(Nousten.) Lady Chiltern, tahdon olla aivan avomielinen teille.
Rouva Cheveley on keksinyt erikoisen tulkinnan tuon kirjeen
suhteen ja aikoo lähettää sen miehellenne.
LADY CHILTERN
Mutta minkä selityksen hän sen johdosta voisi sepittää?...
Oi, ei sellaista, ei sellaista! Jos minä surussa ja toivoen apuanne,
luottaen teihin ilmoitin tulevani luoksenne -- että neuvoisitte
minua ... tukisitte minua. Oi, onko niinkin katalia naisia kuin tuo...?
Ja hän aikoo lähettää sen miehelleni? Kertokaa minulle, mitä
tapahtui. Kertokaa miten tuo kaikki tapahtui.
LORDI GORING
Rouva Cheveley oli pujahtanut kirjastoni viereiseen huoneeseen
tietämättäni. Luulin että henkilö, joka odotti tuossa huoneessa
minun tapaamistani, olitte te itse. Robert tuli odottamatta. Tuoli
tai jokin muu kaatui siinä huoneessa. Hän ryntäsi sisään ja kohtasi
rouva Cheveleyn. Oli hirveä kohtaus välillämme. Minä yhä luulin,
että siellä olitte te. Robert läksi vihoissaan. Ja loppu kaikesta oli,
että rouva Cheveley sai haltuunsa kirjeenne -- -- hän sen varasti,
milloin ja miten, en tiedä.
LADY CHILTERN
Mitä oli kello, kun tuo tapahtui?
LORDI GORING
Kello puoli yksitoista. Ja nyt ehdotan, että me kerromme heti
koko asian Robertille.
LADY CHILTERN
(Katsoen häneen pelästyksellä, joka kuvastaa kauhua.) Te haluatte minun
kertovan Robertille, että rouva, jota te odotitte, ei ollut rouva
Cheveley, vaan minä itse. Ja että luulitte minun olevan piiloutuneena
kotinne huoneeseen kello puoli yksitoista yöllä. Tahdotteko, että
kertoisin hänelle sellaista?
LORDI GORING
Ajattelen, että olisi parempi, jos hän saisi tietää täyden toden.
LADY CHILTERN
(Nousten.) Oi, en saata, en saata!
LORDI GORING
Saanko minä sen tehdä.
LADY CHILTERN
Ei.
LORDI GORING
(Surullisesti.) Olette väärässä, lady Chiltern.
LADY CHILTERN
Ei. Tuo kirje on siepattava pois. Siinä kaikki. Mutta kuinka
voin sen tehdä. Kirjeitä tulee hänelle joka hetki päivässä. Hänen
sihteerinsä avaavat ne ja antavat hänelle. En uskalla pyytää
palvelijoita tuomaan minulle hänen kirjeitään. Se olisi sopimatonta.
Oi! Miksi ette sano minulle, mitä tehdä.
LORDI GORING
Pyydän, olkaa levollinen, lady Chiltern ja vastatkaa kysymyksiin, jotka
teen teille. Sanoitte, että hänen sihteerinsä avaavat hänen kirjeensä.
LADY CHILTERN
Niin kyllä.
LORDI GORING
Kuka on hänen luonaan tänään? Onko herra Trafford?
LADY CHILTERN
Ei. Herra Montford, luulen mä.
LORDI GORING
Voitteko luottaa häneen?
LADY CHILTERN
(Epätoivon ilmeellä.) Oi! Kuinka voin tietää?
LORDI GORING
Tekisikö hän, mitä pyydätte, tekisikö?
LADY CHILTERN
Luulen niin.
LORDI GORING
Kirjeenne oli kirjoitettu vaaleanpunaiselle paperille. Hän saattaisi
tuntea sen lukematta, saattaisiko? Väristä ehkä?
LADY CHILTERN
Otaksun niin.
LORDI GORING
Onko hän talossa nyt?
