Ei tullut ruusuin hehkuvin,
ei lauluin, tuulin lauhkehin
oo meille vapautemme,
ei myrtinlehvin, kukkaisvöin,
vaan pakkastyynin talviöin
ja halki hankiemme.
Ei suvi ollut, juhannus,
kun synnyit, Suomen vapaus,
sa lapsi rakkautemme,
vaan tähdet kylmät, ankarat
sun kehtohosi katsoivat,
sa lapsi sydäntemme.
Mut kun sa silmäs auki loit,
niin vartion sa nähdä voit
sun luonas valvomassa.
Ja kuinka tiemme kulkekoot,
sa veri meidän verta oot,
sa ainut maailmassa.
Ja alla talven tähtien,
sun syntymäsi soihtujen,
nyt vyötämme me vyömme:
sun nimees missä taistellaan,
myös meidän miekat mainitaan
ja meidän miehet, työmme.
Ja missä Suomen säilät lyö,
pois, pakoon lyödään sorron yö!
Sun nimes huulillansa
ken ensin ehtii kuolohon,
hän muita onnekkaampi on
ja häntä kiittää kansa.
Et tullut ruusuin hehkuvin,
et tuoksuin, tuulin lauhkehin
oo meille, vapautemme,
vaan talven tähdet ankarat
sun kehtohosi katsoivat,
sa lapsi rakkautemme.
Sa Suomen nuori vapaus,
sa nuorten usko, odotus,
et hyljännyt sa meitä.
Yön tähdet kylmät, korkeat
on aseitamme siunaavat
ja vapautemme teitä!