Scheffler. Steinkirsch.
_Steinkirsch_ (keskiovesta). Ludmilla on jo kotonaan ja Hartwig parka
seisoo vielä yhä rapuilla kolmannessa kerroksessa (ottaa matkasäkkinsä,
joka on ollut yhä paikallaan oven suussa.) Kas herra tohtori — johan te
olette palannut.
_Scheffler_. Suokaa anteeksi, jos minä viivyin niin kauan. — Mutta
mihinkä teillä matka?
_Steinkirsch_. (Panee malkasäkin paikoilleen, tulee etualalle.) Suoraan
sanoen — minulla oli kunnia tavata teidän vaimonne — ja hänelle ei
näyttänyt olevan mieleen —
_Scheffler_. Kuinka niin?
_Steinkirsch_ (itsekseen). Enpä saa itsekään selville, mitä hän lie
tuolla »kirjoituspöydällä» tarkoittanut!
_Scheffler_ (erikseen). Löysinpä solmun. (Ääneen.) Minun tulee teille
sanoa, että minun vaimoni on saanut äskettäin ikäviä kuulumisia
veljeltään.
_Steinkirsch_. Niin, eipä tuo pääiili ole juuri lystiä.
_Scheffler_. Ja sen johdosta tulee hänen hetikohta lähteä Rosendorffiin.
_Steinkirsch_. Niin — minä olen myös lähdössä — kestikievariin. (On
lähdössä.)
_Scheffler_ (pidättäen hänet). Ei millään muotoa, — sitäpä minä en
salli. Te olette minun vieraani, minun velvollisuuteni on pitää huolta
teistä.
_Steinkirsch_. Antakaa olla — turhia vaivoja.
_Scheffler_. Mutta kun, vaimoni poissa ollessa, minä en voi tarjota
teille sellaista mukavuutta kuin pitäisi, niin sijoitan minä teidät
minun setäni luo.
_Steinkirsch_. Setännekö luo? Entäs jos hänenkin vaimonsa on juuri
matkaan lähtemäisillään?
_Scheffler_. Siellä pidetään teitä kuin piispaa pappilassa.
_Steinkirsch_. Kiitoksia teidän hyväntahtoisuudestanne. (On lähdössä.)
_Scheffler_. Kauppaneuvos Bolzaun talo on mitä vieraanvaraisimpia —
_Steinkirsch_ (vilkkaasti). Kuka se teidän setänne oli?
_Scheffler_. Kauppaneuvos Bolzau.
_Steinkirsch_. Hänellä tai hänen vaimollaan on veljentytär —
_Scheffler_. On kyllä.
_Steinkirsch_. (Päättäväisesti, innostuneena). Minä suostun — kiitoksia
-— mennään vaan teidän setänne luo. — Mutta mennään nyt pian!
_Scheffler_ (kuunnellen). Mitä se on? Vaunut (katsoo ikkunasta). Minun
vaimoni matkasäkki kädessä — hän lähtee todellakin.
_Steinkirsch_. Niin, kyllähän minä sen näen.
_Scheffler_ (matalalla äänellä). Katsokaa herra Steinkirsch — hän
lähtee todellakin.
_Steinkirsch_. Mikä teillä on?
_Scheffler_ (sekaantuneena). Niin — se on hyvä, että te näette,
kuinka hän lähtee. (Erikseen.) Bertha ei luonut edes silmäystäkään
jäähyväisiksi! — (Äänessä). Katsokaas nyt — (hyvin alakuloisesti.) hän
on mennyt!
_Steinkirsch_. Oikein — hän on mennyt — mutta miksikä te sanoitte sen
niin vinkumalla?
_Scheffler_. Vinkumallako? (Elpyneenä ja pakollisen iloisena.) Sitä
minä en todellakaan huomannut. (Erikseen.) Ja mitäpä tässä on enää
vinkumistakaan — mitähän nyt tulee tehdä?
_Steinkirsch_. Eikö meidän pitänyt lähteä teidän setänne luo?
_Scheffler_ (piristyneenä). Niin todellakin — vie sinut virta —
lähdetään sitten sedän luo! (Molemmat kääntyvät lähteäkseen).