Diodoruksen tilapäistöiden paino.
Merkillisen ja samalla ilahuttavankin sattuman kautta oli minulla
myös onni samalla löytää areenan ruuhkista tahraantunut ja repaleinen
kappale "Rooman Jokapäiväistä Sota-Tapparaa", jossa oli arvostelu
juuri tästä samasta näytännöstä. Se on jo niin monta vuosisataa
vanha, ettei sitä tietysti voi pitää uutisen arvoisena, ja käännän
sen tähän vain osoitukseksi siitä, kuinka vähän teaatteriarvostelun
yleinen tyyli ja fraseologia on muuttunut niiden pitkäin aikain
kuluessa, jotka ovat hitaasti laahustaneet päättymystään kohti siitä,
kuin jakajat tämän kappaleen vielä kosteana ja uuden uutukaisena
kantoivat roomalaisille tilaajilleen:
"AVAJAISNÄYTÄNNÖT. -- COLOSSEUM. -- Huolimatta epätyydyttävästä
säästä olivat kaupungin ylhäisö ja vallaspiirit huomattavan
monilukuisina eilen illalla saapuneet katselemaan nuorta
näyttelijää, joka viime aikoina on niittänyt niin kauniita
laakereita maakuntain amfiteattereissa. Saapuvilla lienee
ollut kuuteenkymmeneentuhanteen henkeen, ja epäilemättä olisi
huone ollut aivan täysikin, elleivät kadut olisi olleet niin
mahdottomassa kunnossa. Hänen Ylhäinen Majesteettinsa, Keisari
Aurelius, oli keisarillisessa aitiossa, ja häneen kääntyivät
kaikkien katseet. Monet valtakunnan kuuluisimmista ylimyksistä ja
kenraaleista kunnioittivat tilaisuutta läsnäolollaan, eikä vähin
heistä ollut se nuori patriisiupseeri, jonka laakerit, 'Ukkosen
legioonassa' voitetut, vielä ovat niin vihannat hänen otsallaan.
Suosionhuudot, joilla häntä tervehdittiin hänen tullessaan,
kuuluivat Tiberin taa!
"Hiljakkoin suoritetut korjaukset ja koristeet suuresti
kohottavat Colosseumin näköä ja mukavuutta. Marmori-istuinten
uudet patjat ovat erinomainen parannus siihen nähden, että niin
kauan olemme saaneet tottua kovaan kiveen. Nykyinen johto pitää
yleisöstä hyvää huolta. Se on jälleen hankkinut Colosseumiin
ne runsaat kultaukset ja upeat pehmustukset ja läpikotaisen
loisteliaisuuden, joka oli Rooman ylpeys viitisenkymmentä vuotta
takaperin, kuten vanhat Colosseumin kävijät vielä muistavat.
"Eilisillan avauskohtaus -- kohden nuoren harrastelijan taistelu
leveäteräisellä miekalla kuuluisaa Parthialaista gladiaattoria
vastaan, joka on lähetetty tänne sotavankina -- oli mitä
onnistunein. Vanhempi nuorista herroista harrastelijoista hoiti
asettaan sulavuudella, joka ilmaisi erinomaisia luonnonlahjoja.
Hänen valepistoansa, jonka suojassa hän silmänräpäyksessä sivalsi
onnistuneen iskun, lyöden Parthialaisen päästä kypärin, yleisö
tervehti sydämellisin kättentaputuksin. Syrjäisku ei häneltä
vielä sujunut aivan mallikelpoisesti, mutta hänen lukuisille
ystävilleen tuotti suurta tyydytystä se tieto, että hän käytännön
koulussa vielä olisi tämän puutteen voittanut. Hän sai kuitenkin
surmansa. Hänen sisarensa, jotka olivat saapuvilla, osoittivat
melkoista mielipahaa. Hänen äitinsä lähti Colosseumista
kokonaan pois. Toinen nuorukaisista jatkoi taistelua
semmoisella reippaudella, että yleisö puhkesi haltioituneihin
suosionosoituksiin. Kun hän vihdoin ruumiina kaatui, juoksi hänen
iäkäs äitinsä huutaen ja hiukset hajallaan, silmät kyyneliä
valuen, alas ja pyörtyi samalla kun sai käsillään kaidepuista
kiinni. Poliisi pikimmiten poisti hänet. Asianhaaroihin nähden
vaimon käytös ehkä oli anteeksiannettava, mutta me uskallamme
huomauttaa, että semmoiset kohtaukset ovat omiaan loukkaamaan
näytännön aikana noudatettavaa sopivaisuutta ja varsinkin ne ovat
Keisarin läsnäollessa suuressa määrin säädyttömät. Parthialainen
sotavanki taisteli urhoollisesti ja hyvin; ja siihen hänellä
olikin täysi syy, sillä hän taisteli sekä elämänsä että
vapautensa puolesta. Hänen vaimonsa ja lapsensa olivat saapuvilla
terästämässä hänen kättään rakkaudellaan ja muistuttelemassa
hänelle vanhaa kotia, jonka hän saisi nähdä, jos voittaisi.
Kun hän kaatoi toisen vastustajansa, puristi vaimo lapsiaan
rintaansa vastaan ja itki ilosta. Mutta se oli vain ohimenevää
onnea. Vanki hoiperteli häntä kohti ja vaimo älysi, että vapaus,
jonka hän oli voittanut, oli voitettu liian myöhään. Mies oli
saanut surmaiskun. Ensimmäinen näytös täten päättyi yleiseksi
tyydytykseksi. Johtaja kutsuttiin verhon eteen ja kiitti hänelle
osoitetusta kunniasta puheella, joka uhkui sukkeluutta ja
huumoria, ja lopuksi lausui toivovansa, että hänen vaatimattomat
ponnistuksensa hankkia rattoisaa ja opettavaista ajanviettoa yhä
edelleenkin saavuttaisivat Rooman yleisön suosion.
