Retki yleisenä puheen aiheena -- Ohjelma -- Tiketit kunnossa --
Kuuluisuudet jäivätkin kotiin.
Kuukausia oli suuresta huviretkestä Eurooppaan ja Pyhälle maalle
kirjoiteltu kaikissa Amerikan sanomalehdissä ja lukemattomien
kotiliesien ääressä sitä oli pohdittu. Se oli uudenlaatuinen retki
-- semmoista ei kukaan ollut ennen ajatellut -- ja niinpä se
herätti semmoista huomiotakin kuin mielenkiintoisten uutuuksien
on tapana herättää. Siitä piti tulla oikein jättiläis-piknikki.
Nämäpä huviretkeilijät eivät aikoneet vuokrata kömpelöä höyrylauttaa
ja nuorikkojen ja kaunottarien, paistosten ja leivosten kanssa
räpylöidä johonkin tuntemattomaan jokipahaseen ja purkautua siellä
vihannalle nurmelle ja koko kesäisen päivän pitkän väsyttää itseään
rasittavilla kisoilla siinä käsityksessä, että se on hauskaa, vaan
heidän piti lähteä matkaan suurella valtamerilaivalla, liehuvin
lipuin ja jyrisevin tykein, ja viettää ruhtinaalliset lomapäivät
leveän valtameren tuolla puolen, monessa oudossa ilmanalassa ja
maissa, jotka ovat historiassa kuulut. Heidän piti kuukausimääriä
viillettää viileää Atlanttia ja päivänpaisteista Välimerta; heidän
piti tallustella päivät laivan kansilla ja täyttää laiva huudoillaan
ja naurullaan -- taikka lukea romaaneja ja runoja savutorvien
varjossa, taikka katsella meduusoja ja nautilusta parraspuulta, ja
haikaloja, valaita ja muita syvyyden ihmeellisiä kummituksia; ja
öisin, heidän piti tanssia taivasalla yläkannella, tanssia keskellä
tanssisalia, joka ulottui taivaanrannasta taivaanrantaan, kattonaan
taivaan kaarto, lamppuinaan ei sen vähemmät kuin tähdet ja tuo uljas
kuu -- tanssia ja kävellä, ja tupakoida ja laulaa ja kuherrella ja
etsiä taivaalta uusia tähtitarhoja "Suuren sukeltajan" (Otavan)
sijaan, johon oli niin perin kyllästytty; ja heidän piti nähdä
kahdetkymmenet sotalaivastot -- kahdenkymmenen omituisen kansan puvut
ja tavat -- puolen maailman suuret kaupungit -- heidän piti juoda
maljoja ylhäisten kanssa ja tuttavallisesti keskustella kuninkaitten
ja prinssien, suurmogulin ja mahtavain valtakuntain voideltujen
hallitsijain kanssa!
Mainiohan se oli tuuma; mitä kekseliäimmästä aivokopasta
lähtenyt. Hyvin sitä ilmoiteltiinkin, vaikka se tuskin olisi sitä
tarvinnut, sillä rohkean omintakeisuutensa, harvinaisuutensa,
houkuttelevaisuutensa ja suurenmoisuutensa ansiosta se oli kaikkialla
puheen alaisena ja herätti mielenkiintoa joka perheessä kautta maan.
(Me emme silloin tienneet, että tämänkaltaisten retkien aloite oli
Englannista lähtenyt ja sieltä lainattu.) Ja kukapa olisi voinut
lukea retken ohjelman haluamatta päästä mukaan? Painatan sen tähän.
Se melkein käy kartasta. Ja tämän kirjan tekstinä se kerrassaan pitää
paikkansa.
_Retki Pyhään maahan, Egyptiin, Krimille, Kreikkaan ja välillä
oleville mieltäkiinnittäville paikoille._
Brooklyn, 1 p. helmik. 1867.
Allekirjoittanut tekee tulevana matkailijakautena yllä mainitun
retken ja pyytää saada Teille esittää seuraavan ohjelman:
Hän valitsee ensiluokan höyrylaivan, joka kokonaan on hänen
komentonsa alainen ja johon mahtuu vähintään sataviisikymmentä
hyttimatkustajaa, ja tähän ottaa hän mukaan valitun seuran, ei
kuitenkaan enempää kuin kolmeneljännestä siitä mitä laivaan
sopisi. On hyvä syy luulla, että tämä seura saadaan kokoon
lähimmästä ympäristöstä, keskinäisistä ystävistä ja tuttavista.
