On talvi synkkä, sumea
Ja kolkko luonnoltaan.
Se huurteheista huntua
Käyttääpi verhonaan.
Meill' pohjatuuli alati
Kylmästi puhelee,
Ja valoansa niukasti
Aurinko jakelee.
Mutt' tähtiyömme kirkkahat
On meille mieluisat;
Ja revontulet hehkuvat
Meill' ilon tuottavat.
Siis oomme aina maahamme
Me tyytyväisiä
Ja mieluisasti poljemme
Isäimme jälkiä.
_K. H. F._