"No hyvänen aika, tuolla tulee Herralan armo meille, koska ajoi pihaan
ja kuuluu kysyvän Haalmanskaa, enkä vielä ole joutunut korjaamaan
päivällistä pöydästä. Severi, joudu pian, vie nämät ruoat
takakammariin; saisin edes pöydän pyyhityksi. Kas niin, tulkoon nyt
vain!"
Herralan paronitar astui sisään.
"Hyvää päivää, Haalmanska!" "Jumal' antakoon! Armo on hyvä ja istuu
keinutuoliin. Severi laittoi sen minulle. --- 'Äidillä, jolla aina käy
hienoja vieraita', sanoi hän, 'täytyy olla hyvä tuoli', ja mukavasti
siinä istuukin; armo on hyvä ja koettaa."
"Tässähän varsin mainiosti keinuu."
"Niin minustakin. Äijäni on timpermanni, eikä joudu tuollaisia
tekemään, mutta Severi poikani, hän kyllä puusta irti saa vaikka mitä."
"Mutta, Haalmanska hyvä, minä nyt taas tahtoisin teitä toimittamaan
minulle taitavaa kyökkipiikaa."
"Jaa, niin kai; kyllähän niitä päästötodistuksia minulla on, jos ne
sitte vain muuten ovat sopivia; ruvetaan niitä tarkastamaan. Tässä nyt
on yksi, Viinu Aaltosen. -- Hän palveli toissa vuonna everstillä ja
viime vuonna herasyörinkillä ja tänä vuonna pappilassa."
"Ai, hän on muuttanut joka vuosi, en häntä uskalla ottaa."
"No kun ei passaa, niin tässä on toinen -- Henriika Simoliin, hän on
Puupakan kartanossa palvellut ja osaa olla sisällä ja kyökissä; ehkä
minä annan armolle hänen, kyllä minä olin päättänyt pitää häntä
everstinnaa varten, sillä heiltä menee köksä pois, kun tuli vääpelin
kanssa naimisiin. -- Severi kuules!"
"Hää".
"Tule tänne, poikani."
Severi, pitkä, kaunis mies, jonka kähäräiset hiukset olivat keltaiset
kuin Längelmäen pellavat, tuli nyt sisälle ja kumarsi, kysyen: "Mitä,
äiti, tahdotte?"
"Onko se Riikan-Kallu jo vääpeli, joka everstin Marin nai?"
"On".
"No saat mennä sitten, pane myöskin ovi kiinni perääsi, minä en kärsi,
että lapset kuulevat, mitä näin kahdenkesken puhutaan."
Severi meni tottelevaisesti kuin lapsi ja Haalmanska lisäsi: "Kyllä
minä sen oikein muistin." --
"Minä nyt siis otan tämän päästötodistuksen, mutta milloinka minä saan
tyttöä puhutella?"
"Kyllä hän pyhänä tulee armon luo, ennen hän ei pääse. Minun täytyy nyt
hankkia everstinnalle toinen, tulee sovittaa aina sillä tapaa, kuin
parahiten sopii."
"Kiitoksia vain, Haalmanska toimittaa nyt sitten, että tyttö tulee. 100
markkaa hän saa vuosipalkaksi."
"Niin, sama määrä hänellä on ennenkin ollut."
"Hyvästi!"
Paronitar meni, vaan samassa toinen rouva astui sisään.
"Hyvää päivää, snälla madam Haalman."
"Jumal' antakoon! Kapteenska Plomroos on hyvä ja istuu. Kapteenska
varmaankin tarvitsee palvelustyttöä."
"Joo, minä tarvitse oikein snälli flikka. Minä tarvitse huusa, snygi,
luotettava ja puhdasmuotoinen. Ei saa springa ulkona yöllä, täytyy olla
hyvä, auttaa aina, kun minä tahto. Minä maksa sata -- sata ja
kymmenenkin markka, mutta pitää olla sievä, nätti, kiltti tyttö. Söta
madam, toimitta nyt."
"Kyllä herasyörinkillä on oikein kelpo tyttö, jahka minä käyn
kysymässä, vieläkö hän sinne jää. Herrasväki pitää paljon hänestä,
mutta kun he eivät anna niin suurta palkkaa kuin kapteenska, niin
ehkäpä tyttö lähtee; tuleehan minun sitten taas toimittaa toinen
heille, mutta mitäs sillä väliä on, koska olen tämän toimen työkseni
ottanut. Juosta sitä täytyy tässä virassa kovasti, mutta enhän minä
vaivojani lue."
