"Äiti!"
"Niin, lapseni!"
"Vääriä teitä minä kuljin, koko elämäni erehdyin. Mitä etsein minä,
mitä luulin minä? Eikö kaikki ole, niinkuin olla voikin. -- Ja mitä,
mitä minä olisin, jos elämää en saanut?"
"Mutta tuskat, joita sinä kärsit."
"Kärsinkö, nautin tuskistakin, sairas ja tyhjä oli sydämeni, ja millä
sitä täytin, oli tyhjää kaikki, ei ollut suuruutta, ei pienuutta, ei
mitään, mihin uskoin, _elämän suora yksinkertaisuus kaikkialla_."
"Niin."
"Ja jos tunnet sen, tunnet itsesi, aavistat kaikki ja rauhan saat."
"Niin, niin."
* * * * *
"Äiti!"
"Lapseni."
"Sinun silmäsi ovat väsyneet, kyynel on kasvoillasi, äiti, minun
äitini, huokasitko tähteni?"
"En, vanha sydän vavahti. Minun aikani olivat ja uudet tulevat. Niinkö
sinä sanoit, lapseni, että _kun tunnet itsesi, aavistat kaikki ja
rauhan saat_?"