LADY CHILTERN
On.
LORDI GORING
Sitten tahdon itse mennä häntä tapaamaan ja kertoa, että erityinen
kirje, kirjoitettu vaaleanpunaiselle paperille on tulossa
Robertille tänään ja ettei hänen tule sitä millään muotoa saada.
(Menee ovelle ja avaa sen.) Oi! Robert on rapuissa tulossa, tuo
kirje kädessään. Hän on jo sen saanut.
LADY CHILTERN
(Tuskan huudolla.) Oi! Olette pelastanut hänen henkensä,
mitä olette minulle tehnyt?
SIR ROBERT CHILTERN
(Lähestyy. Hänellä on kädessään kirje, jota lukee. Hän tulee
vaimoaan vastaan huomaamatta lordi Goringin läsnäoloa.) "Kaipaan
teitä. Luotan teihin. Tulen luoksenne. Gertrud." Oi! Rakkaani!
Onko tämä totta? Sinä todellakin luotat minuun ja kaipaat minua.
Jos on sillälailla, niin on minun asiani tulla sinun luoksesi eikä
sinun asiasi kirjoittaa tulostasi minun luokseni. Tämä sinun kirjeesi,
Gertrud, saattaa minut tuntemaan, että ei mikään, mitä maailma
mahtaneekin tehdä, voi vahingoittaa minua nyt. Kaipaatko minua,
Gertrud? (Lordi Goring, jota Robert Chiltern ei huomaa, tekee
anovan merkin lady Chilternille, että tämä sopeutuisi tilanteeseen
ja hyväksyisi sir Robertin erehdyksen.)
LADY CHILTERN
Kaipaan.
SIR ROBERT CHILTERN
Luotatko sinä minuun?
LADY CHILTERN
Luotan.
SIR ROBERT CHILTERN
Ah. Miksi et sinä lisännyt, että sinä rakastat minua?
LADY CHILTERN
(Ottaen häntä kädestä.) Koska rakastin sinua. (_Lordi Goring_
menee kasvihuoneeseen.)
SIR ROBERT CHILTERN
(Suutelee häntä.) Gertrud, sinä et tiedä, mitä tunnen. Kun
Montford ojensi minulle kirjeen pöydän yli -- hän oli sen avannut
erehdyksessä luullakseni, silmäämättä kirjekuoren käsialaa -- ja
minä luin sen, oi! En välittänyt, mikä häpeä tai rangaistus odottaisi
minua, ajattelin vain, että sinä vielä rakastat minua.
LADY CHILTERN
Sinua ei odota mikään onnettomuus, mikään julkinen häpeä.
Rouva Cheveley on luovuttanut lordi Goringille hallussaan olleen
asiapaperin, ja tämä on sen hävittänyt.
SIR ROBERT CHILTERN
Oletko siitä varma, Gertrud?
LADY CHILTERN
Kyllä, lordi Goring kertoi sen juuri minulle.
SIR ROBERT CHILTERN
Sitten olen turvassa! Oi! Miten ihmeellinen asia on olla turvassa.
Kaksi päivää olen ollut kauhun vallassa. Nyt olen suojattu.
Kuinka Arthur hävitti kirjeeni? Kerro minulle!
LADY CHILTERN
Hän poltti sen.
SIR ROBERT CHILTERN
Toivon, että olisin nähnyt tuon nuoruuden syntini palavan poroksi.
Kuinka moni mies nykyajan elämässä soisi näkevänsä menneisyytensä
palavan valkoiseksi poroksi silmäinsä edessä. Onko Arthur yhä täällä?
LADY CHILTERN
Kyllä, hän on kasvihuoneessa.
SIR ROBERT CHILTERN
Olen nyt niin iloinen, että pidin tuon puheen viime yönä Alahuoneessa,
niin iloinen. Tein sen ajatellen, että julkinen häväistys
voisi olla tuloksena. Mutta niin ei käynytkään.