"Jaa, kyllä minä maksa madami, ei minä tahto vaivata ilman palkka."
"Kyllä minä sen tiedän, en minä sitä tarkoittanut, mutta en minä mitään
maksua ota, ennenkuin kauppa tehty on; sitten vasta saan kapteenskalta
markan ja tytöltä toisen. Sellaisen taksan olen pitänyt."
"Niin, madam Haalman toimitta kaikki hyvin! Minun täytyy nyt mennä.
Adjö. Adjö, snälla madam!"
Kapteenska meni ja Haalmanska rupesi kiireesti pukemaan yllensä,
mennäksensä tapaamaan herasyörinkin palvelustyttöä. Hän oli jo valmis
lähtemään, mutta huusi vielä miehellensä: "Santeri, kuules, pane avain
porstuan akkunan päälle, kun ulos menet, ja Severin täytyy nyt oitis
lähteä vettä tuomaan rannasta."
"Kyllä häntä huolta pidetään avaimesta", vastasi Haalmanni, ja hänen
muijansa aikoi juuri lähteä ulos, kun ovi kävi ja sisään astui neiti
Viirinen.
"No hyvänen aika! Juuri olin menemäisilläni pois; olipa onni, ett'en
ehtinyt. Röökinä on hyvä ja istuu."
"Kiitoksia! Tulin taas pyytämään teitä hankkimaan meille palkollisia;
sisareni ja minä olemme kovin tyytyväisiä Taavaan. Hänpä jo on pari
vuotta meillä palvellut."
"Sepä on varsin hauskaa, kyllä Taava onkin enemmän vakaanpuolinen
tyttö, ei häntä koskaan asevollien rinnalla näe kävelemässä. Minä
koetan aina sen mukaan heitä sovittaa kuhunkin paikkaan, kuten
parahiten luulen heidän tulevan toimeen. Kapteenska Plomroosi meni
tästä juuri vast'ikään ja hän sanoi: 'Sööta madam, toimittakaa nyt
minulle oikein snälli tyttö', ja minun nyt tietysti hänellekkin tulee
hankkia hyvä palvelia. Hän on kovin hyvä ihminen, tuo kapteenska,
erinomaisen heveli -- 'söta snälla madam', hän aina sanoo minulle.
Mutta mihinkä virkaan röökinä nyt tarvitsisi palveliaa, kyökkiin vaiko
sisälle?"
"Minä tahtoisin tallirengin Impelään. Agaata sisareni kanssa
tuumasimme, että teidän poikanne, joka osaa vähän kaikkia, olisi
erinomaisen sopiva maalla. Eihän siellä aina saa kaikellaisia
ammattimiehiä käsiinsä, ja sitä paitsi hän kuuluu olevan viinaan
menemätön. On erittäin tärkeä, että sinne saamme kelvollista väkeä, kun
itsekkin talvella olemme kaupungissa."
"No niin, kyllähän Severi täälläkin työtä saa, mutta onhan se työ
siellä hakematta. Mitä röökinä palkkaa maksaa?"
"Sataviisikymmentä markkaa. Mutta onko poikanne hevosia tottunut
hoitamaan?"
"No ei vaan, hevosten hännässähän se on juossut pienestä vesasta --
näkeekö röökinä, kun lapset meillä olivat melkein liikaakin karttusia
ja pojat varsinkin, niin nuorempi sisareni, joka on naituna
kototorppaamme, Jylhämäkeen, otti Severin sinne jo pienenä. Heillekkin
sitte myöhemmin tuli noita Jumalan lahjoja; kaksi tytärtä on jo
aikahista ja kolmas kahdentoista-vuotias. Meiltä Herra on korjannut,
ett'ei ole jäänyt muuta kuin kolme poikaa eloon."
"Vanhako Severi on?"
"Niin hän nyt on, että on asevelvollisuutensa suorittanut. Janne
poikani, joka on suutarin opissa, on tulevana kesänä toista vuotta
reservissä. Kallu on aivan kaukana renkipoikana eräällä
herasyörinkillä. Severi hoi, tule tänne." Severi tuli ja hänen äitinsä
tuskin antoi hänen kumartaa, ennenkuin sanoi: "Viirisen röökinät
tahtoisivat sinua tallirengiksi Impelään. Saat oitis pestin, jos menet.
