Niin nostanut oot sirppis punaisen
sa taivahalle yli kansojen,
niin oletkin sa tullut, Elokuu!
Sun eessäs kesän valhe paljastuu.
Vuossatain elokuussa, korjuumies,
vuossatain viljaan kulkeva on ties.
Ken uskoi, että siemen keväinen
jo syksyll' antais sadon rautaisen,
ja että viini, äsken kukkinut,
ois rypäleessään verta kantanut
ja että kyntömiesten huutoihin
syys huutais vastaan torvin vaskisin!
Sa tuntematon Elokuu -- kenties
niin ootkin kylvömiesten kylvömies?
Vuossatain syksyhyn ja talvehen
sa kätket veren kalliin siemenen.
Kun kerran suvi maata tervehtii,
sun laihos ehkä silloin lainehtii!
Niin oletkin sa tullut, Elokuu.
Nyt kaikki turha turhaks paljastuu.
Niin ankarat on askelees, on ties,
vuossatain korjuumies ja kylvömies.
Niin taivahalle yli kansojen
sa nostanut oot sirppis punaisen.