Ystäväni lukija!
Minun onneni.
Kaksi pimeää.
Kettu-Heikin saunassa.
Katajainen kumppanini.
Keväinen kaiholani.
Takaisin Pohjolaan.
Vuosisadan viimeisenä yönä.
Kun Mutkan Mooses vaihtoi Laukkinsa.
Yötä Imatralla.
Kesää odotellessa.
Kullan koti.
Vuoroin vieraissa.
Välimaan vaarin sukkeluus.
Kenen "merkit" parhaat.
Ensi kelillä.
Orpo lempeni.
Nuoruuteni.
Hautani.
Ystäväni lukija!
Talvella maamies kokoo heinän kulmuja, kylvääkseen ne kesällä. -- Minä
sanon näitä vähäisiä kuviani kulmuiksi. Muistin yhtä ja toista
kuulemaani, näkemääni elämäni varrelta; hain kynän kätköstään ja omaksi
huvikseni "kulmuilin".
Kun pimeys oli vallannut Pohjolani, puhteet käyneet pitkiksi ja
painostaviksi ja valjut tähtiyöt vain valaisivat unhotettua maatani,
silloin usein, muiden käytyä levolle, sommittelin kulmun silloin,
toisen tällöin.
Nämä "kulmuni" eivät ole itäviä. Niitä on koottu niin monenlaisilta
mailta ja aavoilta rämeiltä, ja niin pimeinä iltoina niitä on
valmisteltu. Suuri olisi iloni, jos nämä kohtaisivat jonkunkin
ystävällisen lukijan ja voisivat yhdenkin talvi-illan lyhentää.
_Alakuloinen ystävänne Väinö Kataja_.