Kadotuksen kuilusta,
kautta katumuksen kaupungin,
armon laakson,
pitkin mittaamattoman kivun jyrkänteitä
raskaan taakan alla
kirvelevin jaloin ma kipusin
ylhäiselle kukkulalle
ja rakensin sinne sinen-siintävän temppelin:
Hyvyydestä pohjan,
katon kauneudesta katoomattomasta,
puhtaudesta humajavat holvit,
yksinäisyydestä koskemattomasta korkeat pilarit
ja välkehtivän kupoolin viisaudesta vilunviileästä.
Ja nyt, ne ovat täällä kaikki
kadotetut sielut...
Ne ovat hiipineet mukana,
siimeessä hiljaisten teiden,
tomussa polttavan hiekan,
lymynneet matkaviittani laskoksissa,
lentäneet havisevana haluna jälessä
seuraten kuin lokit
pois kiitävää laivaa...
Nyt ne huutavat, ilkkuvat korvaani
yötä ja päivää:
»Sinä olet meidän, meidän,
ja kaikki, mik' on sinun,
on meidän!
»Meidän hulluntöistämme tehty
on viileä viisautes,
meidän alennuksemme hinnalla ostettu
korkea koskemattomuutes,
meidän rikoksillamme koottu
koko rikkautesi korska!
Veistelty varkain jumalankuva
villiviinilehvistä tuhlaajapoikain!
»Hyvyytes on hyllyvä pohja:
meidän loppuunkulutetun vihamme kuonaa,
meidän murheemme muraa,
katkeruutemme karstaa!
Ja pyhyytes pilarit,
nuo yksinäisyytesi pilvenpiirtäjä-pylväät
pelkosi pönkittämät
vain meidän himomme hiiltä,
meidän syntisten käsivarsiemme voimaa
hengenvaarallista!
»Tyhjyytemme tytär sa olet,
kirouksemme kovan ylpeä kimmelkukka,
häpeämme hedelmä!
»Siks täytämme sydämesi tyhjän,
siks syömme tähkäsi täydet
vieraille varisemasta.
Me piilemme pyhättös suojaan,
me asutamme aution yösi
ja teemme temppelistäsi turhasta kaupungin
tuhat-äänillä soittelevan kuin merten pauhu,
sinikirkostas
värivälkkävän pagoodin,
ja itsestäs
taas valtakuntien kuumain hallitsijan,
kadotettujen sielujen kauneen
ja heimosi helmen,
oman luontosi orjan ain' ikionnellisen!
Saat tulihohtavat helmet,
saat karavaaneja kultaa,
ja kumarrusta ja keimaa kuin meren hiekkaa.
Mut temppelis harja on meidän,
ijäti meidän!»
Ne sihisevät, suihkavat korvaan
yötä ja päivää...
Kadotuksen kuilusta,
kautta katumuksen kaupungin,
armon laakson,
pitkin mittaamattoman kivun jyrkänteitä
raskaan taakan alla
kirvelevin jaloin ma kipusin
ylhäiselle kukkulalle
ja rakensin sinne
pahojen henkien temppelin!