Kilpa-ajorata.
Antiokian kilpa-ajorata on joen etelärannalla saaren vastapäätä,
laitoksiltaan ihan samanlainen kuin sellaiset rakennukset yleensä.
Leikit olivat kokonaan lahja yleisölle, koskapa kuka hyvänsä pääsi
maksutta katsomaan. Vaikka tuo rakennus olikin suunnattoman suuri,
pelkäsi kuitenkin yleisö nyt jäävänsä ilman sijaa; sen tähden olivat jo
aikaisin kilpailujen edellisenä päivänä kaikki likeiset joutavat paikat
anastettuna, niin että koko seutu näytti olevan ikään kuin taivasalla
majailevan armeijan vallassa.
Puolen yön aikaan avattiin ovet selälleen, ja heti ihmisjoukko syöksyi
sisään ja asettui yleisön käytettäville paikoille, eikä sitä sieltä
enää olisi mikään muu saanut lähtemään kuin ehkä maanjäristys tai
aseellinen sotavoima. Loppuyön väki vietti anastamillansa penkeillä ja
söi siellä aamiaisensakin. Ja vielä kilpailujen päättyessä se istui
yhtä järkähtämättä ja katselun haluisena kuin alussa.
Ylhäisemmät kansanluokat alkoivat nekin jo päivän ensi hetkinä saapua
niitä varten säästetyille paikoille: iso joukko ylimyksiä ja rikkaita,
kantotuoleineen ja komeapukuisine palvelijoineen.
Juuri silloin, kun päiväkellon viisari ylhäällä linnassa osoitti toisen
vartion puoliväliin kuluneeksi, marssi legiona liehuvin lipuin komeassa
sotakunnossa alas Sulpius-vuorelta. Kun viimeinen miesrivi katosi
sillalle, oli koko Antiokia autiona, eipä siltä, että läheskään koko se
ihmispaljous olisi mahtunut sirkukseen, mutta sinne se ainakin pyrki.
Suuresta, joen rannalla tähystelevästä ihmisjoukosta saattoi arvata
konsulin lähteneen saaresta sirkukseen komealla hallitusvenheellä.
Tämän mahtavan miehen noustessa maalle veti sotainen näytelmä hetkeksi
puoleensa kaiken huomion pois sirkus-puuhistakin. Kolmannen hetken
täyttyessä, kun katsojat jo kaikki olivat asettuneet sirkuksessa
paikoilleen, kehoitti torven törähdys järjestykseen, ja heti silloin
toista sataa tuhatta silmäparia kääntyi rakennuksen itä päätä kohti.
Siellä oli leveä porttikaari, n.s. _Porta pompae_, runsaasti koristeltu
lipuilla ja sotamerkeillä; niiden päällisellä parvekkeella oli konsulin
kunniasija. Portin kaarien molemmilla puolilla oli karsinoita, n.s.
_carceres_, jotka voitiin sulkea pylvästen välisillä porteilla. Niiden
ylälaidassa oli matalainen aita, ja sen takaa koko sirkuksen leveydeltä
yleni raputtain penkkejä, jotka olivat täynnä komeapukuisia virkamiehiä
ja ylimyksiä. Tämän amfiteatterilaitoksen kummallakin pitkällä
sivulla oli torneja, jotka tekivät tämän arkkitehtien mestariteoksen
miellyttävän näköiseksi ja samalla soveltuivat kannattamaan _velaria_
eli purpuran karvaisia päiväkattoja. Lukija ajatuksissaan varmaankin
asettuu läntiselle parvekkeelle, jossa konsulikin istuu ja jossa kaikki
on avoinna hänen silmäinsä edessä. Oikealla ja vasemmalla näkyy vahvat
torneihin kiinnitetyt portit, jotka ovat pääovina. Edessä on _arena_,
tasainen, melkoisen avara kenttä, jolle on kylvetty valkoista hiekkaa.
Siinä tapahtuvat kaikki näytännöt, paitsi kilpa-ajo. Vähän lännempänä
on marmorialustalla kolme matalaa keilamaista graniittipylvästä.
