Ketonen.
_Ketonen_ (Yksin; istuu sohvalla aamutakki päällään ja myssy päässä,
poltellen pitkää piippua ja katsellen pöydällä olevaa valokuvaa). Niin
aivan tuollainen olit eläessäsi, Briittamuoriseni... tuollainen vähän
kaareva nenä... hieman ryppyjä suun ympärillä... ne ovat ankaruuden
merkkejä... Olithan joskus minulle vähän ankara, mutta en minä sentään
mikään tohvelisankari ollut, vaikka pahat ihmiset niin sanoivat...
sentään noudatin aina tahtoasi. Aina säilytän sinut rakkaassa
muistossa... aina muistoasi kunnioitan, en voi Hiljaltanikaan kieltää
mitään, kun hän on aivan samannäköinen kuin sinä olit nuorena... Sinä
olet ollut poissa jo lähes 8 vuotta... Hilja on kasvanut sill'aikaa
suureksi tytöksi... kohta hän menee naimisiinkin, miehen olen hänelle
valinnut... niinhän se on tämän maailman meno... (Vetelee savuja), Hoh,
hoi... eiköhän Hetalla jo olisi kahvi valmiina? (Huutaa) Tuoppas, Heta,
kahvini! (Heta ulkopuolella: Antaahan tuon nyt vähän selvitä!)
Briittavainajalla oli aina kahvi valmiina heti ylös noustuani...
Niinhän se on, ei saa ajoissa kahviaankaan, kun pitää laiskoja piikoja.
(Katsoo kelloaan) Kah, johan kello on 9. Kohta tulee postikin ja saan
taas lukea rakkaan Suomettareni. Se on epäilemättä paras lehti, vaikka
sitä niin paljon parjataan.