(Suomennos Isa Asp-vainajan ruotsinkielisestä runosta).
Ken se on, tuo paha Amor,
Koska usein moitittavan
Kuulen sekä herjattavan
Amor-parkaa pienokaista? --
Äiti mulle kerran lausui:
"Tyttöseni, valveillasi
Ollos vainen; tunteitasi
Varo viekkaalt' Amorilta."
Siksi aina huudankin:
"Amor, Amor, seuraneis,
Paha Amor, pysy pois!"
Vähät huolin Amorista,
Vilpistään ja viekkaudestaan,
Hypin, laulan, leikittelen,
Päähäni te'en seppelehen,
Tuulten tuiverrellessa.
Joskus muiskun lehtosessa
Aatolle suon, joka lempens'
Ijäks' luvannut on mulle.
Lasken sitten seppeleeni
Kutrillensa kultasille.
Enpä huoli Amorista,
Aatto omani kun on.
_--r--r._