Moni silmä on päivän kuluessa kiintyvä niihin pylväihin, sillä ne
ovat ajoradan toinen pää, sen alku- ja loppukohta. Marmorialustan
takaa, jossa on tilaa alttarille ja käytävälle, alkaa kymmenen tai
kahdentoista jalan levyinen ja viiden tai kuuden jalan korkuinen muuri,
joka ulottuu siitä juuri kaksisataa jalkaa eli olympolaisen stadionin
matkan. Sen muurin toisessa päässä on toinen alusta pylväineen radan
toisen pään merkkinä. Kilpailijoita neuvotaan ajamaan radalle alkupään
oikealle puolen, niin että muuri jää heistä vasemmalle. Tämä radan
alku- ja loppukohta on siis juuri konsulin silmäin edessä, joten hänen
paikkansa on paras koko sirkuksessa.
Lukija yhä ajatelkoon olevansa konsulin parvekkeella. Tarkemmin
katsellessaan hän huomaa kilpakentän uloimpana rajana viisitoista
tai kaksikymmentä jalkaa korkean muurin, joka ympäröitsee sirkuksen
koko sisusta. Senkin päällä on suoja-aita, kuten karsinain päällä
itäpuolella. Siinä on kolme aukkoa, kaksi pohjois- ja yksi
länsipuolella. Viimemainittu on runsaasti koristettu, sillä se on
riemuportti, josta kilpailujen lopussa seppelöidyt voittajat marssivat
esiin.
Tästä muurista alkavat ne toinen toistaan ylemmäksi kohoavat penkit,
joilla suuri yleisö istuu. Nyt ne ovat täpö täynnä katsojia, jotka
kiihkeästi odottavat kilpailujen alkamista.
Konsulin parvekkeen alaiselta portilta idästä päin kuuluu laulu, jota
soittokoneet säestävät. Äkisti alkaa näkyä juhlasaaton kuoro, jolla
näytännöt alkavat; leikkien järjestäjät ja kaupungin hoitomiehet,
jotka tämän kaiken kustantavat, seuraavat jälestä komeissa puvuissa ja
seppeleet päässä; sitte jumalat, muutamat kannettuina paareilla, toiset
suurissa nelipyöräisissä, runsaasti koristelluissa vaunuissa, sekä
viimeksi tämänpäiväiset kilpailijat niissä puvuissa, joissa kukin kohta
on esiytyvä juoksemaan, painiskelemaan, olemaan nyrkkisillä tai ajamaan
kilpaa.
Juhlasaatto marssii hitaasti sirkuksen ympäri: tosiaankin ihana ja
miellyttävä taulu. Suostumushuuto tervehtii sitä melkein siten, kuin
vesi kuohuen nousee korkealle ilmaan nopeasti kulkevan laivan keulassa.
Vaikk'eivät mykät jumalain kuvat millään tavalla osoitakaan tietävänsä
antaa mitään arvoa tervehdykselle, niin juhlan johtaja ja kustantajat
eivät ole yhtä kylmäkiskoiset.
Voimainsa näyttäjäin vastaanotto on melkoisen vilkas, sillä koko tuossa
suuressa katsojajoukossa tuskin on yhtään, joka ei olisi jotakin
pannut vetoon heistä. Enemmistön suosikit huomaa helposti siitä, että
joko heidän nimensä kaikuvat kovemmin kuin muu pauhu taikka heille
runsaammin heitellään katsojain sijoilta seppeleitä ja kukkaköynnöksiä.
Kilpa-ajoihin mieltymys on kuitenkin suurin, kuten näkyy siitä, että
sen urheilun harjoittajain lähestyessä katsojat nousevat seisomaan
penkeille, pauhu kasvaa, kukkasade täyttää vaunut ja yksin hevosetkin
saavat osansa ihastelusta ja näyttävät kuten ajajatkin olevan kunniasta
hyvillään. Joka vaunuja seuraa mies ratsain, paitsi Ben-Huria, joka
syystä tai toisesta, ehkäpä epäluulosta mieluisimmin on yksin.
Helppo oli huomata, että jotkut näistä ajajistakin olivat enemmin
yleisön suosiossa kuin toiset; melkein joka katsojalla, niin naisilla
ja lapsilla kuin miehilläkin, oli joku merkkiväri, useimmiten nauha
rinnassa tai tukassa, vihreä, keltainen tai sininen. Hyvänäköinen
tarkastelija voi kuitenkin huomata, että valkoista ja punaista oli enin.
