»Teidän herttuattarenne on erittäin kaunis», toisti Peetri.
Marietta vastasi aitoitalialaiseen tapaan:
»Me olemme kaikki sellaisia, joiksi hyvä luoja on meidät tehnyt.»
»Vuosikausia on hän mielestäni ollut Euroopan kaunein nainen»,
vakuutteli Peetri.
Marietta pyöritteli silmiään ihmeissään.
»Vuosikausia? Te signorino siis tunnette hänet, olette ennen nähnyt
hänet?»
Lause, jonka Peetri iltapäivällä junamatkallaan oli lukenut muutamasta
kirjasta, muistui hänen mieleensä. Hän käytti sitä nyt hyväkseen ja
sanoi:
»Uskon melkein, että hän on minun aikoja sitten kadoksiin joutunut
veljeni.»
»Veljenne?» ihmetteli Marietta.
»Niin, ei ainakaan sisareni», vakuutti Peetri. »Saatte korjata pois
kahvivehkeet.»