) Jos tuossa talon kahvimyllyllä
jauhaisi itselleen kahvit. (_Ryhtyy sitä puuhaamaan. Menee asiaan,
kehuen._) Se ei olekaan sitten Nysse niinkuin muut miehet, jotka jo
nykyään piippu suussa ja kaikki muut miehen merkit mukanaan tähän
maailmaankin tulevat...
NYSSE
Niin... Enhän minä niin ole...
LOMSTIINA
(_Kokien sotkea hyvittelyllä, yhä neuloen._) Niin, niin, Nysse... Nysse
on aina Nysse... Nysse ei ko-oskaan turhia... (_Muikisteluja._)
NYSSE
(_Tupakoiden._) Niin... Enhän minä turhia... (_Savut._) Ja naisväkeäkään
minä en ole vielä koskaan halannut... En kädelläkään koukannut, mutta
isä-ukko, kuuluu, jo on.
MIMMI PAAVALIINA
(_Kuin ihmeissään._) I-ihanko sinä vielä olet niin!... Hoitanut vain
miehen virkaasi toimettomana, niinkuin makkara, joka arvelee, että
tottapahan syöjä minunkin puolesta murheen pitää! (_Touhuaa._)
NYSSE
(_Alttiisti._) Niin... Ihan minä! (_Savut._)
MIMMI PAAVALIINA
(_Ihmetellen._) No ei!... Ei olisi uskonut, että karhu ymmärtää kiertää
loukkua ja mies koukkua. (_Touhuaa._)
NYSSE
Mutta minä ymmärsin. (_Savut._)
LOMSTIINA
(_Varoittaen, ihan sormella._) Mutta nyt Nysse vaan (_merkitsevä
nyökäys_) ei... Niin että ei pidä... (_nyökäys_) perääntyä enää!
(_Nyökäys. Viisaasti._) Mhyy-y! (_Eleitä. Neuloo._)
NYSSE
Enhän minä peräänny.
MIMMI PAAVALIINA
(_Panee myllyn pois. Kuin itsekseen huokaillen._) Jaa-a!... Jaa-a!...
Jaa-a! Sen tietää!... Joka Iitistä Jaalaan kulkee, hän myös tien
tietää... (_Penkoo nyytistään huivia._) Jaa-a!... Jaa-a!... Jaa-a!...
Tämä maailma on yhdeltä puoleltaan kupera ja toiselta puoleltaan kiperä,
mutta Herran tykö vaeltaessa ei riitä vielä se, että tuntee tien Iitistä
Jaalaan, sillä autuudentie ei kule Jämpsän kautta Joroisiin. (_Veisaa
nyyttiä penkoessaan._)
Pois maailman tavara,
et saa mult' kiitosta.
(_Äkkiä iloiseksi ralliksi muuttaen._)
Ja elä sinä kultani kekkuloi,
vaan ole sinä aina hyvä.
Sillä lemmen täytyy aina olla
hellä ja suora ja hyvä.
(_On rallattaessa mennä leiskutellut, kuin rallin tahdissa
tanssahdellen, lieden luo ja puistattaa siellä huivia lieteen._) Minä
olen ollut syntymästäni asti iloluontoinen... (_Vakavammin._) Sillä ei
se olisi oikeastaan oikein ... rangaista syytöntä henkeä murheella lihan
pahoista teoista. (_Touhuaa._)
KATRIINA
(_Palaa._) No?... Joko se nyt Nysse? (_Istahtaa neulomaan._)
LOMSTIINA
(_Neuloen. Viisaasti Nysseä hyvitellen._) Jooo-o!... Kyllä se Ny-ysse...
Ei ... ei se Nysse ... vierasta... Jo-han! (_Viisasta muikistelua ja
nyökkymistä Nyssen hyvittelyksi._)
MIMMI PAAVALIINA
(_Leveästi._) Jo lensivät minulta silmät suuriksi, kun Nysse tässä
kertoi miten vähän hän vielä tämän maailman riemuja tuntee.
KAPINE
(_Palaa._) Ja-ha!... (_Savut._) Ja mitä muuta tointa se tää Mimmi
Paavaliina on harjoittanut?... Paitsi tätä kulkukauppaa? (_Istahtaa,
tupakoi._)
MIMMI PAAVALIINA
(_Touhua, kahvinjauhamista y. m._) Jaa, sitä on saanut...
Seitsenvuotiaasta orvosta asti olen henkeni itse elättänyt... Olin ensin
lapsenlikkana... Sitten kävin paimenessa... Kaksitoistavuotiaasta
palvelin herrasväen sisäkkönä ja jos minä... Ja sitten olen ollut
ammana... (_Leveästi huokaillen._) Jaa-a!... Sitä saa!... Sitä saa
koittaa! ... ja olla ammana, jos mammanakin!... (_Äkkiä. Reilusti,
touhussaan._) Mutta mitäpä niistä!... Kun sitä on Herra kerran luonut
ihmiselle sääret, niin sen kun vaella niillä vain kaikki tämän maailman
ääret! (_Touhuaa._)
KAPINE
Soo-o! Vai ammana! (_Tupakoi._)
MIMMI PAAVALIINA
(_Touhuten, reilusti._) Ammana, niin ammana!... (_Luettelee._)
Vallesmanni Rimperille imetin pojan... Kauppias Suovalle niinikään
pojan... Ruununvouti Hervalle kaksoiset... Tuomari Rumperille tytön ja
toisen tytön asessori Tiijarille... Ja niin sitä on vain eletty ja...
(_touhuaa_).
NYSSE
(_Tupakoiden._) Niinhän se tää Lomstiina sanoi, että sinä olet neitsyt
... et leski.