LADY CHILTERN
Julkinen kunnioitus on ollut seurauksena.
SIR ROBERT CHILTERN
Niin luulen. Pelkään sitä melkein. Vaikka olenkin turvattu
ilmitulolta, vaikka kaikki yritykset minua vastaan ovat tuhoutuneet,
niin luulen Gertrud, luulen että minun pitäisi vetäytyä pois julkisesta
elämästä. (Katsoo tuskaisesti vaimoaan.)
LADY CHILTERN
(Innolla.) Oi, kyllä, Robert, sinun tulisi tehdä se. Sinun
velvollisuutesi on tehdä se.
SIR ROBERT CHILTERN
Se on suuri luovutus.
LADY CHILTERN
Ei, se on suuri voitto.
SIR ROBERT CHILTERN
(Kävelee edestakaisin huolestuneen näköisenä. Tulee sitten vaimonsa luo
ja kietoo käsivartensa tämän hartioiden ympäri.) Ja sinä
tulisit onnelliseksi eläen jossakin yksinäsi kanssani, ulkomailla
kenties, eli maalla kaukana Lontoosta, syrjässä julkisesta elämästä?
Etkö tuntisi mitään kaipausta?
LADY CHILTERN
Oi, en mitään Robert.
SIR ROBERT CHILTERN
(Surullisesti.) Entä kunnianhimosi minun puolestani? Sinulla
oli tapana olla kunnianhimoinen vuokseni.
LADY CHILTERN
Oi! Kunnianhimoni! Minulla ei ole nyt mitään muuta kuin toivo,
että me kaksi rakastaisimme toisiamme. Juuri kunnianhimosi
johti sinut harhaan. Elkäämme puhuko kunnianhimosta. (Lordi
Goring palaa kasvihuoneesta näyttäen itsekseen hyvin iloiselta ja on
puvussaan kokonaan uusia buttonhole, jonka joku on tehnyt hänelle.)
SIR ROBERT CHILTERN
(Mennen häntä vastaan.) Arthur, minun tulee kiittää sinua siitä,
mitä olet tehnyt puolestani. En tiedä, miten voin sen palkita.
(Pudistaa hänen kättään.)
LORDI GORING
Rakas veikko, tahdon sen heti sanoa. Tällä hetkellä ... tavallisen
palmupuun alla ... tarkoitan kasvihuoneessa.
MASON
(Tulee.) Lordi Caversham.
LORDI GORING
Tuo ihailtava isäni tosiaan pitää tapana tulla saapuville vääränä
hetkenä. Hän on siinä hyvin sydämetön, hyvin sydämetön kerrassaan.
(Lordi Caversham tulee. Mason poistuu.)
LORDI CAVERSHAM
Hyvää päivää, lady Chiltern! Onnittelen teitä mitä lämpimimmin,
Chiltern, loistavasta puheestanne eilen illalla. Erosin juuri
pääministeristä ja te saatte vapaana olevan paikan ministeristössä.
SIR ROBERT CHILTERN
(Ilon ja riemun ilme katseessaan.) Paikan ministeristössä?
LORDI CAVERSHAM
Niin, tässä on pääministerin kirje. (Ojentaa kirjeen.)
SIR ROBERT CHILTERN
(Ottaa kirjeen ja lukee sitä.) Paikka ministeristössä!
LORDI CAVERSHAM
Varmasti, ja te hyvin sen myös ansaitsette. Te olette tuonut nykyiseen
valtiolliseen elämään sitä, mitä me niin paljon tarvitsemme -- ylevän
luonteen, korkean moraalisen sävyn, yleviä periaatteita. (Lordi
Goringille.) Tuota kaikkea ei ole sinulla, sir, eikä tule koskaan
olemaan.
LORDI GORING
En pidä periaatteista, isä. Minusta ovat ennakkoluulot parempia.
