-- Kuuleppas, veikko! Olen kutsunut sinut tärkeän asian tähden
luokseni.
-- Korttisi sain eli oikeammin löysin kirjoitus-pöydältäni, sillä olin
kävelemässä kaupungin puistossa, kun se oli tuotu, mutta siinä oli
ainoastaan asiana, että tulisin juomaan lasin totia luoksesi.
-- Niin, voinko julkaista vielä asian! Olisihan se ollut jo läpi koko
kylän tietona, jos olisin kirjottanut korttiisi, että tule kuulemaan
luokseni sanomalehden perustamisesta tähän kaupungin!
-- Sanomalehden perustamisesta! Todellakin!
-- Eikö ole oiva aate, aate joka -- näin meidän kesken puhuen --
tuottaa sekä henkistä että aineellista hyvää meille. Olla sanomalehden
toimittaja, se on jotain suurta pikkukaupungissa! Sanomalehden
toimittaja pikkukaupungissa on suurempi kuin pormestari, sillä hän se
voi pitää pormestariakin kurissa, antaa aika löylyn, jos niin
tarvitaan.
-- Niin, sanomalehden toimittaja on korkeiden aatteiden edustajana, ja
valta on hänellä: sanalla sanoen, hän on kynätyranni, tai oikeammin ei
hän se ole, mutta hän saa sellaisen mahdin pikku kaupungissa.
-- Niin katsoppa sitä! Me köyhät kolleegat voimme sen toimittamisessa
tehdä sivutyötä, ja voittoa siitä on, sillä kaupunkilaiset ovat ylpeitä
kun heillä on oma äänenkannattajansa. Meille avautuvat kaupungin
ylimysten, noiden rikkaiden porvarien, ovet ja mitä hyötyä siitä! Mutta
eipä se matami joudukaan totiveden kanssa.
Samassa nousi maisteri Ilvonen istumasta ja kurkisti toiseen huoneesen.
Hän oli pikkuinen, kymärähartiainen mies, mutta kasvot olivat kauniit
ja silmät veitikkamaiset.
-- Eikö vesi ala olla tarpeeksi kuumaa?
-- Kyllä maisteri kohta. Puut ovat vähän märkiä, mutta kyllä minä tässä
puhaltelen, että palavat. Vasta kun on satanut, niin ne olivat tuolla
sahalla märkiä, vaikka minä valitsinkin kuivempia...
Maisteri painoi samalla oven kiinni ja kävi istumaan.
-- Ja näetkös, veli, varmaan jo ensi vuonna kumpikin saa tuhat markkaa
toimituspalkkaa.
-- Oiva keksintö! Minun täytyy sanoa, että sinä olet järkevä mies.
Ilmonen siveli tyytyväisenä viiksiään ja sytytti sikaarin palamaan.
-- Luulen, että vanhempana veljenä minä rupean vastaavaksi
toimittajaksi.
-- Minä suostun siihen.
-- Tämä ajatus on minulla ollut jo melkein puoli vuotta haudottavana,
mutta muille en sitä ole ilmaissut, en sinullekaan. Olen tutkistellut
asianhaaroja, urkkinut salaa, mitä mieltä pikku kaupunkimme porvarit
olisivat, kun heillä olisi oma sanomalehtensä, ei tosin heillä, mutta
tässä kaupungissa; mutta ymmärräthän, että heidän kannatuksestaan sen
toimeentulo suuresti riippuu; sillä olen vielä miettinyt, voisiko tässä
kaupungissa perustaa jotain ultra-vapaa-mielistä sanomalehteä, vai
olisiko se perustettava kristillis-uskonnolliselle pohjalle. Olen sitte
tiedustellut maaseutukirjoittajaa ja lukenut tarkoin kaikki
pääkaupungin lehdet. Kun sitte vielä olen tehnyt sopimuksia
kirjanpainajan kanssa, niin luulen olevani valmis ja kyllin kypsynyt
sanomalehden toimittaja tänne.
-- Ja millaiseksi perustetaan uusi sanomalehti? Vapaamieliseksikö?
