Ohjelma.
Iltapäivällä kilpa-ajojen edellisenä päivänä vietiin Ilderimin hevoset
ja vaunut kaupunkiin lähelle sirkusta. Sitä paitsi oli kunnon vanhuksen
muassa koko joukko muuta saattoa, palvelijoita, ratsastavia aseellisia
heimonmiehiä, talutettavia hevosia ja kokonainen karjalauma, niin
että hänen lähtönsä palmumetsästä oli jotenkin samankaltainen kuin
heimokunnan muutto asuinpaikasta toiseen. Ihmiset tosin nauroivat
tuota kirjavaa jonoa, mutta Ilderim, vaikka olikin ärtyinen muissa
tilaisuuksissa, antoi pahastumatta heidän iloita kylliksensä. Jos
Messalan lähetit häntä vakoilivat, kuten hän oletti, niin hänen
esiytymisensä heille tosin antoi aihetta pilkallisiin huomautuksiin,
jotka Antiokiassa tekivät hänet naurunalaiseksi, mutta mitäpä
siitä. Toisena aamuna oli koko joukko oleva jo hyvän matkan päässä
menemässä aavikoille, mukanaan kaikki arvokkain omaisuutensa. Hän oli
tosiaankin kotimatkalla, teltat kokoon pantuina; dowaria ei enää ollut
palmumetsässä. Kahdessatoista tunnissa piti kaikkein oleman turvassa
kiinni joutumisen vaaralta, koettipa kuka hyvänsä ajaa heitä takaa. Ei
koskaan olla paremmassa turvassa kuin pilkan esineenä ollessa, ajatteli
vanha, viisas arabialainen.
Ei Ben-Hur eikä Ilderim liioitellut arvioidessaan Messalan vaikutusta,
mutta he olivat kuitenkin varmat, ett'ei hän ollut ryhtyvä mihinkään
toimiin heitä vastaan ennen kuin kilpailujen jälkeen, jos hän joutui
tappiolle ja varsinkin jos Ben-Hur hänet voitti, niin heidän oli
odotettava pahinta, sillä silloin hän ehk'ei edes odottanut Gratuksen
neuvojakaan. Sen mukaan he tekivät puolustussuunnitelmansa ja olivat
valmiit kaikkeen. He ratsastivat rohkeasti rinnakkain, varmoina
huomispäiväisestä voitosta.
Tiellä he tapasivat Mallukin, joka odotteli heitä. Vanha uskottu
palvelija ei millään tavoin osoittanut tietävänsä mitään Ben-Hurin
suhteesta Simonideesen eikä heidän ja Ilderimin keskinäisestä
sopimuksesta. Hän tervehti kuten tavallisesti ennenkin, kääntyi sitte
sheikin puoleen ja antoi hänelle jonkin paperin sanoen:
"Tässä on äsken levitetty kuulutus kilpailujen johtajalta, ja siinä
näet omat hevosesi merkittyinä kilpailemaan. Järjestyskin, jota on
noudatettava, on siinä merkittynä. Minä toivotan sinulle jo edeltä päin
onnea voitosta, hyvä sheikki."
Annettuaan hänelle paperin hän kääntyi Ben-Hurin puoleen.
"Sinullekin, Arriuksen poika, minä toivotan onnea. Nyt ei mikään enää
estä sinua kohtaamasta Messalaa. Kaikki osanoton ehdot ovat täytetyt.
Minä olen sen kuullut kilpailujen johtajalta."
"Kiitos, Malluk", vastasi Ben-Hur.
Malluk jatkoi:
"Sinun värisi on valkoinen, Messalan purppura ja kulta. Värit ovat jo
tunnetut. Pojat juoksentelevat jo kadulla valkonauhoilla koristettuina,
ja huomenna joka juutalainen ja arabialainen koko kaupungissa käyttää
niitä. Sirkuksessa saat nähdä, että valkoinen väri oikein kauniisti
kilpailee punaisen kanssa."
"Ehkä yläparvekkeilla, mutta ei kunniaportin seuduilla."