"Tämän jälkeen esiintyi laitoksen uusi tähti, jota tervehdittiin
äänekkäillä suosionosoituksilla ja kuudenkymmenentuhannen
nenäliinan heilutuksella. Marcus Marcellus Valerianus
(näyttämönimi -- hänen oikea nimensä on Smith) on loistava
esimerkki ruumiillisesta kehityksestä ja harvinaisen ansiokas
taiteilija. Tapa, jolla hän käyttelee sotakirvestä, on
ihmeteltävä. Hänen rattoisuutensa ja leikillisyytensä ovat
vastustamattomat koomillisissa asioissa, mutta silti ne jäävät
varjoon hänen yleväin luomainsa rinnalla tragedian vakavilla
aloilla. Kun hänen kirveensä hämmentyneitten barbaarien pään
päällä piirsi tulisia kehiään tarkkaan samassa tahdissa kuin
hänen joustava ruumiinsakin ja ponnistavat säärensä, puhkesi
yleisö vastustamattomiin naurun puuskauksiin; mutta kun hänen
aseensa hamara ruhjoi yhden vastustajan kallon ja sen terä
melkein samassa silmänräpäyksessä leikkasi toisen ruumiin
kahtia, räjähtivät kaikki niin innostuneeseen suosion ulvontaan,
että koko rakennus tärisi, ja näin oli mitä kriitillisin
yleisö tunnustanut hänet ammattinsa kaikkein jaloimman osan
mestariksi. Jos hänellä vikaa on (olemme pahoillamme siitä, että
meidän täytyy tämmöiseen mahdollisuuteen viitatakaan), olisi
semmoisena mainittava tuo yleisöön vilkuminen keskellä esitysten
kiihoittavimpia kohtia, ikäänkuin hän kaipaisi ihailua. Paussit
kesken taistelua kumarruksia varten, kun hänelle heitetään
kukkavihkoja, osoittavat nimikään huonoa makua. Suuressa vasemman
käden tappelussa hän näytti puolen aikaa katsovan yleisöön
sen sijaan että olisi leikellyt vastustajiaan; ja kun hän oli
kaatanut kaikki sofomoorit ja leikitteli oppilaan kanssa, kumarsi
hän ja otti maasta kukka vihkon, joka juuri putosi, ja tarjosi
tämän vastustajalleen, juuri kun hänen päätään kohti putosi isku,
joka kaikin puolin suositteli itseään hänelle surmaiskuksi.
Tämmöinen kevytmielisyys olkoon paikallaan maaseudulla, mutta
pääkaupungin arvolle se on sopimaton. Olemme vakuutetut siitä,
ettei nuori ystävämme loukkaannu näistä huomautuksista, sillä
tarkoitamme niillä yksinomaan hänen parastaan. Kaikki, jotka
meidät tuntevat, tietävät hyvin, että vaikka toisinaan olemmekin
ankarat tiikereitä ja marttyyrejä kohtaan, emme koskaan
tahallamme loukkaa gladiaattoreita.
"Ihmelapsi teki ihmeitä. Helposti hän suoriutui neljästä
tiikerin pennustaan saamatta muuta vammaa, kuin että menetti
osan päänahkastaan. Yleinen verilöyly suoritettiin detaljeihin
nähden tarkkuudella, joka on mitä suurimmaksi kunniaksi siihen
osaa-ottaneille vainajille.
"Kaiken kaikkiaan eilinen esitys oli kunniaksi sekä johdolle
että koko sille kaupungillekin, joka rohkaisee ja kannattaa
tämmöisiä terveellisiä ja opettavaisia ajanviettoja. Pyydämme
vain saada huomauttaa, että raakamaisten nuorten poikain
tapa nakella paratiisista tiikerin päälle maapähkinöitä ja
paperitolloja ja huudella 'Hei! hei!' ja ilmaista mielihyväänsä
tai tyytymättömyyttään huutelemalla 'antaas nyt leijonan
koettaa!' 'no nyt, klatiaattori!' 'keltanokka, saapastas nyt
vähän sukkelampaan!' ja niin edespäin, ovat suurimmassa määrin
moitittavia Keisarin läsnäollessa ja tulisi poliisin kaikin
mokomin estää ne. Monta kertaa eilen illalla, kun palvelusväki
tuli areenalle ruumiita ulos vetämään, huutelivat poika-roikaleet
heille paratiisista kaikenlaisia sopimattomia huomautuksia
tehdäkseen heidät naurettaviksi. Tämmöiset häiriöt ovat yleisölle
ylen vastenmielisiä.
"Tänään iltapäivällä on pienokaisia varten luvassa matinea,
jossa tilaisuudessa tiikereille syötetään useita pyhäkoululapsia
siitä uskonlahkosta, jota sanotaan Kristityksi. Säännöllisiä
näytännöitä on joka ilta, kunnes toisin ilmoitetaan.
Valerianuksen lahjanäytäntö tiistaina t.k. 29 p., jos hän elää.
"Huom. -- Teaatterin johto haluaa ostaa kolme- tai neljäkymmentä
ensi luokan jalopeuraa ja tiikeriä. Hyeenoja niinikään.
Marttyyreista maksetaan hyvä hinta."
Olen itse ollut teatteriarvostelija aikanani ja ihmeekseni silloin
huomasin, kuinka paljon enemmän tiesin Hamletista kuin Forrest;
ja nyt minulle tuottaa iloa huomata, kuinka paljon paremmin
kuin gladiaattorit virkaveljeni ennen vanhaan tiesivät, miten
leveäteräistä miekkaa on tappelussa käytettävä.