(_Sir Robert Chiltern_ on suostumaisillaan pääministerin tarjoukseen,
kun huomaa vaimonsa katsovan häneen kirkkain, vilpittömin
silmin. Silloin hän käsittää, että suostuminen on mahdotonta.)
SIR ROBERT CHILTERN
En voi suostua tähän tarjoukseen, lordi Caversham. Olen päättänyt evätä
sen.
LORDI CAVERSHAM
Evätä sen, sir!
SIR ROBERT CHILTERN
Aikomukseni on heti erota julkisesta elämästä.
LORDI CAVERSHAM
(Tuskitellen.) Evätä paikka ministeristössä ja väistyä pois julkisesta
elämästä? En ole kuullut sellaista kirottua moskaa koko
elämäni aikana. Pyydän teiltä anteeksi, lady Chiltern. Chiltern,
pyydän anteeksi. (Lordi Goringille.) Elä virnistä tuolla tavoin, sir.
LORDI GORING
En, isä.
LORDI CAVERSHAM
Lady Chiltern, olette järkevä nainen, Lontoon järkevin nainen,
järkevin nainen, mitä tunnen. Tahdotteko olla ystävällinen ja
estää miehenne tekemästä sellaista ... puhumasta sellaista...
Tahdotteko olla ystävällinen ja tehdä sen, lady Chiltern?
LADY CHILTERN
Mielestäni mieheni päätös on oikea, lordi Caversham. Hyväksyn
sen.
LORDI CAVERSHAM
Te hyväksytte sen? Voi taivas!
LADY CHILTERN
(Ottaen miestään kädestä.) Minä ihailen häntä siitä. Ihailen
häntä suunnattomasti siitä. En ole koskaan ennen ihaillut häntä
niin paljon. Hän on hienompi kuin mitä koskaan hänestä ajattelin.
(Sir Robert Chilternille.) Menethän kirjoittamaan kirjeesi
pääministerille, menethän? Elä epäröi sen suhteen, Robert.
SIR ROBERT CHILTERN
(Katkeralla sävyllä.) Luulen, että on parasta kirjoittaa se heti.
Sellaista uhria ei voi uudistaa. Pyydän anteeksi lordi Caversham,
että poistun hetkiseksi.
LADY CHILTERN
Tulenhan kanssasi, Robert, vai kuinka?
SIR ROBERT CHILTERN
Tule vain, Gertrud.
(Lady Chiltern menee hänen kerallaan.)
LORDI CAVERSHAM
Mitä on tapahtunut tässä perheessä? Jotain on täällä hullusti,
äsh. (Tarttuen otsaansa.) Heikkopäisyyttä! Perinnöllisyyttä,
luulen. Ja vielä molemmat. Vaimo niinkuin mieskin. Hyvin surullista.
Hyvin surullista todellakin! Eikä ole mikään vanha perhe.
En voi sitä ymmärtää.
LORDI GORING
Ei se ole heikkopäisyyttä, isä, vakuutan teille.
LORDI CAVERSHAM
Mitä se sitten on, sir?
LORDI GORING
(Hetken arveltuaan.) Niinpä niin, se on sitä, mitä meidän päivinämme
kutsutaan korkeaksi moraalin asteeksi, isä. Siinä kaikki.
LORDI CAVERSHAM
Vihaan noita uusia äsken keksittyjä nimityksiä. Samanlaista
tapasimme me viisikymmentä vuotta sitten kutsua heikkopäisyydeksi. En
viivy tässä talossa kauvemmin.
LORDI GORING
(Ottaen häntä käsivarresta.) Oi! Tulkaahan juuri tänne hetkeksi,
isä. Kolmas palmupuu vasemmalla, tavallinen palmupuu.
LORDI CAVERSHAM
Mitä, sir?
LORDI GORING
Suokaa anteeksi, isä. Minä unohdin. Kasvihuoneessa isä --
kasvihuoneessa on joku, joka haluaa puhella kanssanne.