"Ei, siellä kyllä punainen ja kulta vallitsevat. Mutta jos me voitamme"
-- Malluk nauroi hyvillään -- "jos me voitamme, miten ne ylimykset
silloin vapisevat. He kun halveksivat kaikkea, joka ei ole roomalaista,
niin he sen mukaan tietysti panevat vetoon kaksi, kolme ja viisi yhtä
vastaan Messalan puolesta, koska hän on roomalainen." Ja hiljemmalla
äänellä puhui hän edelleen: "Juutalaisen, joka tahtoo olla jossakin
arvossa temppelissä, ei sovi panna rahojansa sellaiseen vaaraan, mutta,
meidän kesken sanoen, olen minä kuitenkin toimittanut konsulin istuimen
taakse yhden ystävän, joka saa hyväksyä vetoja kolme, viisi tai
kymmenenkin yhtä vastaan -- menköön hullutus kuinka pitkälle tahansa.
Olen sitä varten antanut hänelle 6,000 siklin nosto-osoituksen."
"Ei, Malluk", sanoi Ben-Hur, "roomalainen panee vetoa ainoastaan
roomalaisella rahalla. Etsi jo tänä iltana ystäväsi ja anna hänelle
sestertioita niin paljo kuin tahdot, ja, Malluk, neuvo häntä panemaan
vetoa Messalan ja hänen ystäviensä kanssa -- Ilderimin ja Messalan
nelivaljakot vastakkain."
Malluk mietti hetkisen.
"Se kääntäisi suurimman huomion teidän kilpailuunne."
"Sitä minä juuri toivonkin, Malluk."
"Kyllä ymmärrän."
"Niin, Malluk, jos tahdot palvella minua parhaan kykysi mukaan, niin
toimita, että yleisön silmät kiintyvät meidän kilpailuumme, Messalan ja
minun."
Malluk vastasi kiireesti: "Kyllä toimitan. Minä tarjoan erinomaisia
vetoja; jos niihin vastataan, sitä parempi!"
Malluk katsoi tutkivasti Ben-Huriin.
"Miksikä en ottaisi korvausta ryöstetystä omaisuudestani?" sanoi
Ben-Hur paremmin vain itsekseen. "Toista tilaisuutta ehkä ei tule. Nyt
minä ehkä voin hävittää hänen omaisuutensa samalla kertaa kuin hänen
ylpeytensäkin. Isämme Jakob ei voi pahastua siitä."
Hänen kauniit kasvonsa muuttuivat päättäväisen näköisiksi ja tekivät
hänen seuraavat sanansa hyvin ponteviksi:
"Niin, siten sen pitää käydä! Kuulehan, Malluk! Älä säästä
sestertioita! Enennä ne talenteiksi, jos kukaan uskaltaa niin suurista
summista. Pane viisi, kymmenen, kaksikymmentä talenttia, pane vaikka
viisikymmentäkin, jos veto on itseään Messalaa vastaan."
"Nehän ovat summattomia rahoja", arveli Malluk. "Silloin minun täytyy
antaa heille vakuutta."
"Niin pitääkin. Mene Simonideen luoksi ja sano hänelle, että minä
tahdon saada asiani hyvin järjestetyksi. Sano hänelle, että minun
sydämmeni halajaa viholliseni häviötä, ja tilaisuus on niin lupaava,
että minä uskallan panna rahani tarjolle. Meidän puolellamme on
isäimme Jumala! Mene, hyvä Malluk, äläkä päästä tilaisuutta käsistäsi
livahtamaan."
Malluk tervehti ystävällisesti ja ratsasti tyytyväisenä pois, mutta
palasi heti takaisin.
"Anna anteeksi"', hän sanoi Ben-Hurille, "onpa minulta unohtunut yksi
asia. En itse päässyt kyllin lähelle Messalan vaunuja, mutta minä
annoin toisen henkilön mitata ne, ja hänen ilmoituksensa mukaan on
Messalan vaunujen akseli kämmenen leveyttä korkeammalla maasta kuin
sinun."
"Kämmenen leveyttä, niinkö paljon!" iloitsi Ben-Hur, ja kumartuen
Mallukin puoleen hän vielä sanoi: "Niin totta kuin olet Juudan poika
ja uskollinen heimokunnallesi, hanki itsellesi paikka parvekkeelle,
riemuportin päälle, lähelle pylvästen päällistä parveketta. Ota
tarkkaan vaaria, kun käännämme siinä, mutta hyvin tarkkaan, sillä
minullapa yleensä on paremmat edut; siinä minä... Taikka, Malluk,
olkoon se ennemmin sanomatta. Laita vain itsesi sinne ja katso hyvin
tarkkaan!"
