Ketonen. Heta.
_Heta_ (Tulee perältä tuoden kahvitarjottimen). Jo tuo lienee selvää ja
ei se niin vaarallista ole, jos vähän olisi poroakin... siitähän se
rahakin maksetaan.
_Ketonen_. Vieläköhän Hilja maannee, kun ei tule kahville...?
_Heta_ (Ivallisesti). No kuinkas muuten, kellohan on vasta 9.
Väsyttäähän se tietysti, kun yökaudet juostaan kaikissa maailman
seuroissa ja harjoituksissa ja tiaattereissa. Ei maar minun nuoruuteni
aikana olisi sellaista sallittu ja ristin siitä tämänkin talon neidistä
saa vielä ajanpitkään -- sen minä sanon.
_Ketonen_. Mutta eihän se niin vaarallista ole kuri...
_Heta_. Vai ei ole vaarallista! vähäkö häntä alussa koetitte kieltää,
mutta ettepäs saaneet tottelemaan.
_Ketonen_. Enhän minä ainoalta lapseltani voi kieltää niin vähäpätöistä
huvia... hän muistuttaa niin paljon äitivainajastaan ja...
_Heta_. Kyllä minä opettaisin tytön, jos minulla olisi valta. Kun
hänelle antaa perään vähäisissä asioissa, niin sitten ei saa
suuremmissakaan asioissa tottelemaan ja noudattamaan tahtoaan.
_Ketonen_ (Hieman suuttuen). No en tarvitse tässä nyt sinun
neuvojasi... parasta on, että pidät huolen omista askareistasi.
_Heta_ (Kiivastuen). Enkö sitten ole tehnyt tehtäviäni!... Kyllähän
minä tästä pois pääsen, jos ei työni kelpaa... Olen minä ollut
paremmissakin paikoissa, eikä ole liikoja moitittu.
(Nyyhkyttää).
_Ketonen_. No, no, elähän nyt kiivastu, Heta! Enhän minä mitään pahaa
tarkoittanut... Mene ja aja Hilja kahville. Kyllä on jo aika nousta.
(Heta menee perälle. Ketonen juo kahvin).