LORDI CAVERSHAM
Mistä, sir?
LORDI GORING
Minusta, isä.
LORDI CAVERSHAM
(Virnistäen.) Siitä aiheesta ei paljoakaan kaunopuheisuutta synny.
LORDI GORING
Ei, isä, mutta tuo lady on minun kaltaiseni. Hän ei muutoinkaan
suuresti välitä kaunopuheisuudesta. Se on hänen mielestään liikanaista
melua. (_Lordi Caversham_ menee kasvihuoneeseen. Lady Chiltern tulee.)
LORDI GORING
Lady Chiltern miksi pelaatte rouva Cheveleyn korteilla?
LADY CHILTERN
(Hämmästyen.) En teitä ymmärrä.
LORDI GORING
Rouva Cheveley teki yrityksen tuhotakseen miehenne joko poistamalla
hänet julkisuudesta tahi pakoittamalla hänet valitsemaan
häpeällisen kannan. Viimemainitusta murhenäytelmästä te hänet
pelastitte. Edellämainittuun häntä nyt johdatte. Miksi tekisitte
hänelle sen vääryyden, jota rouva Cheveleyn ei onnistunut, vaikka
yritti?
LADY CHILTERN
Lordi Goring.
LORDI GORING
(Kooten voimansa suureen ponnistukseen näytellen keikarin takana
piilevää filosofia.) Lady Chiltern, sallikaa minun. Kirjoititte
minulle eilen illalla kirjeen, jossa sanoitte luottavanne minuun
ja toivovanne apuani. Nyt on hetki, jolloin todella tarvitsette
apuani, nyt on aika, jolloin teidän tulee luottaa minuun, luottaa
minun neuvooni ja arvosteluuni. Te rakastatte Robertia. Ette
halua surmata hänen rakkauttaan teihin. Millainen asema tulee
hänellä olemaan, jos te riistätte häneltä hänen kunnianhimonsa
hedelmät, jos te otatte hänet suuren valtiollisen uran loistosta, jos
te suljette julkisen elämän ovet hänen edestään, jos te tuomitsette
hänet karille ajautuneen hedelmättömyyteen, hänet, joka oli luotu
voittokulkuun ja menestykseen. Naiset eivät ole tarkoitetut
tuomitsemaan meitä, vaan antamaan anteeksi silloin kun tarvitsemme
anteeksiantamusta. Anteeksianto, eikä rangaistus, on heidän
tehtävänsä. Minkätähden kurittaisitte häntä vitsalla rikoksen
vuoksi, joka on tehty nuoruudessa ennenkuin hän tunsi teitä, ennenkuin
hän tunsi itseään? Miehen elämällä on suurempi merkitys kuin naisen.
Sillä on laajemmat saavutukset, avarampi liikunta-ala ja suuremmat
kiihottimet. Naisen elämä pyörii tunteiden kehässä. Miehen elämä
liikkuu älyn piirissä. Elkää tehkö sellaista hirveätä erehdystä, lady
Chiltern. Nainen, joka kykenee pysyttämään miehen rakkauden ja osoittaa
hänelle vastarakkautta, on tehnyt kaiken, mitä maailma naiselta toivoo
tai mitä sen pitäisi toivoa.
LADY CHILTERN
(Hämmentyneenä ja epäröiden.) Mutta miehenihän itse tahtoo
vetäytyä pois julkisuudesta. Hän tuntee, että se on hänen
velvollisuutensa. Hän juuri ensimäiseksi niin sanoi.
LORDI GORING
Ennenkuin Robert menettäisi teidän rakkautenne, tekisi hän
mitä tahansa, katkaisisi koko uransa, kuten hän nyt on tekemäisillään.
Hän on tekemäisillään teidän vuoksenne kauhean uhrauksen.