MIMMI PAAVALIINA
(_Reilusti, kehaisten._) Jaa-a!... Neit-syt... Sillä papinkirja on
puhdas. (_Touhuaa._) Ja sitäpaitsi, niin ... on sukanvarressa säästössä
kolmatta tuhatta rahojakin... Kaikki rehellisellä ja kunniallisella
imettämisellä ansaittua. (_Tankkaa, rallattaen._)
"Ja rallaala, rallaata, rallallal laa" j. n. e.
KAPINE
(_Tupakoiden, kuten mieteksiä tapaillen._) Ka!... Se on ... Herra luonut
... maan pyöriväksi ja ... (_savut_) ihmisen hyöriväksi.
LOMSTIINA
(_Hanakasti Mimmiä puolustaen._) Jus-tiisa. (_Nyökäys. Tankaten._)
I-han... Sattuu sitä täällä ajassa... (_Nyökäys. Tankaten, varmasti._)
Ja meille kullekin. (_Eleitä, neuloo._)
MIMMI PAAVALIINA
(_Kuin itsekseen._) Jaa-a!... Jaa-a! (_Touhuaa._) Se tämä maailma on
kulkijoilleen kapine... Minkä edestä lyhenee, sen takaapäin jatkuu...
Jaa-a! (_Touhuaa._) Ja sitten sitä kun ... kun sitä syöt tässä
maailmassa perunasi kuorineen, niin tiedät, että olet kaikki maistanut,
eikä mitään hukkaan jäänyt. (_Touhuaa._)
KAPINE
(_Alkaa._) Meillä taas on tässä poika... (_Äkkiä._) Mutta kai se jo
Lomstiina on puhunut... Olisi niinkuin morsian saatava hänelle...
MIMMI PAAVALIINA
(_Nopeasti._) No. Jo onkin aika.
KAPINE
(_Jatkaa omaansa._) Miten tuo nyt tässä Mimmi Paavaliinalle sitten
soveltunee... (_Savut._) Vaikka sävyisä poikahan tää on.
LOMSTIINA
Sovel-tuu... Johaan ei. (_Äkkiä._) Ja Mimmi!... Elä turhia tingi!... Et
sitä kuitenkaan, yksinäinen naisihminen... Mutta kun on mies ... vaikka
pahainenkin, niin... Paremmin se silloin ottaa ollakseen.
(_Nyökäyttelyjä._)
MIMMI PAAVALIINA
(_Ihan huoaten._) Jaa-a!... Niin se on!... Ihan niin että ollakseen!...
Ei sitä silloin enää kukaan osoita, että ilman vihkimistä... Jaa-a!
KAPINE
No... Sittenpä tää... Ei meilläkään tässä mitään vastaan ole. (_Ulkoa
torven soittoa._)
MIMMI PAAVALIINA
Herra siunaa!... Se minun pentupataljoona sieltä jo tulla humuaa!...
Minä menen vastaan ... (_rientää ulos_) ja vähän niitä... Se onkin jo
koko pataljoona... (_Poistuu._)
LOMSTIINA
(_Tärkeänä, yhä neuloen._) Menee se... I-han... Hakselin Pekka kyllä,
mutta turhaan... (_Tankaten._) Ihan turhaan... (_Mielitellen,
Nysselle._) Nys-se!... Nyt se Nysse-poika saa... Kun Lomstiina Nysseään.
MIMMI PAAVALIINA
(_Palaa, sylissä pienin, toiset kokonsa mukaan rivissä perästä suoltuen,
Ipulla aimo nysä suussa, Efreitillä torvi, Emstiinalla iso nukke._)
Jaa-a!... Siinä se nyt on Mimmi Paavaliinan pataljoona. (_Nysselle
näyttäen sylilasta._) Tämän nimi on Kriitliisa... Puoli vuotta vasta
ikää... Ei ole vielä kastettukaan. (_Panee lapsen penkille._) Ja tämä
sitten, Ipu... (_Ipulle._) Tule tänne, Ipu. (_Niistää esiliinalla nenän.
Poika niskoittelee._) No, Ipu!... Tule nyt ja pokkaa Nysselle... Saat
siitä ehkä vielä isän... (_Kokee vetää._) No, Ipu! (_Jaferi seisoksii
ovipielessä ja vilkuu Nysseen ilvehtivillä, oudoilla eleillä._)
IPU
(_Haraa vastaan, nysä suussa, eleet aina vihaiset, kuin epäluuloiset._)
Elä pelhana! (_Riistäytyy irti, ja asettuu kädet housurepaleitten
taskussa, nysä suussa topakkana seisomaan, katsahdella muljautellen
Nysseen vihaisena. Toisetkin lapset vilkuilevat Nysseen altakulmain._)
MIMMI PAAVALIINA
(_Kuin toruen._) I-pu!... Sillä tavallako sinä!... Isättömänä tulit
maailmaan, ja nyt kun on isä tarjolla, niin tuolla tavallako sinä...
I-pu! (_Menee Ipua taas raahaamaan, supattaa sen korvaan. Nysse tupakoi
rauhallisena._)
KAPINE
(_Katriinalle vakavana, tupakoiden._) Ka!... Mutta minkäpäs sille voi...
Kun se on Nyssenkin laita kerran semmoinen. (_Nousee, lähtee, vakavana,
kuin itsekseen._) Jaa-a... Jaa-a!... Se on tämä maailma... (_Poistuu
kamariin._) Se on pantu kaikki tässä maailmassa navan päässä
pyörimään... (_Poistuu._)
NYSSE
(_Tupakoiden._) Kaikkiko nämä ovat sinun omiasi?
MIMMI PAAVALIINA
(_Leveästi, ihanpa kehaisten._) Ka-kaikki!... Kaikki samaa äitiä... Koko
rykmentti! (_Touhuten._) Sillä se on naisen elämä maailmassa Herran
armosta yleensä semmoinen, että sitä mukaa kuin ikä laajenee, niin
joukko ympärillä taajenee.
KATRIINA
(_Neuloen. Kuin ohjaillen._) No!... mitäpä sinä, Nysse, näistä ...
maallisista!... Ole vain kiltti poika!... Kun kerran isäsi suostuu,
niin... Pitää aina vain tahtoa oikein...
