Mun onneni kukkii kuin omenapuu
kevät-öissä valoisissa,
kun kuusten latvat ne punertuu
ja immet on unelmissa.
Ne yöt pari ympäri helluntain,
ne yöt on suuret ja syvät,
ja silloin, jos ei tule tuuli vain,
niin kypsyvät heelmät hyvät.
Oi, antaos taivas tyyntä nyt,
jos sitten sa annatkin muuta!
Oi, varjele, Luojani vakainen,
nyt orvon omenapuuta!
14.
Oli mieleni paimenpojaksi,
oli kummuille, kunnahille.
Minä tahdoin torvea toitottaa
salon kuusille kuunteleville.
Ja sitten ma toivoin, ett' tyttönen
tulis laulaen saloa syvää,
ja mitä minä sitten toivoinkaan,
se oli niin herkkää, hyvää.
Ja tyttö se tulikin laulaen,
mut tullut ei se hyvä.
Ja torvea kyllä ma toitotan,
mut kuule ei korpi syvä.