Noudattakaa neuvoani, lady Chiltern ja elkää hyväksykö niin suurta
uhrausta. Jos niin teette, saatte elämässänne sen katkerasti katua.
Me miehet ja naiset emme ole luodut hyväksymään sellaisia uhrauksia
toinen toiseltamme. Me emme ole niiden arvoiset. Sitäpaitsi Robertia on
kyllin rangaistu.
LADY CHILTERN
Meitä molempia on rangaistu. Asetin hänet liian korkealle.
LORDI GORING
(Syvä tunne äänessään.) Elkää siitä syystä asettako häntä liian
matalalle. Jos hän on pudonnut alttariltaan, elkää sysätkö häntä
liejuun. Uraltaan suistuminen olisi Robertille samaa kuin häpeän
lieju. Valta on hänen intohimonsa. Hän menettäisi kaiken, myös
kyvyn rakastaa teitä. Miehenne elämä on tällä hetkellä käsissänne,
miehenne rakkaus on käsissänne. Elkää turmelko häneltä molempia.
SIR ROBERT CHILTERN
(Tulee.) Gertrud, tässä on kirjeeni luonnos. Luenko sen sinulle?
LADY CHILTERN
Anna katson sitä. (Sir Robert Chiltern ojentaa hänelle kirjeen.
Hän lukee sen ja sitten intohimoisin ilmein repii sen.)
SIR ROBERT CHILTERN
Mitä teet?
LADY CHILTERN
Miehen elämällä on suurempi merkitys kuin naisen. Sillä on laajemmat
saavutukset, avarampi liikunta-ala, suuremmat kiihottimet. Meidän
elämämme pyörii tunteiden kehässä. Miehen elämä liikkuu älyn alueella.
Olen juuri tämän oppinut ja paljon muuta sen ohella lordi Goringilta.
Ja minä en tahdo turmella sinulta elämääsi enkä nähdä, että sinä sen
turmelisit uhraten minun vuokseni -- tarpeettomasti uhraten.
SIR ROBERT CHILTERN
Gertrud! Gertrud!
LADY CHILTERN
Te voitte hairahtua. Miehet helposti hairahtuvat. Ja minä
annan anteeksi. Tällä tavoin nainen auttaa maailman menoa.
Näen sen nyt.
SIR ROBERT CHILTERN
(Suuren liikutuksen valtaamana syleilee häntä.) Vaimoni! Vaimoni!
(Lordi Goringille.) Arthur, näyttää siltä, että minä aina joudun
sinulle kiitollisuuden velkaan.
LORDI GORING
Oi, ei rakas Robert. Olet kiitollisuuden velassa lady Chilternille,
et minulle!
SIR ROBERT CHILTERN
Olen sinulle paljosta kiitollisuuden velassa. Ja nyt kerro, mitä
olit minulta kysymäisilläsi juuri kun lordi Caversham tuli sisään.
LORDI GORING
Robert, olet siskosi holhooja, ja toivon suostumustasi siihen,
että menen hänen kanssaan avioliittoon. Siinä kaikki.
LADY CHILTERN
Oi, olen niin iloinen! Olen niin iloinen! (Pudistaa lordi Goringin
kättä.)
LORDI GORING
Kiitän teitä lady Chiltern.
SIR ROBERT CHILTERN
(Hämmästyneen näköisenä.) Sisareni sinun vaimoksesi?
LORDI GORING
Aivan niin.
SIR ROBERT CHILTERN
(Puhuen vakuuttavan lujasti.) Arthur, olen hyvin pahoillani,
mutta se ei voi tulla kysymykseen. Minun on ajateltava Mabelin
tulevaista onnea. Enkä usko, että hänen onnensa olisi turvattu
sinun käsissäsi. En voi suostua hänen uhraamiseensa.
LORDI GORING
Uhraamiseen?
SIR ROBERT CHILTERN
Niin, täydelliseen uhraamiseen. Rakkaudeton avioliitto on hirveä.