Höyrylaivaan hankitaan kaikki tarpeelliset mukavuudet, muun
muassa kirjasto ja soittokoneita.
Kokenut lääkäri mukana laivalla.
New Yorkista lähdetään kesäk. 1 p:n vaiheilla ja kuljetaan
Atlantin poikki miellyttävää keskeisiä reittiä Azorien kautta;
St Michaeliin saavutaan noin kymmenen päivän kuluttua. Siellä
viivytään päivä tai pari nauttien näiden saarien hedelmistä
ja jylhästä kauneudesta, minkä jälkeen matkaa jatketaan ja
Gibraltariin saavutaan kolmen tai neljän päivän kuluttua.
Siellä vietetään päivä tai pari katsellen paikan ihmeellisiä
maanalaisia varustuksia, johon lupa helposti saadaan.
Gibraltarista kulkee matka pitkin Espanjan ja Ranskan rannikkoa
ja Marseilleen saavutaan kolmen päivän kuluttua. Siellä suodaan
runsaasti aikaa sekä tämän, kuusisataa vuotta ennen ajanlaskumme
alkua perustetun kaupungin että sen keinotekoisen sataman
katselemiseen, joka on laatuaan Välimeren kaunein, jota paitsi
retkeilijät saattavat käydä Pariisin maailmannäyttelyssä ja
kauniissa Lyonissa, joka on keskivälillä ja jonka mäiltä selvänä
päivänä vaivatta näkyvät Mont Blanc ja Alpit. Matkustajat,
jotka tahtovat viipyä Pariisissa kauemmin, voivat sieltä jatkaa
Sveitsin kautta ja Genovassa taas tulla laivaan.
Marseillesta Genovaan on yhden yön matka. Retkeilijöillä on
hyvä tilaisuus katsella tätä "palatsien uljasta kaupunkia"
ja kaunista, Napoleon I:n rakentamaa tietä käydä Columbuksen
syntymäpaikalla, joka on kaksitoista mailia kaupungin
ulkopuolella. Täältä voidaan tehdä retkiä Milanoon, Lago di
Comolle ja Lago Maggiorelle, taikka Milanoon, Veronaan (joka on
kuulu suurenmoisista linnoituksistaan), Padovaan ja Veneziaan.
Taikka voivat matkustajat kulkea junalla Firenzeen, jos haluavat
käydä Parmassa, joka on kuulu Correggion freskoista, ja
Bolognassa, sekä yhtyä sitten Livornossa laivaan. Täten he voivat
viettää kolmisen viikkoa Italian kuuluisimmissa taidekaupungeissa.
Laiva kulkee Genovasta Livornoon yhdessä yössä, ja viipyy se
viimeksimainitussa paikassa niin kauan, että sieltä ehtii hyvin
käydä tutustumassa Firenzeen, sen palatseihin ja taidekokoelmiin;
Pisaan ja sen katedraaliin ja "vinoon torniin", Luccaan ja sen
kylpylaitoksiin ja roomalaiseen amfiteatteriin. Firenzeen, joka
näistä paikoista on etäisin, on rautateitse vain kuudenkymmenen
mailin matka.
Livornosta Napoliin (poiketen Civita Vecchiassa, jos kuka
mieluummin tahtoo lähteä sieltä Roomaan) kuljetaan noin
kolmessakymmenessäkuudessa tunnissa; reitti kulkee pitkin Italian
rannikkoa, aivan läheltä Capreran, Elban ja Corsican ohi. On
pidetty huoli siitä, että Livornosta saadaan luotsi Capreraan ja
siellä poiketaan Garibaldin kodissa, jos suinkin mahdollista.
Matkustajat voivat käydä Roomassa (rautateitse), Herculaneumissa,
Pompeijissa, Vesuviuksella, Virgiliuksen haudalla ja ehkä
Paestumin raunioillakin ja tutustua Napolin kauneihin
ympäristöihin ja sen viehättävään lahteen.
