Mä olen vasta alkanut
Mun vaellukseni.
Vähäisen onpi kohonnut
Aurinko eloni.
On sydän vilpas, innokas,
Minulla hehkuva:
Siis tulevaisuus toivokas,
Jokseenkin lupaava.
Mutt' miten taidan onneni
Todella säilyttää?
Ja miten vaellukseni
Tääll onpi päättyvä?
On Luoja luonnon lahjoja
Mullekin jakanut,
Armon ja onnen aarteita
Eteeni avannut.
Korkeaan tarkoituksehen
On Luoja ihmisen
Tänn' asettanut; sydämmen'
Tunteepi myöskin sen.
Mutt' miten tarkoitustani
Voin olla vastaava,
Kun peitetty on matkani
Synkällä sumulla?
Viel' sydämmeni valoa
On vailla vakaista, --
Oi, kenpä voipi minua
Oikeaan ohjata?
Ah, Luoja hyvä, kasvosi
Käännä mun puoleeni,
Ja taivaallinen valosi
Suo sydämmeheni!
Niin toivon tavoittavani
Oikean onneni,
Ja että päättyy matkani
Sun kunniaksesi!
_K. H. F._