Bolzau. Scheffler.
_Scheffler_ (tulee aika vauhtia keskiovesta). Missä hän on sitten — kas
siinähän sinä oletkin, setä. Enhän vaan häirinne sinua? (Panee pois
hattunsa.)
_Bolzau_. Minua — (hieroo silmiään) et — (syrjään.) Soisinpa sinut
sinne, missä pippurit kasvaa.
_Scheffler_. Nyt niinä toin tohtorin.
_Bolzau_. Minkä tohtorin? Onko joku sairaana?
_Scheffler_. Eikä — mutta tohtori Steinkirschin, jonka piti majailla
sinun tykönäsi — minä esitin hänet jo tädille — hän on puutarhassa.
_Bolzau_. Niin vai — hänet minä olin kokonaan unohtaa. No — hyvä ettäs
toit hänet, kiitoksia! (Kättelee Scheffleriä.) Voi hyvin!
_Scheffler_. Minä luulen sinun ihan mielistyvän häneen.
_Bolzau_. Tietysti — paljon kiitoksia. (Kättelee Scheffleriä.) Voi
hyvin!
_Scheffler_. Ja minun puheenikin on nyt jo valmis — juolahti, näet,
äkkiä mieleeni oikein soma käänne — jos sallit, niin minä luen sen
sinulle?
_Bolzau_. Nytkö juuri? (Arvellen.) No — annahan kuulla — onko se
pitkäkin?
_Scheffler_. Ei!
_Bolzau_. No, lue sitte kaksi kertaa yhtä mittaa.
_Scheffler_. Alun sinä jo tunnet. (On vetänyt käsikirjoituksen
taskustaan ja selailee sen lehtiä.) »Kunnioitettavat kuulijat» — tahi
myös »Hyvät herrat» j.n.e. (Haeskelee.)
_Bolzau_. Hm —
_Scheffler_. Harmonia j.n.e., j.n.e. — sen sinä myöskin tunnet.
_Bolzau_. Hm — (Nukkuu.)
_Scheffler_. Nyt seuraa uutta: »Niin, rakkaat lauluveljet, musiikki
on temppeli ja siinä temppelissä olemme me pappeja.» (Sivulle.)
»Ylimmäisiä pappeja» olisi ehkä vieläkin parempi.