KAPINE
(_Kamarin ovelta._) Katriina... Tulepas vähän! (_Poistuu. Katriina
lähtee._)
MIMMI PAAVALIINA
(_Touhussaan. Kuin yksin huokaillen._) Niin, niin... Niin se on... Kun
sitä yksinäinen naiseläjä tämmöistä komppaniiaa kasvatat, niin ... et
siinä silloin jouda tutkimaan, itäkö se vai länsi kulkiessa hameen
helmaa heilauttelee... (_Touhuaa._) Jaa-a!... Jaa-a! (_Liinu tirskahtaa
ovipielessä nauramaan Nysselle. Äkeästi._) Tyttö, pahuus siinä! (_Lyö
huivilla._) Vai tirskut siinä... Letukka! (_Touhuaa. Jatkaa edellistä._)
Mutta se on... Se on todellakin tämä maailma ... tämä maailma on
todellakin niinkuin Pukkisen pässi... Keväällä sen keritset, niin kohta
alkaa vaan uutta villaa entisen sijalle kasvaa... (_Touhuaa._)
NYSSE
Se on oikea pappamies ... tuo (_yrittää tutkia Ipun piippua_). Näytätkös
tätä!
IPU
(_Äkeästi._) Elä taatana ota! (_Loittonee vihaisesti muljautellen._)
NYSSE
(_Selittää._) Minä olisin vain tarkastanut. (_Tupakoi._) Se osaa jo
hyvästi tupakoida.
MIMMI PAAVALIINA
(_Leveästi._) Niin, ajattelepas!... Vasta parivuotias etana. (_Touhuaa,
kuin huokaillen._) Mutta se on se miesväki... Se ei mies tässä
maailmassa voi imemättä elää vaan ... imien se mies äitinsä kohdusta
retkensä alkaa, ja niin se myös vaelluksensa piippuaan imien päättää...
(_Touhuaa._) Niin, niin... Niin se on! Mies ei voi koskaan kujeistaan
paremmaksi päästä... (_Efreitti puhaltaa torvea. Suuttuu._) Efreitti!...
Juutas!... Pellolle siitä koko joukko!... Mars! (_Sysii pienempiä ihan
niskasta pitäen ulos._) Tässä te!... Juuttaan hyvät!... Mars pellolle...
Vai siinä!
NYSSE
On sinulla monta lasta! (_Nousee poistuakseen._) Mutta tuosta Ipusta
minä tykkään... Se on jo niinkuin valmis isä. (_Poistuu kamariin,
tupakoiden._)
LOMSTIINA
(_Selittää, asiaa kaunistellakseen._) Ei se ole erikoisesti mikään...
Mutta se vaan niin tykkää... (_Nyökäys._) Niin... Se tykkää vaan ja
loosaa ... niin olla... Mutta ei se ole silti ... niinkuin älytön... Ne
vaan sukulaiset testamentin takia soimaavat, mutta ei siinä mitään
näkyvää vikaa ole. (_Neuloo, nyökyttää, muikistelee._)
MIMMI PAAVALIINA
(_Touhuaa, kuin itsekseen._) Jaa-a... Jaa-a!
LOMSTIINA
(_Jatkaa._) Hakseli olisi enemmän niinkuin rahan päältä ja ... niinkuin
... että ottaisi vaan... Mutta Nysse on alvaari. (_Nyökäys, eleitä._)
Niin... Alvaari... (_Muikisteluja, nyökytyksiä kuin itsekseen._)
MIMMI PAAVALIINA
(_Äkkiä._) Mutta kun minulla, kuulehan, on vielä este... (_Siunaillen._)
Kun se on minulla vielä käymättä, paholainen... Ajattele sitä!...
Rippikoulu! (_Lyö reiteensä._) Herra sussiunaa!... (_Alkaa touhuta._)
Herra sussiunaa!
LOMSTIINA
(_Oudostuen._) Jaa ... että rippikouluko on käymättä?
MIMMI PAAVALIINA
(_Topakasti._) Jaa-a!
LOMSTIINA
(_Hämillään, tapaillen._) Eipään näet... Kun ei tullut näet
ajatelluksi!... Kysyä kun en hoksannut.
MIMMI PAAVALIINA
(_Rutosti._) Mutta minäpä käydä hyöräytän hylyn nyt lopultakin!
(_Touhuaa._) Oikeastaan tulinkin näille main, kun kuulin että tään
pitäjän pappi ja varsinkaan lukkari ei ole rippikoulussa niin tiukka,
että kaikki taivaan tiedot puristaisi. (_Touhuaa. Toisin._) Ja vanhemmat
lapset kun olivat jo siinä iässä, niin arvelin, että antaa heidän
aikanaan käydä heläyttää tuo rysy läpi... (_Touhuaa nyyttiä kuntoon._)
Ja kun tää nyt asia noin päin kääntyy, niin... (_Kuivasti, lyhyesti._)
Käyn itsekin koulun ja otan ripin ja sillähän se on kuitti... Justiisa
alkaakin maanantaina rippikoulu kirkonkylässä. (_Äkkiä._) Kuule... Elä
sano kellekään mitään... Ei kirkolta tänne sana lennä ja... (_Touhuaa.
Äkkiä._) Sano että on pentujaan ripityttämässä, ja sittepähän...
(_Reilusti._) Kun on koulu reilassa, niin ottaa häntä sitten kerrankin
miehen ihan säännöllisesti... Niin että ei yhä retupeliin... (_Nostaa
mytyn toisaanne._) Ja niin sitä on sitten tullut jo eletyksi, on
ilmestynyt tuota perettäkin, mutta (_puistelee hamettaan_) se on se tää
naisen mieli... Sitä et malta, vaan hörppäät kahvikultasi jo ennenkuin
on vielä ruokasikaan siunattu... (_Vakavana._) Mutta se on Luoja niin
säätänyt... Että joka hameessa kulkee, hänen on aina hymyiltävä.