Juuri silloin pääsi Ilderimiltä ihmettelyn huudahdus:
"Haa, Jumalan kunnian kautta, mitä tämä merkitsee?"
Hän lähestyi Ben-Huria ja osoitti ohjelmaa.
"Lue", sanoi Ben-Hur.
"En, lue itse!"
Ben-Hur otti paperin, jonka alle maakunnan prefekti oli kilpailujen
järjestäjänä kirjoittanut nimensä ja joka vastasi meidän ohjelmiamme,
koska siinä lueteltiin juhlatilaisuuden eri huvittelut. Ensinnä
ilmoitettiin yleisölle, että loistava juhlasaatto oli pidettävä;
sen jälkeen tavalliset kunnianosoitukset Komus-jumalalle, ja sitte
kilpailut: kilpajuoksu, hyppy, painiskelu ja nyrkkitaistelu, kaikki
siinä järjestyksessä, kuin ohjelmaan oli merkitty. Kilpailijain nimet,
kansallisuus ja koulut, joissa he olivat taitonsa oppineet, kilpailut,
joissa he olivat olleet osallisina, heidän saamansa voitot ja nyt
saatavana olevat voitot, kaikki oli tarkkaan lueteltu. Viimemainitut
tiedonannot olivat korukirjaimilla, josta näkyi, että se aika jo oli
ohitse, jolloin voittaja tyytyi yksinkertaiseen laakeriseppeleesen,
pitäen kunniaa arvokkaampana kuin rikkautta ja voitonhimoa.
Nämä osat ohjelmasta Ben-Hur vain pikaisesti katsasti lävitse. Mutta
kilpa-ajo-osaston hän luki hitaasti. Se alkoi vakuutuksella, että
sankarillisen kilpailun rakastajille tässä oli tarjona sellainen
kilpailu, kuin Orestes olisi laittanut, ennen ihan näkemätön
Antiokiassa. Kaupunki toimitti tämän juhlan konsulin kunniaksi.
Sata tuhatta sestertiota ja laakeriseppele olivat voitot. Sitte oli
tarkempia tietoja. Kilpailijoita oli kuusi, kaikki nelivaljakoita, ja
jotta olisi enempi katselemista, kaikki esiytyivät yht'aikaa. Sitte
kerrottiin joka nelivaljakosta erittäin:
1) Korintolaisen Lysippon valjakko: Kaksi hiirakkoa, rautio
ja musta. Ne olivat edellisenä vuonna voittaneet Aleksandrian
kilpa-ajoissa. Ajaja Lysippos. Väri _keltainen_.
2) Roomalaisen Messalan: Kaksi päistärikköä ja kaksi mustaa.
Voittaneet edellisenä vuonna suuressa sirkuksessa. Ajaja Messala.
Väri _punainen_ ja _kulta_.
3) Atenalaisen Kleanteen: Kolme hiirakkoa, yksi rautio. Voittaneet
Istmon leikeissä edellisenä vuonna. Ajaja Kleantes. Väri _vihreä_.
4) Byzantionilaisen Dikaion: Kaksi mustaa, yksi hiirakko, yksi
rautio. Voittaneet Byzantionissa tänä vuonna. Ajaja Dikaios. Väri
musta.
5) Sidonilaisen Admeton: Neljä hiirakkoa. Kolme kertaa voittaneet
Caesareassa. Ajaja Admetos. Väri _sininen_.
6) Aavikoiden sheikin Ilderimin: Neljä rautiota; ensikertalaiset.
Ajaja Ben-Hur, juutalainen. Väri _valkoinen_.
_Ajaja Ben-Hur, juutalainen!_
Miksi se nimi Arriuksen sijasta?
Ben-Hur katsoi Ilderimiä silmiin. Nyt hän ymmärsi hänen huudahduksensa.
Molemmat tulivat itsekseen samaan päätökseen.
Siinä oli ilmeisesti Messala ollut vehkeilemässä.