_Bertha_. Schnake.
_Schnake_; (pistää päänsä ovesta). Herra Scheffler ei taida olla
kotona? Ah, hyvää huomenta rouva.
_Bertha_. Mieheni on raastuvassa, mutta jos teillä on jotakin hänelle
sanomista —
_Schnake_ (avaten salkkunsa). Josko minulla on jotakin sanomista?
Hirveän paljon — koko salkku täynnä — katsokaapas vaan — tässä on
ensinnäkin juhlajärjestys — tässä on juhla-ohjelma — tässä luettelo
juhlaan osaa-ottajista y.m., y.m., y.m. Ja kaikki meidän juhlaa varten.
_Bertha_. Juhlaako varten? Mitä juhlaa, Schnake?
_Schnake_. Ah, rouva kulta — ikäänkuin te sitä ette tietäisi —
yhdistysjuhlaa varten.
_Bertha_. Mikä yhdistysjuhla se on?
_Schnake_. Lauluseurain yhdistysjuhla.
_Bertha_ (mureillansa). Minä soisin koko teidän yhdistysjuhlanne —
_Schnake_. Mitä te armollinen rouva soisitte?
_Bertha_. En mitään — minä en juuri suvaitse laulujuhlia.
_Schnake_. Ja siinä olette aivan oikeassa, armollinen rouva; suvaitkaa
vaan huomata se eroitus, mikä on eri laulujuhlain välillä. — Tätä nykyä
laulaa pajattaa koko maailma ja koko maailmassa vietetään laulujuhlia.
Mutta hoilotelkoot vaan, heidän juhlillaan ei ole oikeata syvällisempää
merkitystä, mutta meidän yhdistysjuhlamme se vasta juhla on.
_Bertha_. Niin muka. Mutta minä en voi käsittää, mitä hyötyä niistä
oikeastaan on.
_Schnake_. Vai niin — no sallikaa minun se sitten selittää. Meidän
kaupungissamme oli tätä ennen useampia mieslaulukuntia — oli Konkordia,
oli Polyhymnia, oli Euterpe. Kukin näistä oli olevinaan parahin
kaikista, mitä toinen teki, sitä toinen moitti — ei ollut mitään
keskinäistä sopua. Silloin juolahti teidän puolisonne, herra tohtorin
päähän ylevä aate — yhdistää kaikki nuo eri laulukunnat yhdeksi —
ja niin syntyi viime vuonna lauluseura — siitä syystä vietetään nyt
tänä vuonna muistojuhlaa sen perustamisesta — suuret laulajaiset —
komeat iltakemut. Tuon juhlan tähden saa meikäläinen juosta jolkuttaa
ihan tuhostuksiin asti, mutta eipä herra tohtorillakaan ole mikään
päreenkiskontapäivä tänään.
_Bertha_. Minun miehellänikö? Mutta se ei ole vielä varmaa, meneekö hän
ollenkaan yhdistysjuhlaan.
_Schnake_. Ah, armollinen rouva — suvaitsette laskea leikkiä — kyllä
minä tiedän että hän tulee — tuleepa varmaan — ja ilman hänettä ei
tultaisikaan toimeen — mutta hän onkin niin harras —
_Bertha_ (huomiolla). Niin vai?
_Schnake_. Niin; hänhän se melkein johtaakin kaikki seuran asiat. Hän
on oikein hyvä mies, oikein kelpo mies tuo herra tohtori.
_Bertha_ (väkisin). On kyllä — mutta kertokaahan enemmän tuosta
juhlasta.
_Schnake_. Vallan kernaasti, jos se vaan miellyttää teitä, armollinen
rouva. — Niin tänään tulee jo vieraita — tänä iltana on tosin vaan
valiokunnan kokous — mutta huomenna on ensimmäinen varsinainen kokous
maistraatin salissa ja silloin pidetään suuri aamiainen.
_Bertha_. Niin vai — juhla alkaa siis aamiaisilla, niinhän? Juodaanko
näillä aamiaisilla myös?
_Schnake_. Niin on, armollinen rouva, otetaanhan vaan pienet aamuryypyt
kaulan kostukkeeksi — toinen ottaa vähän enemmänkin, niin että ääni
tosin käy vähän jäykäksi laulaessa. Mutta kyllähän te tiedätte, kuinka
tuo käy.
_Bertha_ (huoaten, puoliääneen). Kylläpä — sen pahempi — jatkakaa!
_Schnake_. Sitten lauletaan — sitten taas lauletaan — ja kun kulkut
rupeavat sähisemään, niin —
_Bertha_. Juodaan.
_Schnake_. Ja kun — sitten solmitaan tuo yhteishenki vielä lujemmaksi.
Mutta pääseikat tapahtuvat vasta illalla — yhteinen illallinen — sen
kuluessa lauletaan — pidetään puheita —
_Bertha_. Ja juodaan —?
_Schnake_. Niin — no, armollinen rouva, se kestää yöhön asti — ja on
oikein herttaisen iloista. Seuraavana aamuna, kun kaikki jäsenet taas
yhtyvät, niin syödään rääpiäisaamiainen — parsastaan jotakin hapanta —
tuota jälkijuhlaa sanotaan sillitalkoiksi, ha, ha, ha!
_Bertha_ (erikseen). Sillitalkoot — hyi!
_Schnake_. Silloin päätetään milloinka seuraava yhdistysjuhla vietetään
— sen pituinen se! Kaiketihan on herra tohtori jo teille kertonut sen
paljoa paremmin ja kauniimmin kuin mitä minä voisinkaan tehdä.
_Bertha_. Sitä hauskempi on kuulla samaa asiaa kerrottavan useammalla
tavalla — kiitoksia Schnake, teidän kertomuksestanne.
_Schnake_. Kiitoksia — mitä joutavia — suokaa anteeksi, minun täytyy
lähteä, minulla on vielä pitkä tie edessä? Niin tosiaan, vielä sananen
juhlapuheen johdosta — jos herra tohtori olisi sen unohtanut, niin
olkaa hyvä, muistuttakaa häntä siitä!
_Bertha_. Tuleeko mieheni pitämään juhlapuheen?
_Schnake_. Tulee, armollinen rouva! Viime vuonna hän piti myöskin
puheen ja millaisen puheen sitten! Ennen muinoin piti postimestari
puheita ja siitäkös hän nyt vimmastui — ajatelkaapas vaan — hän arveli,
ettei herra tohtori muka itse puhunut, vaan viini puhui hänessä —
paljasta kadehtimista, paljasta kadehtimista, kyllähän me tuon yskän
ymmärrämme. Herra tohtori oli tosin ryypännyt pari lasia —
_Bertha_ (syrjään). Niin kyllä —
_Schnake_. Mutta ne eivät jääneet kuin tähän ja tähän (näyttää aivoihin
ja sydämmeen) niinkuin te, armollinen rouva, sen tiedätte paremmin
kuin minä. Vaan nyt — teidän palvelijanne, armollinen rouva. (Menee
keski-ovesta.)