LOMSTIINA
(_Nyökäys, tankaten._) I-han!... Ihan justiisa... (_Nyökäys._) Ja niin
että ei retupeliin... Ja että ei puhuta kenellekään... (_Viittaus._)
Nysse jos kysyy, niin sanon että ... tottapahan tulee. Mutta että ei
rippikoulussa.
MIMMI PAAVALIINA
(_Touhussaan, kuin huokaillen._) O-on sitä jo tullut kerran toisen
alkaneeksikin ... sitäkin rippikoulua, mutta... Sitten on sattunut
aina... On ollut maallista estettä ja ... (_äkkiä_) kukapa ne kaikki
tietää... (_Tenäten, reilusti._) Jaa-a!... Jaa-a, sanoi Jaalan pappi,
kun kirkko paloi...
EMSTIINA
(_Tulee kiireesti, itkee._) Niinkun Ipu löi ... ja purasi vielä...
IPU
(_Tulee jälestä nysä suussa, äkeänä._) Elä valehtele, pelhana.
EMSTIINA
Vai valehtelen!... Enpäs!
EFREITTI
(_On tullut, samoin Liinu ja Jaferi._) Valehtelee Emstiina.
LIINU
(_Äkeästi._) Eipäs valehtele!
EFREITTI
(_Tiukasti._) Mutta valehtelee.
MIMMI PAAVALIINA
(_Päivitellen._) Tämmöistä se on, Lomstiina, tää yksinäisen naiseläjän
elämä!... Kyntesi siinä saat verille tapella, kun ei ole isää, joka
kakarat kurissa pitäisi. (_Joukolle, tuikeasti._) Mutta nyt se
loppui!... Nyt komppaniia rippikouluun mars!... (_Uhitellen._) Kunhan
pappi ja lukkari siellä pehmittää, niin kyllä pahat juonet oikenevat...
(_Äkkiä._) Liinu!... Sinä ota Kriitliisa siitä! (_Liinu ottaa penkiltä
lapsen. Touhuaa kuin itsekseen huokaillen._) Jaa-a... Jaa-a!...
Jaa-a!... (_Enemmän asiaan._) Ja nyt siitä, senkin komppaniia, kirjat ja
aapiset käteen ja ala opetella ulkoa sekä lakia että evankeliumia, niin
että luokonaan luku lähtee, kysyipä tuota pappi tai lukkari...
LOMSTIINA
Hakseli tulee!... (_Salaperäisesti._) Se kai tahtoo samaa ... mitä
Nyssekin... (_Merkitsevä nyökäys. Neuloo._)
MIMMI PAAVALIINA
(_Touhussaan._) Jaa... Sen tietää... Että mies mihin kahtoo, niin sitä
se myös tahtoo.
HAKSELI
(_Saapuu._) Ka!... Täällähän se Mimmi Paavaliinakin on... (_Juo._)
LOMSTIINA
(_Muikistellen._) Tää-ällä! (_Neuloo._)
MIMMI PAAVALIINA
(_Touhussaan, syrjästä puhujana._) Tääl-lä!... Tääl-lä! Me elämme täällä
alati vain kinttujemme päällä. (_Äkkiä asiallisemmin, tarkoituksella,
yhä touhussaan._) Mutta ennen aikaan sitä kun elettiin... Kun sitä
siihen aikaan kun minäkin rippikoulusta ripille pääsin, elettiin niin...
(_Äkkiä, alistuen._) Mutta minkäpä sille voi... Kun on poika ja tyttö jo
aikaihmisen ijässä, niin ... ripillehän ne on toimitettava... Ripille,
niinkuin on itsekin aikoinaan ripille päässyt...
LOMSTIINA
(_Auttaen petoksessa._) Jus-tiisa!... (_Nyökäys._) Silloin kun sinä itse
ripille pääsit.
HAKSELI
(_Tapailee._) Ka... Se on... Minkäs sille voi... (_Pyyhkii hihalla
suunsa._)
MIMMI PAAVALIINA
(_Touhussa, kuin huokaillen._) Ei... Ei voi... Mille ei voi, niin sille
ei voi.
HAKSELI
(_Puheen sävy aina kuin surullinen._) Vai lapsiaan se ripille... Mimmi
Paavaliina! (_Istahtaa._) Täällähän tää ainakaan ei lukkari järin kova
ole... (_Kapine palaa._) Sanovat kyllä ihmiset, ja lie tuossa perääkin,
että hänkään ... tää lukkari... (_Toisin._) Mutta mitäpä siitä!
KAPINE
(_Tarttuu._) Jaa, mitä?
HAKSELI
Eipä tässä mitä... Tää vain Mimmi tässä lapsiaan rippikouluun aikoo.
KAPINE
Ka... Eihän tää lukkari Pilatus... Kova laulumieshän hän on ja raamatun
taidossaan syvällinen ... on kuuluu... Vaikka ei tuo hänkään siltä kuulu
ihan perisynnitön olevan... Naisiin ja viinaan menevä on... (_Kuin
sovittaen._) Mutta se tuo taitaa olla kaikkienkin nykyajan miesten
yleinen vika... Se viinaan ja hameväkeen meno.
MIMMI PAAVALIINA
(_Reilusti, leveästi, touhussaan._) No ihan niin!... Niin on Herra
säätänyt, että miehellä pitää olla vikansa ja pirulla sarvensa, sillä
eivät ne ilman niitä mitään olisi... (_Joukolleen._) Ja nyt, rykmentti,
senkun mars! (_Alkaa niitä työnnellä ulos._)... So siitä! (_Joukko
suoltuu ulos. Valmiina lähtöön. Jatkaa entistä._) Jaa, jaa!... Niin se
on!... Mutta kun on toki miehessäkin perisyntinsä ja vikansa, niin pysyy
tämä maailma rikkaana sekä riemusta että rakkaudesta. (_Viskaa mytyn
olalleen._) No niin. Senkun hyvästi ja lykkyä tykö. (_Poistuu,
mennessään rallattaen._)
KAPINE
(_Hakselille._) Kuuluuko sitä mitä?