Seuraava viehätyskohta on Palermo, Sisilian kaunein kaupunki,
johon Napolista saavutaan yhdessä yössä. Siellä vietetään yksi
päivä ja illalla lähdettäessä suunnataan kulku Ateenaan.
Matka käy pitkin Sisilian pohjoisrannikkoa. Aiolisten saarien
kautta kahden toimivan tulivuoren, Strombolin ja Vulcanian ohi,
Messinan salmen kautta, "Skylla" toisella puolella, toisella
"Kharybdis", pitkin Sisilian itärantaa, Etna näkyvissä,
sitten Italian etelärantaa seuraillen, pitkin Kreikan itä- ja
etelärantaa, näkyvissä muinainen Kreeta, kunnes saavutaan
Ateenan mutkaan ja Piraioon. Kahden ja puolen tai kolmen päivän
kuluttua saavutaan Ateenaan. Kun siellä on viivytty joku
aika, kuljetaan Salamiin lahden poikki ja oleskellaan päivä
Korinthossa, josta matkaa jatketaan Konstantinopoliin läpi
Aigeian meren saaristojen, Dardanellien ja Marmarameren Kultaisen
sarven suuhun, ja suoritetaan tämä matka Ateenasta lukien
neljässäkymmenessäkahdeksassa tunnissa.
Kun Konstantinopolista lähdetään, käy matka ensin kautta
kauniin Bosporon, sitten Mustan-meren poikki Sevastopoliin ja
Balaklavaan noin neljässäkolmatta tunnissa. Siellä aiotaan
viipyä pari päivää, käydä satamissa, linnoituksissa ja Krimin
tappotanterilla; sieltä takaisin Bosporoon ja poiketen uudelleen
Konstantinopoliin ottamaan matkaan ne, jotka ehkä ovat mieluummin
sinne jääneet; alas Marmara-meren ja Dardanellien kautta, pitkin
Aasian puolta, muinaisen Troian ja Lydian rantaa Smyrnaan, jonne
Konstantinopolista on kahden tai kahden ja puolen päivän matka.
Täällä viivytään sen verran, että halukkailla on aikaa käydä
Efesossa, jonne on viidenkymmenen mailin rautatiematka.
Smyrnasta Pyhälle maalle kuljettaessa käy tie Aigeian meren
saariston kautta aivan Patmos-saaren ohi pitkin Aasian, muinaisen
Pamfylian ja Kypron rantaa. Beirutiin saavutaan kolmen päivän
kuluttua. Beirutista voivat retkeilijät tehdä matkan Damaskoon,
jonka jälkeen höyrylaiva lähtee Joppeen.
Jopesta käsin voidaan käydä Jerusalemissa, Jordanin virralla,
Tiberiaan järvellä, Nasaretissa, Bethaniassa, Betlehemissä
ja Pyhän maan muilla nähtävillä paikoilla, ja siellä voivat
höyrylaivaan taas palata ne, jotka mieluummin ovat kulkeneet
Beirutista maitse Damaskon, Galilean, Kapernaumin, Samarian,
Jordanin joen ja Tiberiaan järven kautta.
Kun Jopesta lähdetään, on seuraava merkkipaikka Aleksandria,
johon saavutaan vuorokauden kuluttua. Siellä ansaitsee
käydä katsomassa Caesarin palatsia, Pompeijuksen patsasta,
Kleopatran neulaa ja katakombeja sekä vanhan Aleksandrian
raunioita. Muutamassa tunnissa päästään sieltä Kairoon, jonne on
sadankolmenkymmenen mailin rautatie-matka ja josta voidaan käydä
muinaisessa Memfiissä, Joosefin vilja-aitoissa ja pyramiideilla.
Aleksandriasta lähdetään paluumatkalle poiketen Maltassa,
Cagliarissa (Sardiniassa) ja Parmassa (Mallorcassa), jotka kaikki
ovat oivallisia satamia, luonnonkauniita ja hedelmistä rikkaita.
Kussakin paikassa viivytään päivä tai pari, ja kun Parmasta
illalla lähdetään, saavutaan seuraavana aamuna Espanjan
Valenciaan. Tässä Espanjan kauneimmassa kaupungissa vietetään
muutamia päiviä.
