AURA (Häntä kädestä pidellen). Kuin tulessa olen!
MANU: Odotin tuossa aitan takana, kun kuulin täältä ääntä.
AURA: Siis tiedät?
MANU: En. Mitä niin?
AURA: Vätykseni on käynyt papin kautta kielittelemässä ja hänestä on
kaikki lähtösin. Mutta osasinpa minäkin hänelle samalla mitalla mitata:
-- tuskin henki pysyy!
MANU: Vai tahtoi hän jo mulle häätökäskyn toimittaa?
AURA: Insinööriltä itseltään kuulin, että tahtoo pois sinut luotaan.
MANU: Ihanko totta?
AURA: Eikös hän vielä sitä sulle ole sanonut?
MANU: Ei.
AURA: Ehkäpä sen sitte peruuttaakin.
MANU: Hitto sen tietää, kun on asiat tällä kannalla.
AURA: Mutta jos siitä tosi tulee ja sinä täältä pois joudut, niin
seuraan mukanasi, Manu. (Tarttuen häntä molemmin käsin takin
ryntäisiin.) En koskaan jätä sinua! Vaikka Siperiaan menen kanssasi,
ellet sinä minua jätä.
MANU (Vyötäisistä pidellen). Omani! Vielä häntä kysyt!
AURA: Kaikki teen sinun tähtesi, sinut pitääkseni! Sinussa vasta olen
oikean löytänyt.
MANU: Hss! Kuka siellä on sisällä?
AURA: Helena. Reetua kuin omaansa ainakin vaalii. Makuulle kai
toimittaa.
MANU: Minä lähden pois, -- sattuu tulemaan.
AURA: Parasta tällä kertaa. Nyt ei ole aikaakaan. Illalla siis
tavataan.
MANU: Koskenko partaalla?
AURA: Samassa paikassa -- aitauksen kohdalla.
MANU: Hyvä on. Ja samaan aikaan?
AURA: Niin. Sittepähän kaikki puhtaaksi puhutaan.