Oi kaivattuni, saavuttamaton,
kun tuhat vuotta kerran mennyt on,
vaikk' ehkä kaukanakin toisistaan,
on vuotehemme alla saman maan.
Ja tuhat kertaa tuhat vuotta kun
on mennyt yli tomun sun ja mun,
niin ehkä kaaoksessa kaikkeuden
niist' yhtyy toisehensa hiukkanen.
Sen hetken eessä, saavuttamaton,
vuostuhannet vain harhan unta on.
Niin mitä kosmos yhteen vienyt ei,
sen, kaivattuni, ehkä kaaos vei.