HAKSELI
(_Tupakoi._) Ka, eipä tässä... Kävin vain... (_Savut._) On ollut tässä
tään äskeisen eukon kanssa aikomusta naimisiin menosta, niin puhuin
siitä Pojon Juholle, että jos hän niinkuin puhemieheksi suostuisi
sitte... (_Savut._) Lapsiahan tällä muijalla kyllä näkyy tuossa yksi
kakarakunta olevan, mutta ... kun tässä on emännästä puute minullakin,
niin (_syläistä ruikkaa_) kenempäkäs naisen papinkirja se oikeastaan
ihan uskottavia ja oikein enää todistaneekaan... Kun se on kerran
siinäkin asiassa mies maailmassa ... kylvämässä ohdakkeita nisujen
sekaan.
Toinen näytös.
(Tanhua tienvarrella. Leiripaikka. Perällä aita veräjineen. Metsä.
Jaferi. Liinu. Efreitti ja Emstiina aidalla istumassa. Emstiina lukee
aapista. Jaferi ja Liinu pitkää, kapeaa katekismusta. Efreitti korjailee
torveaan. Ipu seisoo keskellä tanhuaa kädet housuntaskuissa, piippu
suussa. Syrjässä kätkyt ja käsikärryt, täynnä tavaraa. Irtonainen, pieni
penkki. Tulisija nokisine kattiloineen. Kahvipannu vivussa. Pieni
vesisaavi.)
EMSTIINA
(_Tavaa_) Aa, sano aa -- pee, ee, pee -- aa, pe -- ällä, uu, es, lus --
aa, pe, lus.
LIINU
Nyt minä jo osaan! (_Lukee hyvin nopeasti ulkoa, kirja vain varana._)
... ja että minä, ynnä kaikki muut ihmiset haamasta alusta ja ... tähän
päivään asti... Ja niinkuin yksikään ei taida itsestänsä ja hyvä olla
... (_syvä henkäys_) ja niin kuin kaikki mikä meille kaikille nuhteeksi
ja merkiksi ja ojennukseksi annettu on ja... (_Syvä, nopea hengähdys.
Uusi pikainen ote._) Ja... Taidatkos sen vielä selkeämmin sanoa?...
Vastaus... Taidan tällä tavalla: Että niinkuin me... (_Jaferi yhtyy_)
LIINU JAFERI
Niinkuin me jokapäiväisen (_Yhtä nopeaan ja samaan
katumuksen ja jokapäiväisen tapaan kuin Liinu._) Ja mitä
parannuksen kautta tämä kaikki toinkalttoinen
yhä uudeksi tulemme ... ja merkitsee ja sisällänsä pitää?...
niinkuin se vanha aatami, Vastaus: Se merkitsee
joka alusta asti ja että niinkuin kaikkinainen
ijankaikkisuudessa meissä asunut se, josta tässä pääkappaleessa
on ... pitää upotettamaan kirjoitetaan ja josta
ja kuoletettamaan eikä kuitenkaan pyhät profeetat kirjoittaneet
se sillensä kuole ovat ja ... kirjoittaneet ovat
vaan. (_Äkkiä Jaferia äkeästi ja joka meidän autuudeksemme
lyöden_) No... Elä sotke! hamaan tähän päivään
(_Jatkaa ennallaan._)... Ei asti tallelle pantu on
sillensä kuitenkaan koskaan ja niinkuin ei sitä kukaan
kuole vaan vasta uudeksi meiltä pois ottaa taida, niin
tulemisen ja puhdistuksen ja on myös tämän maailman
kaikkinaisen vanhurskauden loppu niinä päivinä oleva
kautta... (_äkkiä, äkeästi, (_nopea henkäys_) ... oleva
ihan huutaen_) Elä sotke! ja... (_Uusi ote._) Kuinka
(_Ennallaan._) ... vanhurskauden tämä toinkalttoinen tieto
kautta ja... (_Äkäisesti. meille annettu on?... Vastaus:
Lyö kirjalla Jaferia päähän_) Tämä toinkalttoinen
Pahuus!... Kun siinä sotkee!... tieto on meille annettu sitä
(_Ennallaan._) ... varten että me itse kukin
vanhurskauden kautta ja... aina valmiit olisimme ja aina
(_Henkäys_) Ja niinkuin meille valvoisimme ja aina valmiit
jo alussa profeettain suun olisimme sillä emme me
kautta kirjoitettu on että niinkuin. tiedä aikaa emmekä hetkeä,
(_Efreitti alkaa puhaltaa koska tämän maailman päämies
torvea. Huutaa Efreitille._) tulee ja koska hän
Efreitti hoi... Tahi kun meiltä jokaisesta leiviskästä
minä äidille kerron, niin!... tilin vaativa on. Ja niin on
(_Lyö kirjalla Efreittiä poskeen!_) tämä elämänkirjassa kirjoitettu
... Pahuus... (_Hyppää ja niin on se aina oleva...
alas aidalta ja poistuu Aamen. (_Huudahtaen._)
yhä vain lukuaan jatkaen._) A-aamen... Hip!
Ja niin kuin me... (_J. n. e. (_Viskaa kirjansa tanhualle._)
Efreitti lakkaa puhaltamasta._)
HINKKA
(_Metsässä vasemmalla._) Jaferi hoi!
JAFERI
(_Äkkiä, huudahtaa._) Simunan Hinkka! (_Hyppää alas aidalta ja juoksee
pois sitä menoaan vasemmalle._)
EFREITTI
Tule, Emstiinakin. (_On hypännyt aidalta ja juoksee Jaferin jälkeen,
samoin Emstiina. Ipu lähteä jurottaa viimeisenä piippu hampaissa._)
(_Käki kukahtaa parisen kertaa. Siihen yhtyy oitis viulun soittoa ja
laulua metsässä._)
Miten rauhaisaa!
