_Bertha_. Kas niin, nytpä saan aikaa siivota tuon kirjoituspöydän
tuolla, (astuen pöydän luo) mutta miltä se taas näyttää — onpa kuin
Jerusalemin hävitys. Asetus-kokoelma on hajalla — Valtakunnan Laki on
ihan homehtua pölystä. (Järjestelee ja pyyhkielee pölyä pois.) Tekisipä
mieleni tietää, kuinkahan pitkälle nuo miehet pääsisivät, jollemme me
naiset taas saattaisi kaikkea järjestykseen. Ja yhtähyvin he muistavat
varsin harvoin edes sanoa »paljon kiitoksia». — Huh — oikein säpsähdän,
kun vaan kosketan tuota rasiaa — (raottaa rasian kantta) ja kuitenkin
soisin tomun sinua peittävän — ihan näkymättömäksi.