1. Ken sulle Suomen kansanen
Toi tuen, turvan, vapauden?
Ken toivon tuotti tuoksumaan
Povehen Suomen surevaan?
2. Hän Henrik Gabriel Porthan
Sun johti itses tuntemaan!
Hän silmäs saattoi näkemään,
Hän onnes tähden koittamaan!
3. Ken syömmes saattoi sykkimään
Edestä kielen, isänmaan?
Ken armon näille antamaan,
Ken omakses ne tuntemaan?
4. Hän Henrik Gabriel Porthan
Kohotti maasi kunniaan!
Hän syömmes saattoi sykkimään
Edestä kielen, isänmaan!
Hän Henrik Gabriel Porthan
Lahjoitti sulle Suomenmaan!
15.* Pohjolan valkeneminen.
1. Pohjolan pitk' oli yö!
Kauvan ol' synkkä. Suomeni, kulkus.
Pimeydessä riemuton polkus,
Vaikea vaiva ja raskas työ.
Pitk' oli Pohjolan yö!
2. Vaan ei yö valoton!
Tähtyet tuikki välkähytellen;
Otavanais, Sua teill' opastellen.
Loisteli säihkyen sammumaton
Lempi Juslenion.
3. Vaan jopa Pohjolaan
Aurinko aamun riens' rusotellen;
Valkeni, loistollaan herätellen
Kalevan urhot kaikk' unestaan,
Nerosi, oi Porthan!
4. Pitk' oli Pohjolan yö!
Vaan pimeää kesäpäivä jo poistaa,
Sätehin sammumattomin loistaa.
Pohjolan, kun kesähetkens lyö,
Päivänä paistaa yö!
16.* Maamme.
1. Oi maamme. Suomi, synnyinmaa,
Soi sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
Ei reettä, rantaa rakkaampaa,
Kuin kotimaa tää pohjainen.
Maa kallis isien.
2. On maamme köyhä, siksi jää,
Jos kultaa kaipaa ken.
Sen kyllä vieras hylkäjää,
Mutt' meille kallein maa on tää,
Kanss' salojen ja saarien
Se meist' on kultainen.
3. Ovatpa meistä rakkahat
Kohinat koskien.
Ikuisten honkain huminat,
Täht'yömme, kesät kirkkahat,
Kaikk', kaikki, laulain, loistaen
Mi lumos' sydämen.
4. Täss' auroin, miekoin, miettehin
Isämme sotivat,
Kun päivä piili pilvihin
Tai loisti onnen paistehin,
Täss' Suomen kansan suurimmat
He vaivat kokivat.
5. Ken taistelut ne kaikki voi
Kertoilla kansan tään,
Kun sota laaksoissamme soi
Ja halla nälän tuskat toi?
Sen vert' ei mittaa yksikään,
Ei kärsimystäkään.
6. Täss' on se veri vuotanut
Edestä meidänkin,
Täss' ilonsa on nauttinut
Ja tässä huoltaan huokaillut
Se kansa, jolle muinoisin
Kuormamme pantihin.
7. Täss' olla meidän mieluist' on
Ja kaikki suotuisaa;
Vaikk' onni mikä tulkohon,
Meill' isänmaa on verraton.
Mit' oisi maassa armaampaa,
Mit' oisi kalliimpaa?
8. Ja tässä, täss' on tämä maa,
Sen näkee silmämme;
Me kättä voimme ojentaa
Ja vettä, rantaa osoittaa.
Ja sanoa: kas tuoss' on se.
Maa armas isäimme!
9. Jos loistoon meitä saatettais
Vaikk' kultapilvihin,
Miss' itkien ei huoattais,
Vaan tähtein riemun sielu sais,
Ois tähän kurjaan kotihin
Halumme kuitenkin.
10. Totuuden, runon kotimaa,
Maa tuhat-järvinen,
Elomme sulta suojan saa,
Sä toivojen ja muistoin maa,
Ain' ollos, onnen vaihdellen,
Sä vapaa riemuinen.
11. Sun kukoistukses kuorestaan
Kerrankin puhkeaa;
Viel' lempemme saa nousemaan
Sun toivos, riemus loistossaan,
Ja kerran laulus, synnyinmaa,
Korkeemman kaiun saa.