Steinkirsch. Ludmilla. Palvelija.
_Palvelija_ (keskiovesta.) Minä ilmoitan rouvalle teidän tulostanne.
(Menee vasemmanpuolisesta ovesta.)
_Ludmilla_. Hetkiseksi vaan.
_Steinkirsch_. Tuo ääni —
_Ludmilla_. Ah herra — näenkö oikein?
_Steinkirsch_. Valehtelevatko silmäni?
_Ludmilla_. Tohtori Steinkirsch!
_Steinkirsch_. Neiti Ludmilla!
_Ludmilla_. Te muistatte vielä nimenikin?
_Steinkirsch_. Valitettavasti ainoastaan teidän suloisen ristimänimenne
vaan — mutta se onkin lakkaamatta soinut korvissani.
_Ludmilla_. Ja mistä syystä valitettavasti?
_Steinkirsch_. Kun ette sanonut teidän sukunimeänne ja minä en tiedä,
missä olette, asutte, enkä voinut siis löytää teitä.
_Ludmilla_. Ja miksi te tahdoitte löytää tyttöpahasta, jonka vaan
sattumalta kerran kohtasitte?
_Steinkirsch_. Niin — sattumalta kyllä — mutta olipa se onnellinen
sattuma. Kävellessäni Baden-Badenissa minä huomasin nuoren tyttösen
seisovan nolona erään puron reunalla. Minä riensin hänen luokseen ja
autoin hänet puron yli —
_Ludmilla_. Niin ja itse seisoitte vedessä.
_Steinkirsch_. Taisin seista. Tyttönen antaa minulle luvan saattaa
häntä muutaman askeleen —
_Ludmilla_. Sitä oli kolme kilometriä, herra.
_Steinkirsch_.. Ei suinkaan, korkeintaan parikymmentä syltä. Tyttönen
sanoo kulkevansa joka päivä tätä tietä — seuraavana päivänä olen minä
taas paikalla. Tyttönen tuli — matka joutui liiankin sukkelasti; minä
toivoin saavani uudelleen tavata häntä seuraavana päivänä — mutta hän
ei tullut — ei seuraavanakaan päivänä — ei edes kolmantenakaan — hän ei
tullut enää milloinkaan.
_Ludmilla_. Meidän piti lähteä äkkiä pois kaupungista.
_Steinkirsch_. Ja minulla olisi vielä ollut niin paljon sanomista,
kyselemistä.
_Ludmilla_. Lähdettyäni en minä tietysti voinut enää kuulla enkä
vastata.
_Steinkirsch_. Mutta kun minä nyt taas näen teidät, niin sanokaahan
missä minä löydän teidät.
_Ludmilla_. Minä asun setäni kauppaneuvos Bolzaun luona.
_Steinkirsch_. Tässä kaupungissako?
_Ludmilla_. Niin.
_Steinkirsch_. Kauppaneuvos Bolzaun — tässä kaupungissa, hyvä. — Ja
milloin saan luvan tavata teitä.
_Ludmilla_. Sepä ei olekaan varmaa, jos saatte ollenkaan. Minun tätini
pidättää minua kaikesta kanssakäymisestä — olenpa melkein tuollainen
lumottu prinsessa, joista saduissa luetaan.