Mielin kertoa sitä sotaa, jota Roman kansa kävi Numidialaisten kuninkaan
Jugurthan kanssa; ensiksikin, koska se oli suuri ja julma ja voitto
vaihteleva, ja toisekseen, koska silloin ensi kerta käytiin aateliston
kopeutta vastustamaan. Ja tämä taistelus sekoitti kaikki taivaalliset ja
maalliset sekaisin ja meni niin mielettömiin, että vasta sota ja Italian
hävitys tekivät lopun kansalaisten riitaisuuksista. Mutta ennenkun
semmoisen asian alun selitän, kerron vähän sen edellisiä tapauksia, että
kaikki olisi selvempää ymmärtää ja paremmin näkyvissä. Toisessa
Punilais-sodassa, jossa Karthagolaisten päällikkö Hannibal enimmin,
sittenkun Roman valtakunta oli mahtavaksi paisunut, oli kuluttanut
Italian voimia, oli Numidialaisten kuningas Masinissa, jonka P. Scipio,
urhoollisuutensa vuoksi sittemmin kutsuttu liika-nimellä Africanus, otti
ystävyyteen, toimittanut monta ja loistavaa sotatekoa, joitten tähden
Roman kansa, voitettuaan Karthagolaiset ja saatuansa vangiksi Syphacin,
jonka valta Afrikassa oli suuri ja laaja-mahtinen, antoi kuninkaalle
lahjaksi kaikki sota-voimillaan valloittamat kaupungit ja maat.
Sentähden pysyikin Masinissan ystävyys vilpittömänä ja rehellisenä meitä
kohtaan; hänen valtansa ja elämänsä loppu oli sama. Sitten sai hänen
poikansa Micipsa yksin kuninkuuden, veljeinsä Mastanabalin ja Gulussan
tautiin kuoltua. Tästä syntyi Adherbal ja Hiempsal; ja Jugurtha,
Mastanabal-veljen poika, jonka Masinissa oli jättänyt ilman
valtakunnatta, koska hän oli jalkavaimon synnyttämä, kasvatti Micipsaa
kotonansa samalla tavalla kuin omia lapsiansa.