Tyttö paimentaa.
Käki koivunlatvassa kukkuu.
Karja hiljaa syö.
Vaikka viel' ei yö,
tyttö mättäällänsä jo nukkuu.
Ah metsien lasten rauhaa.
(_Välillä kukahtaa käki._)
Metsä tykähtää.
Sydän sykähtää.
Ah mieltä sen ihmisen jolla
metsä vapaa on vain!
Siellä hyvä on ain
niinkuin äidin helmassa olla.
Siksi metsien lapsena kuljen.
LIINU
(_Kulkee tanhuan yli, lukien entiseen tapaansa, niin että kirja peittää
suun._) ... niin kuin sanottu on... (_Toisin, mutta sitä menoaan._)
Kuinkasta sen tiedät?... Vastaus: ... Koska minä olen jo haamaasta
lapsuudesta seurakunnan yhteyteen otettu. (_J. n. e. Poistuu._)
ROVASTI
(_Saapuu lukkarin kanssa vasemmalta, isohko sateenvarjo kädessä kuin
keppinä._) Niin, kanttori... Kuten sanottu, niin rippikoulu alkaa
maanantaina ja... (_Ipu saapua mullittelee oikealta, piippu suussa,
kädet housuntaskuissa, pysähtyy seisomaan, polttelee ja katsahdella
muljauttelee epäluuloisena, kuten vihastunut. Rovasti huomaa, oudostuu,
osottaa sateenvarjollaan Ipua. Ihmeissään Pilatukselle._) Kanttori...
(_Katsoo Pilatuksen silmiin ihmeissään, kysyvästi_) Onko tämä poika
oikea ihmislapsi? (_Ipulle, äkeästi._) Poika hoi!... Joko sinä sillä
iällä tupakoit!
IPU
(_Ynseästi._) Taatanaakot te tinua liikuttaa! (_Muljauttaa vihaisesti ja
lähtee kädet housuntaskuissa kävellä pultittamaan näyttämön yli pois
vasemmalle. Paussi._)
ROVASTI
(_Ihmeissään, lukkaria silmiin katsoen._) Häh, kanttori?
PILATUS
Jaa, herra rovasti... Ihmeellinen poika... Ei enää turhia hohise...
(_Nuuskaa näppejään._) Mutta housuissa ylenee aina mies.
ROVASTI
(_Puhuvasti._) Kuuluu seurakuntaan ilmestyneen vieraasta pitäjästä joku
kiertelevä vaimo joukkoineen... Kun ei mahtane olla sitä väkeä. (_Asiaan
mennen._) Niin, kanttori!... Kuten sanoin, on minut määrätty kolmeksi
viikoksi seuraamaan piispan mukana tarkastusmatkalla, joten siis ... jos
kanttori nyt pitää yksin tämän rippikoulun... (_Tapailee, katse sen
johdosta maassa, kuin sanottavaa hakien._) Rippikoulun (_venyttäen,
kuten jotain miettien_) ja-aaa... (_Äkkiä, lyhyesti._) No niin!...
Rippikoulun.
PILATUS
(_Nuuskaa näppejään._) Jaa, herra kirkkoherra.
ROVASTI
(_Jatkaa taas kuin osotellen venyttäen._) O-oon... On pidettävä silmällä
eritoten kristillistä vaellusta... (_Luetellen._) Sisälukua...
Ulkolukua... On selitettävä kristinuskon päätotuudet ja-aaa... (_Taas
äkkiä_) No!... No niin!... Minä itse tulen sitten jo päättämään.
LIINU
(_Palaa hitaasti. Kirja silmillä, peittäen silmät kokonaan. Lukea
paapattaa ennallaan, jatkaen_) ...ja niin on tämä asia meille meidän
autuudeksemme annettu ja... Mitä muuta tämä pääkappale vielä sisällänsä
pitää? Vastaus... Sen että me aina ja joka paikassa sitä ajattelisimme
ja ... (_äkkiä kurillaan pölpöttää_) pöl, pöl, pöl, pöl, pöl, pöl, pöl,
pöl, pöl, pöl, pöl, pöl, (_aivan kuin huudahtaen_) pö-öööööö!
ROVASTI
(_Ankarasti, sateenvarjoa maahan lyöden._) Tyt-tö! (_Liinu hämmästyy.
Ankarana._) Niinkö sinä, tyttö, Herran sanaa pitelet! (_Jaferi,
Emstiina, Efreitti ja Ipu palaavat, jäävät katsomaan. Ipu tupakoi,
paidan helma nyt takana housuista ulkona töröllään._) Vastaa, tyttö!
(_Turhaan odotettuaan, Pilatukselta._) Kenenkähän ne ovat?
PILATUS
En tiedä... Mahdollista että ... sen kulkurivaimon...
ROVASTI
(_Joukolle._) Kun tapaatte äitinne, niin sanokaa, että hänen tässä
seurakunnassa vaeltaessaan on kartettava kaikkinaista pahentavaa
menoa!... (_Jankaten._) Niin... Pahentavaa menoa... (_Ihan sormella
tankaten_) Että on kartettava kaikkinaista pahentavaa elämää.
(_Pilatukselle._) No niin!... Jos sitten ... jos sitten lähdemme...
(_Poistuu Pilatuksen kanssa veräjän kautta oikealle._) On valmistuksia
kaikkinaisia valmistuksia... (_Poistuvat._)
LIINU
(_Ilkamoi jälkeen, juuri kun rovasti ja Pilatus katoavat näkyvistä._)
Pölö, pölö, pölö, pöiö, pöö!