Mutta eräs seikka on pahempi kuin kokonaan rakkaudeton avioliitto.
Avioliitto, jossa on rakkautta mutta vain toisen puolelta,
uskollisuutta, mutta vain toisen puolelta, antautumusta mutta
vain toisen puolelta ja jossa toinen noista kahdesta sydämestä
varmasti tulee murtumaan.
LORDI GORING
Mutta minä rakastan Mabelia. Ei kenelläkään toisella naisella
ole sijaa minun elämässäni.
LADY CHILTERN
Robert, jos he rakastavat toinen toistaan, miksi he eivät menisi
naimisiin.
SIR ROBERT CHILTERN
Arthur ei voi hankkia Mabelille sitä rakkautta, minkä tämä
ansaitsee.
LORDI GORING
Mikä syy sinulla on noin sanoa?
SIR ROBERT CHILTERN
(Hetken vaitiolon perästä.) Vaaditko sinä todella, että minä sen
sanon sinulle.
LORDI GORING
Tietysti vaadin.
SIR ROBERT CHILTERN
Kuten haluat. Kun olin luonasi eilen illalla, tapasin rouva Cheveleyn
piilottautuneena huoneissasi. Oli kello kymmenen ja yhdentoista
välillä yöllä. En tahdo sanoa mitään enempää. Sinun suhteesi rouva
Cheveleyhin -- kuten eilen illalla sanoin -- ei vähääkään liikuta
minua. Hänen harjoittamansa lumous sinuun näkyy uusiintuneen. Puhuit
minulle eilen illalla hänestä kuten puhtaasta ja tahrattomasta
naisesta, jota arvostat ja kunnioitat. Olkoon niin. Mutta minä en voi
luovuttaa sisareni elämää sinun käsiisi. Tekisin siinä väärin. Se olisi
oikeudetonta, kunniattoman oikeudetonta häntä kohtaan.
LORDI GORING
Minulla ei ole mitään enempää sanottavaa.
LADY CHILTERN
Robert, ei se ollut rouva Cheveley, jota lordi Goring odotti eilen
illalla.
SIR ROBERT CHILTERN
Ei rouva Cheveley! Kuka se sitten oli?
LORDI GORING
Lady Chiltern.
LADY CHILTERN
Se oli oma vaimosi. Robert, eilen iltapäivällä sanoi lordi Goring
minulle, että jos milloin tahansa minulla olisi murhe, niin voisin
tulla hänen luokseen apua saamaan, koska hän on meidän vanhin
ja parhain ystävämme. Myöhemmin, tuon kamalan kohtauksen
jälkeen tässä huoneessa kirjoitin hänelle, sanoen, että luotan häneen,
että tarvitsen häntä ja että olin tulossa hänen luokseen apua ja
neuvoa saamaan. (Sir Robert Chiltern ottaa kirjeen taskustaan.)
Aivan niin, tuon kirjeen. Kuitenkaan en mennyt lordi Goringin
luo. Tunsin, että apu voi vain lähteä meistä itsestämme. Ylpeys
sai minut näin ajattelemaan. Rouva Cheveley meni. Hän varasti
kirjeeni ja lähetti sen nimettömänä sinulle tänä aamuna, että
luulisit... Oi, Robert, en voi sanoa, mitä hän toivoi sinun luulevan...
SIR ROBERT CHILTERN
Mitä! Olenko pudonnut niin alas sinun silmissäsi, että arvelit
minun hetkeäkään voivan epäillä sinun hyvyyttäsi. Gertrud,
Gertrud, sinä olet minulle kaikkien hyväin asiain mielikuva, eikä
koskaan voi synti sinua koskettaa. Arthur, voit mennä Mabelin
luokse ja toivon teille parhainta onnea. Oi, pysähdy hetkeksi.
