Frans. Scheffler.
_Frans_ (vati kädessä). Kauppaneuvos on vielä ruualla. Ettekö suvaitse
astua ruokasaliin, herra tohtori?
_Scheffler_ (keskiovesta.) Pyydä kauppaneuvosta tulemaan tänne —
hetkeksi vaan!
_Frans_. Niinkuin käskette. (On lähdössä oikeanpuolisesta ovesta.)
_Scheffler_. Frans! (Frans kääntyy.)
_Scheffler_. Lienee parasta ettet mainitse nimeäni — muutoin ne
kutsuvat minut sisään. Sano vaan: siellä on muuan herra.
_Frans_. Hyvä, herra tohtori. (Pois oikealle.)
_Scheffler_. Saanenko tänään hetkeäkään aikaa jatkaakseni
juhlapuhettani. (Vetää taskusta käsikirjoituksen.) Enpä todellakaan
tiedä, mitä siitä vielä tulee. (Lukee lausumalla ja koroittaen sanoja.)
»Niinkuin eri äänet vasta kaikki yhdessä synnyttävät sopusoinnun —
harmonian — niin on myös inhimillisten yhteiskuntien laita.» — (Puhuu.)
Tämä on nyt vähän niin ja näin, mutta se kuuluu hyvältä. (Niinkuin
edellä.) — »Yksityinen ei tuota kuin vaillinaista» — tämä on nyt
myöskin niin ja näin, mutta se kuuluu hyvältä, — (Niinkuin edellä )
»Mutta soitto vasta silloin soitolle tuntuu, kun siinä on sopusointu,
— on harmonia. Ja harmonia — kunnioitettavat kuulijani — se on juuri
harmonia.» (Puhuu.) Joka kerta kun puhun harmoniasta, niin muistuu
mieleeni Bertha, ja minä en saa oikein sopivata jatkoa. (Tirkistää
käsikirjoitukseen.)