Valenciasta jatketaan paluumatkaa Espanjan rannikkoa sivuillen.
Alicanten, Carthagenan, Paloksen ja Malagan ohi kuljetaan mailin
tai parin päässä ja neljänkolmatta tunnin kuluttua saavutaan
Gibraltariin.
Siellä viivytään yksi päivä ja jatketaan sitten matkaa Madeiraan,
jonne saavutaan kolmisen päivän kuluttua. Kapteeni Marryat
kirjoittaa: "En tiedä maailmassa toista paikkaa, joka ensi
näkemällä siihen määrään hämmästyttäisi ja viehättäisi kuin
Madeira." Siellä viivytään päivä tai pari, mutta jos aika sallii,
voidaan viipyä kauemminkin, ja Canarian saariston läpi mennen,
arvatenkin Teneriffan Pic näkyvissä, kuljetaan Atlantin poikki
nyt eteläisempää suuntaa koillispasaadin leveysasteilla, joilla
aina voidaan toivoa leutoa ja kaunista säätä ja tyyntä merta.
Vihdoin poiketaan Bermuda-saarilla, jotka ovat aivan tämän
kotimatkan varressa ja jonne Madeirasta on kymmenen päivän matka,
ja kun on vietetty vähän aikaa ystäväimme bermudalaisten luona,
käännetään kokka suoraan kotia kohti, jonne saavutaan noin kolmen
päivän kuluttua.
Olemme jo saaneet tilauksia Euroopassa olevilta maanmiehiltä
jotka siellä aikovat liittyä retkeen.
Laiva on kaiken aikaa oleva koti, jossa retkeläisiä ympäröivät
herttaiset ystävät, jos he sattuvat sairastumaan, jossa he saavat
kaiken mahdollisen hoidon ja myötätunnon.
Jos jossain yllä mainituista satamista sattuisi olemaan tarttuvia
tauteja, niin sivuutetaan ne ja niiden sijaan poiketaan muihin
mieltä kiinnittäviin paikkoihin.
Matkan hinnaksi on määrätty 1,250 dollaria aikuisilta. Hytit ja
pöytäpaikat jaetaan sen mukaan kuin matkustajat saapuvat, eikä
tilausta pidetä sitovana, ennenkuin kymmenen prosenttia hinnasta
on rahastonhoitajalle maksettu.
Matkustajat voivat jäädä höyrylaivaan joka satamassa, jos
haluavat, mitään lisämaksua suorittamatta; kaikki venemaksut
suoritetaan laivasta.
Koko maksu on suoritettava etukäteen, ennenkuin matkaan
lähdetään, jotta lähdöstä määrätyllä ajalla voitaisiin pitää mitä
paras huoli.
Komitean tulee hyväksyä paikkatilaukset ennenkuin pilettejä
annetaan. Tilaukset voidaan lähettää allekirjoittaneelle.
Mieltäkiinnittävät ja omituiset esineet, joita matkustajat ehkä
matkalla hankkivat, he saavat tuoda kotia mitään rahtimaksua
suorittamatta.
Viisi dollaria kullassa päivältä riittää runsaasti _kaikkiin_
matkakustannuksiin maalla ja kaikkialla, missä matkustajat
haluavat useammaksi päiväksi lähteä, höyrylaivasta.
Matkustajain _yksimielisen_ päätöksen mukaan voidaan retkeä
pidentää ja matkareittiä muuttaa.
_Chas. C. Duncan_ 117, Wall Street, New York.
P.S. Retkeä varten on vuokrattu sangen kaunis ja vahva,
siipihöyry "_Quaker City_", joka lähtee New Yorkista 8 p. kesäk.
Hallitus on lähettänyt kirjeitä, joissa retkikunta ulkomailla
suljetaan asianomaisten suosioon.
Mikä tästä ohjelmasta enää puuttui, eikö se ollut kerrassaan
vastustamaton? Ei mitään, mitä äärellinen mieli saattoi keksiä.
Pariisi, Englanti, Skotlanti, Sveitsi, Italia -- Garibaldi!
Aigeian meren saaret! Vesuvius! Konstantinopoli! Smyrna! Pyhä maa!
