Peltola. Salmela.
_Einar_. Teillä kai olisi ollut asiaa mestarille?
_Peltola_. Ei e-erittäin me-mestarille. Ne-neidin ka-kanssa minun
pi-pitäisi pu-puhua. O-olen, näes, aikonut me-mennä na-naimisiin.
_Einar_. Soo! Isä-vainajalleni aina vakuutitte pysyvänne
vanhanapoikana.
_Peltola_. Eihän si-sille mitään ma-mahda, jos ra-rakastuu...
_Einar_. Olette siis rakastunut?
_Peltola_. Tä-tämän ta-talon, neiti on vo-voittanut sy-sy-dämmeni.
Ki-kirjotin hänelle, ja nyt tu-tulin py-pyytämään va-vastausta. E-etkö
sinä ru-rupeaisi puhe-puhemiehekseni?
_Einar_. Enhän minä... enhän minä voi, kun...