-- Kristillis-uskonnollis-siveelliselle pohjalle perustettu lehti
tuottaisi ehkä enemmän tilaajia maaseuduilla, mutta sitä vähemmän
kaupungissa. Ja kaupunkilaisten mieltä on meidän noudatettava, että
uusi tulokas ainakin aluksi pääsisi heidän suosioonsa. Kehittymisoppia
ynnä muuta darwinismia me nyt emme ota selvitelläksemme, sillä todella
sitä itsekin kauhistun, enkä halua olla apinan jälkeläinen,
mutta raittiusasia, siveellisyysasia, naisasia, uskonollisen
suvaitsevaisuuden asia... hm... -- Ilvonen veti pitkän sauhun
sikaaristaan -- ... Uskonnosta me nyt voimme olla aivan hiljaa, sillä
minä pelkään kajota siihen, ja minun prinsiipini mukaan uskonto ei
kuulukaan sanomalehtien ohjelmaan...
-- Virkavallan masentaminen otetaan varmaan ohjelmaan...
-- Siitä on niin usein ikäviä rettelöitä ja oikeusasioita. Sattuu niin
saa maksaa suuria sakkoja ja sinne ne sitte hupenevat toimituspalkat.
Mutta voimmehan, kun tiedämme asian varmaksi, ja kun siitä on jo ennen
ollut muissa lehdissä painettuna, mekin silloin sanomalehteemme
siitä... Ja jos on voittoa omalle arvollemme ja sanomalehdellemme, niin
silloin... ymmärräthän.
-- Ja voimmehan sivumennen mainita ohjelmassa tästäkin.
-- Niin oikein... voimme mainita.
Samassa aukasi matami oven ja toi höyryävän totiveden sisälle.
Tarjottimella seisoivat lasit lusikoineen ja pienoinen sokerirasia
seisoa törötti siinä keskellä. Pantuaan tarjottimen pöydälle, meni
matami kyökkiinsä.
Ilvonen otti kaapista konjakkikarahviin ja asetti sen tarjottimelle.
-- Valmistapas lasi, kehoitti hän maisteri Alannetta.
Kumpikin valmisti lasinsa ja viekottelevana höyrysi lämmin juoma
lasista. Alanne imasi pitkään, oikein kiihkoisasti lasista.
-- Mutta tuota asiaa olen miettinyt. Annetaanko lehti kaksi kertaa
viikossa ulos. Minä luulen, että se olisi etuisampa, sillä viikkolehti
on jo kovin harvinainen meidän maassammekin.
-- Eikö anneta kolmasti mutta pienemmässä muodossa?
-- Ei, se on liian varhaista.
-- No annetaan kahdesti, ehkä viisipalstaisena.
-- Samaa minä ajattelin. -- Kippis sen päälle!
-- Kippis! Sinulla on erinomaista konjakkia.
-- Voisimme valmistaa näytenumeron jo viikon takaa. Minulla on
otsakirjoituskin jo valmiina.
-- Millainen? Tietysti puhut siinä lehden tärkeydestä paikkakunnalla?
Sallinet kai minun jo lukea?
-- Kyllä. Maistetaanpa!
Ilvonen alkoi selailla papereitaan. Viimein löysi hän kaitaselle
paperiarkille kirjoitetun pätkän ja ojensi sen Alanteelle.
Alane siristi silmiään, rypisti kulmakarvojaan ja alkoi hyvin likeltä
tähystellä paperia.
-- Jättiläisaskelin, luki hän, rientää aikamme eteenpäin, vanhoillaan
olijat oikein kauhistuvat uudistusten tulvaa... Mutta mikä sana tuo
tuossa?
-- Näytäppäs! Kaikki...
Ilmonen kuunteli itseensä tyytyväisenä.
-- Kaikki pyrkivät päästä elämään sellaisena kuin luonto; heidät on
asettanut. Vanhat etuluulot katkotaan, ruhdotaan rikki kuin
harakanpesät, niin etteivät ne enää voi peloittaa ihmiskuntaa... oikein
sanottu... Ihmiskunta ei ole enää lapsi, mikä tyytyy kävelemään sinne
tänne tiedotonna itsestään. Valistus leviää kuin keväinen tulva;
sivistyksen valtava vyöry heittelee laineitaan jo kansain alempiin
kerroksiin. Paljon on saatu aikaan, mutta paljon on myös tehty työtä.