Egypti ja "ystävämme bermudalaiset!" Maanmiehiä Euroopassa, jotka
halusivat liittyä retkikuntaan -- tarttuvat taudit vältettäisiin
-- venemaksut suoritettaisiin laivasta -- lääkäri mukana -- matkaa
jatkettaisiin vaikka maan ympäri, jos matkustajat yksimielisesti
haluaisivat -- erityinen komitea, joka pitäisi huolta, että seura
olisi mitä ankarimmin valittu -- ja yhtä ankara asiantuntijain
komitea vastaamassa siitä, että laiva olisi yhtä luotettavasti
valittu. Ihmisluonto ei voinut vastustaa näitä viettelyksiä, jotka
kerrassaan panivat pään pyörälle. Juoksin rahastonhoitajan luo ja
maksoin kymmenen prosenttia etukäteen. Ilokseni kuulin, että vielä
oli muutamia hyttejä vapaana. Minä tosiaan pelastuin tuon ankaran
komitean kynsistä sen pääsemättä persoonallisesti ja kriitillisesti
luonteenominaisuuksiani tutkimaan, mutta minä kehoitin heitä
kuulustelemaan kaikilta yhteiskunnan ylhäisiltä henkilöiltä, mitä
mieleeni juolahti ja joista saatoin arvata, että he eivät ainakaan
minusta mitään tietäisi.
Pian sitten julkaistiin ohjelmaan jatkoakin, jossa sanottiin, että
laivalla käytettäisiin "Plymouthin virsikokoelmaa." Maksoin nyt loput
piletin hinnasta.
Minulle annettiin kuitti ja niin olin virallisesti ja asianmukaisesti
hyväksytty retkeilijäksi. Se oli hauska juttu, mutta vähäistä oli se
hauskuus sen uutuuden rinnalla, että tiesi kuuluvansa "valikoituihin."
Tämän ohjelman jatko niinikään kehoitti retkeilijöitä ottamaan
mukaansa keveitä soittokojeita, niillä ylläpitää laivalla rattoa;
satuloita Syyriaa varten; viheriäiset silmälasit ja päivänvarjot:
hunnut Egyptiä varten ja lämpöiset vaatteet vaivalloisia toivioretkiä
varten Pyhässä maassa. Lisäksi viitattiin siihen, että vaikka laivan
kirjastossa olisikin melko laaja valikoima luettavaa, olisi jokaisen
matkustajan hyvä ottaa mukaansa muutamia oppaita, raamattu ja
parhaita matkakertomuksia. Lueteltiin sitten varsinkin Pyhää maata
koskevia teoksia, koska Pyhä maa sisältyi retken ohjelmaan, vieläpä
näytti olevan sen pääosa.
Pastori Henry Ward Beecherin piti tulla retkelle, mutta kiireelliset
toimet pakottivat hänet luopumaan tuumasta. Oli muita matkustajia,
joita paitsi olisi tultu paremmin toimeen ja jotka olisi jätetty
maalle paljon mieluummin. Kenraaliluutnantti Shermanin piti myös
tulla mukaan, mutta intiaanisota pakotti hänet jäämään Mississipin
taa lakeuksille. Muuan suosittu näyttelijätär oli kirjoittanut
nimensä laivan kirjoihin, mutta sitten sattui jotain, joka esti häntä
mukaan tulemasta. "Potomacin rumpalipoika" karkasi ja niinpä meille
ei enää jäänyt ainoatakaan kuuluisuutta!
Mutta pitihän meidän ainakin saada meriministeriöstä "tykkipatteri"
(niin seisoi ilmoituksessa), jotta voitaisiin vastata kuninkaitten
kunnialaukauksiin; ja meriministerin antama suosituskirja, jonka
piti tasoittaa "kenraali Shermanille ja hänen seuralleen" tietä
Vanhan maailman hoveissa ja leireissä, senkin saimme pitää, vaikka
sekä asiakirjaa että tykkipatteria luullakseni oli jonkun verran
typistetty siitä mikä alkuaan oli luvassa. Mutta olihan vielä
jäljellä houkutteleva ohjelma, Pariisi, Konstantinopoli, Smyrna,
Jerusalem, Jeriko ja "ystävämme bermudalaiset". Eikö sitä jo siinä
ollut!