Honka se humisi ikkunan alla,
tyttö oli ikkunassa.
"Minkähän lienevi tuulen teillä
kultani kulkemassa?"
Tuulet ne honkoa huojutteli,
sulhoa suuret surut.
"Kenenhän pitkiä peijaita nyt
ulvovat tuulien urut?"
Hongan katkasi suuret tuulet,
tyttösen katkas kaipuu.
Sulhanen mailla vierahilla
vaeltaa ja vaipuu.
67.
Tän yön me tahdomme tanssia,
puun tiedän ma nummella tuolla,
sen ympäri hyvä on hyppiä —
ja sen oksahan kaunis kuolla.
Se puu on suuri ja korkea
kuin taivaalla ukkosen lonka.
Sen puun sen totta sa tunnet myös —
se mun on murheeni honka.
Se taas niin huokaa ja humisee,
se taas niin suree ja soutaa.
Elä vapise, tyttöni valkoinen,
se vain meitä tanssihin noutaa.