Sanomalehdillä on epäilemättä tässä suuri ansio, sillä ne ne juuri ovat
asettuneet tienraivaajiksi. Jokaisella pikku kaupungillakin on jo oma
äänenkannattajansa, oma sivistävien rientojen tulkkinsa, mikä vie
pienimmätkin suuren maailman tapahtumat yksinäisiin korpiinkin, joissa
tuskin ennen on tiettykään ihmisiä löytyvän. Meidänkin kylämme kaipaa
sanomalehteä ja katsoen siihen tarpeesen, pyrkii tämä tulokas olemaan
meikäläisten olojen äänenkannattajana...
Sitte seurasi pitkälti mitä etua sanomalehdestä on paikkakunnalle,
kuinka se osoittaa, että täälläkin eletään, että täälläkin pystytään
hengittämään yleisinhimillistä ilmaa...
-- Kelpo kirjoitus! Minä suomennan vielä kaunokirjoitukseesi jonkun
Sigurdin pätkän ja sittehän se aikaa jo olla valmis, kun saadaan joku
maaseutukirje.
-- Minä olen jo pitänyt siitäkin huolta. Ylioppilas Korvelta saamme
kirjeen M:stä ja kirkkoväärti Salmelalta P:stä, ulkomaan osastosta
pidän vielä huolta, niin sitte...
-- On sanomalehti valmis!
-- Niin valmis. Mutta eiköhän maisteta? Juo pohjaan ja tee uutta!
-- Saapa nähdä, miten suurta huomiota se herättää!
-- Luulen, ettei se ole vähäinen meikäläisissä oloissa. Panepas tässä
sikari palamaan! Mutta ehkä nyt alamme, kun on hyvää aikaa, myös
suunnitella ohjelmaa valmiiksi.
-- Niin todella. Tässä on paperia. Alappas sanella niin minä kirjotan!
-- Mutta nimi oli kerrassaan unohtua. Mietippäs sitä.
-- Mielestäni olisi R:n Uutiset sopiva nimi.
-- No samapa mikä nimi! Pannaan se nimeksi!
-- R:n Uutiset -- kirjoita nyt -- ilmestyvät ensi vuoden alusta
kahdesti viikossa, keskiviikkoisin ja lauantaisin. Hinta vuodelta
postimaksuineen kaikkineen 4 smk ja sen mukaan lukien vuosi-puoliskolta
ja -neljännekseltä.
R:n Uutiset ovat lämpimästi kannattavat kaikkia uusia aatteita, joista
voidaan toivoa menestystä maallemme, niinkuin raittiusasiaa, sillä
juoppous on suuri kansaamme kalvava syöpä, jota on koitettava perin
juurin pois nyhtää, naisasiaa, sillä Suomen naiset ovat päästettävät
samoihin oikeuksiin kuin miehetkin ja lopetettava jo tuo vuosisatoja
kestänyt holhoustila, siveellisyyasiaa, mikä tärkeytensä vuoksi on
nykyajan ensimmäisiä kysymyksiä, ynnä muita hyvää tuottavia pyrinnöitä
niin suuressa määrässä, kuin oloissamme ja eduksemme suinkin on
soveliasta; maistetaan nyt. --
-- Kippis! Tästähän tuleeki pulska ohjelma...
-- Puhumattakaan siitä, että lehti on oleva jyrkästi suomenmielinen ja
kansanvaltainen. Tällaisena se tuntee voivansa tyydyttää kylämme
etua... Eipä taida tarvita muuta...
-- Mitäpä muuta...
-- Asia on sitte päätetty -- Kippis!
-- Kippis!
Alanne pisti kirjotuksensa otsakirjoituksen sisään. Siihen he jäivät
viettämään sanomalehtensä ristiäisiä.
Loppu.