Piru tuli mun luokseni pyydellen:
"Suo mulle aartehet sydämen!"
— Tulit liian myöhään, ystäväin.
Surun ruoste jo runteli sydäntäin.
Piru hymyten vastasi: "Ruoste vie
vain raudan ja vasken, mut kultia lie."
— Tulit liian myöhään, ystäväin.
Ivan harakat hyppi jo sydämessäin.
Piru hymysi vaan: "Jos kullat vei,
iva älysi helmiä ottanut ei."
— Tulit liian myöhään, ystäväin.
Kävi ihanin impi mun sydämessäin.
Piru silloin kirosi kimmahtain:
"Se lempo se eelleni ehtii ain!
Se lempo se puhdasta tekee vaan!" —
Ja pois hän laukkasi vihoissaan.