Hermenegildan mielentila, joka näytti piintyneestä haaveilusta
pahenevan hurjaksi raivoksi, vaikutti myös muutoksen kreivi Nepomukim
ja ruhtinaan arvosteluun. Nyt vasta heille selvisi, kuinka kauhea ja
sovittamaton Xaverin teko oli. He tahtoivat lähettää noutamaan
lääkäriä, mutta ruhtinatar hylkäsi kaiken lääkärinavun, kun hänen
mielestään sopi turvautua vain hengelliseen lohdutukseen.
Niinpä siis saapui karmeliittimunkki Cyprianus, perheen rippi-isä.
Ihmeellisesti hänen onnistui herättää Hermenegilda tuijottavan
hulluuden tajuttomuudesta. Vieläpä enemmän: pian tuli Hermenegilda
rauhalliseksi ja mielenmaltti palasi; hän puheli ihan järkevästi
ruhtinattaren kanssa, ilmaisten tälle halunsa saada synnytyksen jälkeen
viettää koko elämänsä O:n cistereiläisluostarissa ainaisessa
katumuksessa ja surussa. Hän oli surupukuunsa liittänyt huntuja jotka
täydellisesti verhosivat häneltä kasvot ja joita hän ei aikonut koskaan
riisua.
Cyprianus munkki lähti pois, mutta palasi muutaman päivän kuluttua.
Sillä välin oli ruhtinas Z. kirjoittanut L:n kaupungin pormestarille.
Tämän luona oli Hermenegildan määrä odottaa lapsensa syntymistä, ja
sinne hänet saattaisi cisterdläisluostarin abbedissa, joka oli perheen
sukulainen. Mutta ruhtinatar matkusti Italiaan, ja hänen luuloteltiin
ottaneen Hermenegildan mukaansa.
Oli sydänyö, kun portaiden eteen ilmestyivät vaunut, joissa
Hermenegilda piti vietämän kotoa pois.
Murheen koukistamana odotti kreivi Nepomuk ruhtinaan ja ruhtinattaren
kanssa kovaonnista lastaan sanoakseen hänelle jäähyväiset. Huntuihin
kiedottuna, munkin käsivarteen nojaten astui Hermenegilda
vahakynttiläin kirkkaasti valaisemaan huoneeseen. Cyprianus lausui
juhlallisella äänellä:
"Maallikkosisar Celestine lankesi suureen syntiin ollessaan vielä
maailmassa, sillä pahan hengen saasta tahrasi hänen puhdasta mieltään.
Mutta ainiaaksi annettu lupaus tuo hänelle lohdutusta, rauhaa ja
iankaikkista autuutta. Ei koskaan enää saa maailma nähdä niitä kasvoja,
jotka houkuttivat paholaista -- katsokaa! Näin alkaa ja päättää
Celestine katumuksensa!"
Ja samassa munkki kohotti Hermenegildan huntuja. Kaikkia läsnäolevia
värähdytti vihlova tuska, kun näkivät valkoisen kuolinnaamion, joka
iäksi kätki Hermenegildan ihanat kasvot.
Voimatta sanaakaan lausua hän erosi isästään, joka riuduttavan murheen
painamana ei enää luullut jaksavansa elää. Ruhtinas, muuten tyyni mies,
aivan kylpi kyynelissä. Ainoastaan ruhtinattaren onnistui, kaikin voimin
tukahuttaen tuon kaamean lupauksen herättämää kauhua, pysyä pystyssä
lempeän maltillisena.
* * * * *
Selittämätöntä on, kuinka kreivi Xaver oli saanut tietää Hermenegildan
olinpaikan, vieläpä senkin seikan, että vastasyntynyt lapsi oli
päätetty pyhittää kirkolle. Mutta vähän hänellä oli hyötyä lapsen
ryöstämisestä, sillä hänen saavuttuaan P:hen ja aikoessaan jättää
lapsen erään tutun rouvan hoitoon kävi ilmi, ettei se, kuten hän luuli,
ollut kylmästä mennyt tainnoksiin, vaan kuollut.
Sitten kreivi Xaver katosi jäljettömiin, ja hänen arveltiin tehneen
itsestään lopun.
Monta vuotta senjälkeen joutui nuori ruhtinas Boleslaw von Z.
matkallaan Neapeliin Posilippon lähelle. Siellä on mitä
viehättävimmällä seudulla muuan kamulduli-luostari, jonne ruhtinas
poikkesi nauttimaan näköalasta, jota hänelle oli kuvattu kauneimmaksi
koko Neapelin alueelta.
Juuri kun hän oli astumassa puiston ulkonevalle kallionkielekkeelle,
joka kuuluu olevan katselijain mieluisin paikka, huomasi hän erään
munkin, joka oli ennen häntä istuutunut suurelle kivelle ja tähysteli
kaukaisuuteen, avattu rukouskirja polvillaan. Hänen kasvonsa,
pääpiirteiltään vielä nuorekkaat, olivat syvän murheen riuduttamat.
Ruhtinaan mieleen, kun hän lähemmin katseli munkkia, tuli hämärä
muisto. Hän hiipi vielä likemmäksi ja näki, että rukouskirja oli
puolankielinen. Sitten hän puhutteli munkkia puolaksi, tämä käännähti
häneen päin säikähtäneenä, peitti kasvonsa heti, kun oli ruhtinaan
nähnyt, ja pakeni kiireesti pensaikon läpi kuin pahan hengen
riivaamana.
Jälkeenpäin kertoessaan tästä kohtauksesta kreivi Nepomukille vakuutti
ruhtinas Boleslaw, ettei tuo munkki ollut kukaan muu kuin kreivi Xaver
von R.