Minä tahtoisin olla
kuin valmu
aron polttavan aavikolla
ja koota kansoja juurellein —
tai tuoksuta vain
kuin valmu
yön helmassa, yksiksein.
Ja jos minä oisin palmupuu
aron aavalla polttavalla,
niin tiedänpä, kelle lempein ain
ois suoja mun lehväni alla.
Ja jos minä öisin valmu vaan,
unen tuoksuja turhinkin,
niin tiedänpä, yli kenen tumman silmän
ma tuoksuta tahtoisin.
25.
Kun omena on kypsä, se putoaa,
mut ensin se punan saapi.
Tuo puna, tuo puna sinun poskillas,
mitä mulle se ennustaapi?
Kun hongat huokaa, se sateen tuo,
mut ensin ne huokaa syvään.
Tuo huokaus, huokaus sun rinnastas,
mitä mulle se tietää hyvää?
26.
Oli mullakin pikku ylpeytein,
nyt on mulla orjan mieli.
Sua silmihin katsoa tohdi en,
vaan katselen maahan ja mairittelen.
Sinä poljit mun pikku ylpeytein
ja viekas on orjan kieli.
Se oli niin pieni, niin pieni vain
mut se oli sentään mun ainoain.
Sua soimaa en, sua hylkää en —
mut se kävi niin syvälle sydämehen.