Nykyinen yleisö katsoo hevosten laatua ja käytöstä, varsinkin milloin
suuria summia pannaan vetoon. Antiokian kilpailuissa oli ajajain
kansallisuus tärkeimpänä vaikuttimena suosion esinettä valitessa. Kun
sidonilainen ja byzantilainen saivat osakseen vähän kiihotusta, tuli
se vain siitä, että heidän kansalaisiansa oli vähä katsojain joukossa.
Kreikkalaiset puolestaan olivat jakautuneina kahtia, korintolaisen ja
atenalaisen välille, joten heidän värejänsä, sinistä ja keltaista,
näkyi vain vähä. Messalan punaista ja kultaa olisi ehkä ollut yhtä
vähä, joll'eivät Antiokian porvarit olisi oikeain hovimiesten tavalla
sopineet roomalaisten kanssa kantamaan heidän väriänsä. Muut kaikki
olivat maalaisia tai syrialaisia, juutalaisia ja arabialaisia,
jotka täydellisesti luottivat sheikin nelivaljakkoon ja sitä paitsi
vihasivat roomalaisia ja siis toivoivat ennen kaikkea heille tappiota
ja nöyryytystä. Nämä valkomerkkiset olivat sekä meluavin että
suurilukuisin puolue.
Ajajain kiertäessä kilpakenttää katsojain kiihko kasvaa. Toisen
merkkikiven kohdalla, jossa valkoinen väri varsinkin ylemmillä
penkeillä vallitsee, kansa tyhjentelee koko kukkavarastonsa ja ikään
kuin repii ilmaa parunnallaan.
"Messala! Messala!"
"Ben-Hur, Ben-Hur!"
Juhlasaaton päästyä takaisin lähtöpaikkaansa katsojat asettuivat
jälleen paikoilleen ja alkoivat jatkaa keskeytynyttä puheluansa.
"Ah, Bakkus avita! eikö hän ollut kaunis?" ihastelee eräs nainen, jonka
roomalaissuosio näkyy hänen tukassaan häilyvistä nauhoista.
"Ja miten kalliit hänen vaununsa!" yhtyy vieruskumppani ihastelemaan,
"kokonaan kullasta ja elefantinluusta. Suokoon Jupiter hänen voittaa!"
Taemmalta penkiltä kuului ihan toisenlaisia huomautuksia.
"Minä panen vetoon sata sikliä, että juutalainen voittaa", huutaa
kimakka ääni kovasti.
"Olehan toki varovainen", kuiskaa puhujalle rauhoittava ystävä.
"Jakobin lapset eivät ole noiden pakanallisten urheilujen ystäviä,
nehän ovat Herralle kauhistus."
"Totta kyllä, mutta oletko koskaan nähnyt ketään niin levollista ja
voitostaan varmaa? Ja millaiset käsivarret hänellä olivat?"
"Entä hevoset sitte?" sanoo kolmas.
"Ja sitä paitsi", joku selittää, "hänen sanotaan tarkoin tietävän
kaikki roomalaiset temput."
"Niin, ja hän näyttää paljon kauniimmaltakin kuin roomalainen", jatkaa
eräs nainen ylistystä.
Näistä puheista uudestaan rohkaistuneena huutaa ensimmäinen juutalainen
vielä kerran:
"Sata sikliä, että juutalainen voittaa!"
"Hullu!" vastaa eräs kaupunkilainen, "etkö sitte tiedä, että
viisikymmentä talenttia -- kuusi yhtä vastaan -- on pantu vetoon, että
Messala voittaa? Pistä piiloon siklisi, joll'et tahdo, että Abraham
nousee antamaan sinua korvalle."
"Ha ha ha! sinä Antiokian aasi! Sinä et näy tietävän, että Messala itse
on pannut sen vedon puolestaan", kuului vastaus.
Kun juhlasaatto hajautui _Porta pompaen_ luona, oli Ben-Hur vakuutettu
toivonsa olevan täytetyn: kaikki itämaat olivat näkemässä hänen
taisteluansa Messalaa vastaan.