Tämän kirjeen alussa ei ole mitään nimeä. Tuo loistava rouva
Cheveley ei näytä sitä hoksanneen. Siinä tulisi olla nimi.
LADY CHILTERN
Anna kirjoitan sinun nimesi. Sinuun luotan ja sinua tarvitsen.
Sinua enkä ketään muuta.
LORDI GORING
Niin, tosiaankin lady Chiltern, luulen, että saisin takaisin oman
kirjeeni!
LADY CHILTERN
(Hymyillen.) Ei, te saatte Mabelin. (Ottaa kirjeen ja kirjoittaa
siihen miehensä nimen.)
LORDI GORING
Hyvä on, toivon että Mabel ei ole muuttanut mieltään. On lähes
kaksikymmentä minuuttia siitä kun hänet viimeksi näin. (Mabel
Chiltern ja lordi Caversham lähestyvät.)
MABEL CHILTERN
Lordi Goring, mielestäni isäsi seura on elähdyttävämpää kuin
sinun. Tulevaisuudessa puhun ainoastaan lordi Cavershamille ja
aina tuon tunnetun palmupuun alla.
LORDI GORING
Rakkaani. (Suutelee häntä.)
LORDI CAVERSHAM
(Aikalailla nolostuneena.) Mitä tuo tarkoittaa, sir? Ethän
tarkoittane sanoa, että tämä viehättävä, viisas nuori lady on ollut
niin hupsu ja suostunut sinuun.
LORDI GORING
Tietenkin, isä! Ja Chiltern on ollut viisas kylläkin myöntyäkseen
ottamaan paikan ministeristössä.
LORDI CAVERSHAM
Olen hyvin iloinen kuullessani tätä Chiltern ... onnittelen teitä,
sir. Jollei maa joudu radikaalien tai veijarien haltuun, saamme
teistä kerta vielä pääministerin... (_Mason_ tulee.)
MASON
Aamiainen on katettu, arvoisa lady. (Poistuu.)
MABEL CHILTERN
Jäättehän aamiaiselle, lordi Caversham, ettekö jääkin?
LORDI CAVERSHAM
Mielihyvin, ja sen perästä saatan Chilternin Downing-kadulle.
Teillä on edessänne suuri tulevaisuus. Toivoisin, että voisin sanoa
samaa sinusta, sir! (Lordi Goringiin päin.) Mutta sinun urasi
tulee olemaan kokonaan kotoinen.
LORDI GORING
Niin, isä, minä pidän kotielämää parempana.
LORDI CAVERSHAM
Ja jos et ole tälle nuorelle ladylle ihanneaviomies, niin myyn
sinut shillingin hinnasta.
MABEL CHILTERN
Ihanneaviomies! Oi! Enpä luule, että minä siitä pitäisin. Se
kuulostaa joltakin, mitä tavataan tulevassa maailmassa.
LORDI CAVERSHAM
Minkälaiseksi toivotte hänen sitten tulevan?
MABEL CHILTERN
Hän saa tulla millaiseksi haluaa. Ainoa, mitä toivon, on, että
minä tulisin hänelle -- -- tulisin -- oi, kelpo vaimoksi hänelle.
LORDI CAVERSHAM
Annan sanani, että tuossa on melko paljon tervettä järkeä, lady
Chiltern. (Kaikki poistuvat paitsi Robert Chiltern. Hän vaipuu tuolille
ajatuksiinsa syventyneenä. Hetken ajan kuluttua lady Chiltern
palaa häntä hakemaan.)
LADY CHILTERN
(Kallistuneena tuolin selkänojaa vastaan.) Tuletko Robert?
SIR ROBERT CHILTERN
(Ottaen häntä kädestä.) Gertrud, rakastatko minua tai onko
se pelkkää sääliä?
LADY CHILTERN
(Suutelee häntä.) Rakastan, Robert. Rakastan ja ainoastaan
rakastan. Meille molemmille alkaa uusi elämä.
VÄLIVERHO.