ROVASTI
(_Huutaa näkymättömänä äkeästi._) Tyt-tö!... Minä toimitan
rangaistuksen. (_Joukko rähähtää pilkkanauruun._)
JAFERI
Saarnataan sille. (_Saarnaa sinne menijöiden jälkeen._) Ja Israelissa
oli yksi pappi. Mutta mitämaks jos minä Hollolan hylkäisin ja
Mäntsälässä minulleni perustuksen panisin ja sanoisin että: voi sinuasi,
sinä Hausjärven hyljätty ja raadollinen kansa!
LIINU
(_Kiireesti._) Uhkaa... Nyrkillä uhkaa. (_Nauraa rähisevät, ilkkuakseen.
Efreitti puhaltaa torvea._)
MIMMI PAAVALIINA
(_Rientää meluun._) Senkö elämää tämä, kun... Torvella ja pasuunalla
siinä, jotta! Pois se torvi! (_Kiskaisee Efreitiltä torven._) Häh!...
Ihan kuin pakanat ja puplikaanit siinä...
LIINU
(_Puolustautuen._) Niin, kun ... kaksi tuntematonta miestä kun kulki ja
-- uhkasivat pahaa tehdä.
MIMMI PAAVALIINA
(_Ynseänä._) Kaksi miestä!... Senkö tuuttisen miestä! (_Kohentelee
kätkyessä nukkuvaa lasta._) Kaikille maailman miehille pasuunalla ja
torvella puhallatte.
JAFERI
Emmehän me puhuneet sanaakaan... Itse haukkuivat meitä... Mitä lie kaksi
kauppamiestä ollut...
LIINU
(_Ehättää._) Ja toinen vielä ivasi ja pyysi pilkatessaan saarnaamaan
hänelle viidestä pennistä ja sanoi sinua haukkuakseen että: teidän
äitinne on oikea emä-lehmä... Niin siitä sitten Efreitti suuttui ja
soitti torvella.
MIMMI PAAVALIINA
(_Kuin yksikseen._) Jaa-a!... Jaa-a!... Kaikki ne turvattoman lapsia
polkevat ja pilkkaavat ja... (_Työntää takaapäin Ipun housuista ulos
kohonneen paidanhelman housuihin takaisin Ipun yhä tupakoidessa._) Ja
sinäkin, toljottaja!... Paidanhelmaasi et vielä kykene pöksyissä
pitämään, mutta piippu pitää olla... Hyvä, kun et jo ala tahtoa akkaa!
Joka toki paidan nästyykkisi takaapäin housuihin työntäisi...
IPU
(_Ynseänä uhitellen._) Mität titte, jot akkaa!
MIMMI PAAVALIINA
(_Tyrkkää niskasta._) Mene siitä!... Sinullekin jo akka! (_Touhuaa kuin
yksin._) Jaa!... Jaa!... Jaa!... (_Kuin Ipun asiaan takaisin mennen,
lapsijoukkonsa suuruutta voivotellen, yhä touhulla._) Mutta sitä nainen
tässä maailmassa hyörit, niin sitä myös kohta lapsijoukkoinesi heliset
ja pyörit... (_Toisin, yhä touhuten._) Mutta ylihuomenna tuo sitten toki
alkaa rippikoulu!... Syötte siinä vaan votkotatte ja sen kun emäkana
vaan kaakata ja löyhytä ja ravitse... (_Äkkiä_) Ja nyt sukkelaan siitä
pyykinpesua auttamaan... Toki sen verran, että vaatteet nuoralle
ripustatte. (_Sieppaa vaatemytyn ja poistuu. Muut paitsi Liinu lähtevät
mukaan._)
IPU
(_Viimeisenä, synkkänä, piippu suussa, kädet taskussa, poistuu
mullitellen, itsekseen uhitellen._) Mutta en pilu vie ota akkaa!...
(_Poistuu._)
LIINU
(_Yksin. Katsoo pikku peiliin, vetäen otsansa kureeseen. Jää sitten
selin aitaan nojautuneena seisomaan ja laulaa._)
Jos kullan saada voisin,
niin hälle hellä oisin,
ah silloin onneain!
Ain päivin, aamuin, illoin
ma aatteleisin silloin
ah häntä, häntä vain.
(_Kertaa kolme viime säettä. Hinkka on saapunut, asettunut aidan
toiselle puolen, selin aitaan, niin että seisovat ihan selitysten._)
Ah silloin, aivan varmaan,
ma kanssa oman armaan
ah saisin onnen myös.
Vaan, ellös, sydän syki,
ja suoni, ellös tyki,
on turhaa kaikki työs!
(_Kertaa._)
On turhaa, sydän, työsi,
kun saapuu synkkä yösi
ja hiljaa nousee kuu,
niin...
(_Hinkka yhtyy._)
Niin kulta silloin palaa
ja sua armas, halaa.
Muu kaikki unehtuu.
(_Jäävät edelleen selitysten eri puolella aitaa seisomaan._)
LIINU
Äiti kun siinä!... Kaksi tuntematonta miestä kulki, niin niiden kanssa
kun rupesi toraamaan.
HINKKA
Mitä niin?...
LIINU
(_Pureksii ja nyppii palmikkonsa nauhaa._) Muutoin vain... Ja miehetkin
ne... Lupasivat ensin Jaferille kymmenen markkaa, jos se opettaa niille
Hollolan saarnan, ja sitten kun ei Jaferi suostunut, niin alkoivat vaan
tenätä ja kysyivät että: onko sinun äidilläsi lehmiä myödä?
HINKKA
Ne ovat olleet sitten niitä lehmäkauppiaita.
LIINU
(_Viskaa ynseästi palmikkonsa olan yli taakseen, niin että ne joutuvat
aidan toiselle puolelle Hinkan käsiin. Ynseästi._) Olipa nuo nyt
vaikka!... Kissanhäntää minä mokomista välitän. (_Hinkka ottaa palmikot
ja sitaisee ne salaa kaulansa ympäri, niin että Liina jää kiinni._) Ja
sitte äiti vielä rupesi niille toraamaan ja sanoi että: olisit Jaferi
niille saarnannut ilkeyksissäsi... Mokomillekin!... Antaisin minä, jos
ne vielä tapaisin!
