On niin armasta ajatella.
elämä kerran ett' uudistuu,
sinä olet tyttönen suurisilmä,
minä olen poikanen naurusuu.
On niin armasta ajatella,
että me yhdessä kasvettais,
yhdessä juostais nurmet ja metsät,
toria saatais ja toreiltais.
On niin armasta ajatella,
että me toistamme lemmittäis,
että kun yhdelle tulisi murhe,
toinenkin itkusilmihin jäis.
Ei meitä maailma eroittaisi,
ei rikos, ei sydäntuskatkaan,
sulho ois suuri ja nuori ja vankka,
morsian hohtava valkeuttaan.
Sulhanen laittaisi suuren talon,
jonne hän impensä ihanan veis,
impynen sulhonsa ikkunalla
illoin istuis ja lauleleis.
On niin armasta ajatella,
että me joskus sen elämme, oi,
että me jossakin elämme kaiken,
kaiken, mit' tääll' emme elää voi!
56.
Lepän lehdille lauluja kirjailen
ja heitän ne virran viedä.
Yks vierivi sinne ja toinen tänne
ja kunne ne vierii, en tiedä.
Mut jos joku lehtynen lentoon jäis
yli aaltojen ainiaaksi,
ja jos joku virsi vieriä vois
tarusaarehen, aikojen taaksi,
niin kansalle saaren vehreän sen
se laulais laulua uutta,
miten suukkoset antaa kuoloa voi
ja suukkoset kuolottomuutta.
57.
Mua suutele kerran ja suutele kaks
ja suutele kertaa monta!
Me tahdomme uskoa eilistä unta
ja huomenta huoletonta.
Kun pääsi sa painat mun rinnallein,
niin koskien kohinan kuulet!
Ja aaltojen kansa kun suutelee,
niin hurmehissa on huulet.