Niin kauas kuin silmä kantaa
sua yksin, yksin ma näin,
niin kauas kuin aatos antaa
olet ollut mun mielessäin.
En muista ma päivää, en yötä,
jona ollut et muistossa mun,
en tehnyt ma tekoa, työtä,
jota tehnyt en tähtesi sun.
Sinä annoit oikean, väärän,
sinä ohjasit eloni tien,
sinä määräsit matkani määrän,
ja sun kanssani sinne ma vien.
Ja kun perillä ollaan me milloin
ja jos kaikki ei mielestäs
ois siellä niin hyvää silloin —
niin syyttaös itseäsi