(_Laulaa esiliinaansa nyppien._)
Jos armas luona ois,
niin huoli jäisi pois,
ei oisi kyyneleitä.
Me hiljaa kuiskailtais,
ei näkis äiti meitä,
niin rinta rauhan sais...
MIMMI PAAVALIINA
(_Saapuu paita kädessä. Hämmästyy._) Tyttö pahuus! (_Lyö paidalla.
Hinkka ja Liinu säikähtävät ja kokevat päästä irti toisistaan,
päästellen palmikkoa auki solmusta. Kiivastuu._) Sinä tyttö-letukka!...
(_Lyö._)... Vai jo ... sillä iällä!...
LIINU
(_Puolustautuen._) No mitäs kun... Hän solmisi!
MIMMI PAAVALIINA
(_Leveän maireasti, pilkalla kumarrellen ja niiaillen._) Jaaa-a!... Kun
hän solmisi!... (_Kumarrus, tai jotain vastaavia eleitä_)... Kun kissa
juoksi ja pisti käpälänsä pihtiin, niin sanoi että: pihti pahuus
solmisi!... Jaaa-a!... (_Äkkiä Hinkalle äkeästi._) Ja sinä, Hinkka
pahuus!... Tokko lie koko miehessä vielä mieheksi sanottavaakaan muuta
kuin se, että isällä on ollut aikoinaan parta ja itselläsi äiti, joka on
paidanhelman pöksyyn pannut, mutta jopahan vaan käsi haroi ja...
(_Makeasti ilkkuen_) Ä ämmä... Ämmä vaan pitäisi pojalla... Jaaaa-a!...
(_Äkkiä, nopeasti._) Kuule, Hinkka?... Tiedätkö sinä vielä edes
sitäkään, miten haikara munii?
HINKKA
(_Loukkaantuneena. Äkeästi._) Elä pilkkaa!
MIMMI PAAVALIINA
Sooo-o!... Vai ihan olet ylpeä tiedostasi!... (_Äkkiä_) No... Eivätpähän
miehet muuta tietänekään... (_Suuttuu lopen, sieppaa rutosti paidan ja
yrittää karata päälle._) Mutta annan minä sinulle paholaisen eväs...
(_Hinkka syöksyy pakoon vasemmalle. Liinulle, ihan sormella uhitellen._)
Muista sinä, tyttö, juukeli!
LIINU
(_Yrittää puolustautua._) Niin no...
MIMMI PAAVALIINA
(_Keskeyttää. Matkien imelästi, ivalla, niiaillen tai kumarrellen._)
Nii-iin-no... Jaa "nii-iin-no!"... (_Niiailee, kumartelee._) Minä
mampseli ja fröökinä, joka ... en ole vielä kunnolla kuoresta päässyt,
kun jo kaakatan kukolle... (_Äkkiä, tiukasti._) Paikalla siitä
pyykinpesuun rannalle!... (_Yrittää hyökätä._) Pahanhengen letukka...
(_Liinu syöksyy pakoon, oikealle. Yksin. Touhuaa tavaroiden kanssa_)
Jaa-a!... Jaa-a!... Niitä tämän ajan tyttöjäkin... Pytty ei vielä
kunnolla vettänsä pidä, niin jo kuvittelee isoksi korvoksi
kasvaneensa... Jaa-a! Jaa-a!
HAKSELI
(_Oikealta. Matkalla näkemäänsä tapausta selittäen._) Raippasivat...
Minkilän kylän miehet raippasivat ja kokivat puomilla jokea salpaan,
mutta irtausi raksi... (_Silmäilee._) Päivää!... Vai täällä se Mimmi
Paavaliina markkinaleiriä piti?
MIMMI PAAVALIINA
Jaa-a!... (_Lajittelee ja tarkastelee lastensa vaatteita pesua varten._)
Sitä täytyy... Sitä täytyy... Yksinäisen naiseläjän sitä täytyy.
HAKSELI
(_Istahtaa penkille._) Kyllähän sitä täytyy... Ja taisi lykästääkin?
(_Tupakkapuuhat._)
MIMMI PAAVALIINA
(_Touhussaan._) Lyy-ykästi... Koko yönkin ajoi markkinaväkeä ohi tie
mustanaan ja... Aina siinä silloin kauppakin käy... Kolmesataa kuppia
meni viime yönä kahviakin kaupaksi ja viisitoista kannua viinaa.
HAKSELI
Vai sitäkin oli.
MIMMI PAAVALIINA
(_Topakkana._) Jaa-a!... Ei se muutoin kauppa kannatakaan...
(_Touhuaa._) Kun sitä nainen yksin elät maailmassa, niin sitä täytyy
käyttää hyväkseen miesten heikkouksia, niin etteivät mitkään murut
maailmassa hukkaan tulisi... (_Touhuaa, juoksuttaa erästä vaatetta
kärryyn._) Ja niin on sitten sekä vaimolla että miehellä hyvä olla, ja
puntari pysyy tasapainossa: vaimolla on rahaa ja miehellä viinaa ...
(_äkkiä, kätkyen toisaanne nostaen_) ja mitäpä siitä... Maailman pitää
käydä laillaan... Sillä kun Herra kerran istutti tähän maailmaan
viinapuun, niin hänen täytyi silloin myöskin luoda mies, että olisi,
joka siitä puusta joisi. (_Touhuaa._)
HAKSELI
(_Istuu ja tupakoi, kuin ajatuksissaan, surullisella sävyllä puhuen._)
Ka... Eihän se ole ihmisen hyvä ilman tarkoitusperää elää... Eikä hyvä
yksinään olla... (_Savut._)
MIMMI PAAVALIINA