"Hyvä ihminen, sinun täytyy antaa ero tuolle sulhasellesi. Katsos, nyt
ei hän välitä sinusta enää yhtään, kun sai sinut lupautumaan, juo vain
ja juoksentelee toisten perästä. Eihän siitä mitä tule, ei sillä
tavalla taloa laiteta. Pura, hyvä tyttö, pois kaupat, ettet ikääsi kadu
ja toisia onnettomia maailmaan saata."
Niin sanoi eräs vanhempi vaimo, mutta tyttö ei vastannut mitään.
"Tokko sinä edes ajattelet?"
"Kyllähän minä ajattelenkin, ja ajattelen niinkin, että mitä Jumala on
yhdistänyt, ei ihmisten pidä erottaman."
"Jumala, voi veikkonen, usko sinä niitä. Kylläpä sitten! Ihminen sitä
itse vain tekee, minkä tekee. Älä sinä jätä sellaista Jumalan varaan,
sanoisit sitten jäljillä olevasi."
"Mitäs minä itse, Hän johtakoon, kuinka parhaaksi näkee, Hänen tahtonsa
se aina kuitenkin tapahtuu. Hänen on valta ja voima."
Ja Jumala kuuli sen ja se miellytti Häntä.
Ja Hän johti niin, että poika tuli ja otti ja vei tyttönsä ja he
menivät naimisiin.
Mutta heistä tuli hyvin onnettomia. Mies joi ja rääkkäsi vaimoansa
niin, että lapset syntyivät vaivaisina ja mielipuolina.
"Mitähän Jumalakin tarkoitti tuollaisia olentoja tänne luodessaan",
ihmettelivät ihmiset.
Vaimo huokasi:
"Tutkimattomat ovat Herran tiet!"
Sillä tutkimattomilta ne tosiaankin näyttävät.