Sataviisikymmentä markkaa on vuosipalkkasi."
"Saahan tästä mennä, kyllä minä rupean."
Kauppa siis tehtiin ja pesti annettiin.
"Mutta minä tahtoisin vielä nuoren tytön myöskin", sanoi neiti
Viirinen, "vaan en täältä kaupungista, ne ovat tähän aikaan kovin
huonoja, maalta me tahtoisimme siivon ja puhtaan tytön. Ei hänessä saa
olla mitään nyppyä eikä näppyä, sillä me tarvitsemme häntä
lapsenhoitajaksi."
"Hei, mistähän röökinät nyt ovat lapsen saaneet?"
"Veljemme, joka kuoli, jätti hoidettavaksemme pienen orpotytön. Lapsen
äiti on jo pari vuotta ollut kuolleena."
"Onhan niitä piikatyttöjä täällä, mutta kuten röökinä sanoo, ovat ne
enemmiten huikentelevaisia. Mutta Lindgrenin hantelsmannilla on hiljan
maalta tullut tyttö, hän on sievä ja osaa, luulen, vähän vaatetten
silitystäkin, ei hän klanssia osaa, mutta tavallisia tärkkivaatteita
varmaankin luulen hänen osaavan silittää."
"Ei, ei, me tahdomme suorastaan maalta, jotta itse saatamme opettaa
häntä mielemme mukaan. Pää-asia se, että hänellä on hyvät tavat, sekä
että hän on virkku heräämään."
"No mutta Manta sisareni, hän nyt aina oli, kuin kukko, niin aikainen
aamusin, jos tyttärensä tulevat häneen, niin kylläpä heidän pitäisi
heräämän. Tietysti he eivät ole niin taitavan taitavia, kuin täällä
moni tyttö on, mutta kyllä he vikkeliä ovat sormistaan olleet. Severi,
kummanko luulet paremmin passaavan, Miinanko vai Martan?"
Severi punastui kovin, mutta vastasi kuitenkin, silmät maahan luotuina:
"kyllä Martta paremmin sopii palvelukseen menemään; täti tarvitsee
Miinaa kotona, hän on tottunut kaikellaisiin miehenkin töihin, mutta
Martta on sukkelampi naisväen toimissa."
"Paras on siis, että kirjoitatte Martalle. Koska luulette vastausta
saavanne?"
"Kyllä siihen vähän pitkästi aikaa kuluu, sillä tästä on koko seitsemän
penikuormaa Jylhämäkeen."
"Saa sieltä vain parissa viikossakin tiedon", vakuutti Severi.
"Toimittakaa siis tyttö meille."
"Kyllä, kun nyt muuten vain hyvin lykästäisi. Severin luulen ainakin
toimeen tulevan, sillä hän osaa mitä tahtoo: hän muuraa, maalaa ja
tekee joka sorttia, vieläpä soittaakin. Asevelvollisena hän oli
musiikissa."
"No niin, asia on siis päätetty. Minun on kiire kotia. Agaata sisareni
varmaankin ihmettelee, missä näin kauan olen viipynyt. Hyvästi,
Haalmanska!"
Neiti Viirinen meni.
"Hohoh, vai ovat he nyt saaneet lapsen hoidettavakseen -- mutta jos
sattuisivat miehen saamaan ja omia kakaroita, --- ei taitaisi orvolle
syntyä hyviä päiviä, Kyllä he hyviä ovat, mutta tokkohan sopinevat
lapsia kasvattamaan; kaiken pitää käymän tahdin mukaan kuin lukkarin
veisu."
Haalmanni, joka oli tullut takakammarista sisälle, otti piippu-nysän
suustaan, sylkäsi ja sanoi: "Agaata röökinä on jo hyvän matkaa
neljännelläkymmenellä ja Kunigunda röökinä -- onhan tuo vähän nuorempi,
mutta mitäpä he enään naimisiin menisivät."
"Severi, kirjoita nyt Martalle, minulta se käy niin kankeasti, ett'ei
siitä tule mitään, kun en ole kansakouluja käynyt kuten sinä."
"En minä, äiti kirjoittaa vain, en minä niitä kaikkia muista, josta
äidille puhuttiin."
"Täytyy kai minun sitten." Ja Haalmanska meni sisarentyttärelleen
kirjoittamaan kirjettä.