ROSLUND: Eikö ole aikaa?
AURA: Mitäs, insinööri...?
ROSLUND: Onkos teillä kaikki kunnossa, minä tahdoin kysyä? (Menee
kiikkulaudalle päin, johon sitte istuutuu.)
AURA (Seuraa loitompana, mutta jää seisomaan). Millä lailla?
ROSLUND: Tarkoitan, että onkos teidän asunnossanne mitään korjauksia
tarpeen tehdä?
AURA: Eipä liene.
ROSLUND: Vai ei?! No, sitä parempi.
AURA: Ei minun tietääkseni. Mutta voittehan itse käydä katsomassa.
ROSLUND: Hyvä on. No, mutta muuten? Onkos muuten teillä kaikki
kunnossa?
AURA (Kummastellen). Että miten?
ROSLUND: Minusta näyttää, ettei ole. Et tunnu olevan sama kuin ennen.
Muotosi, olentosi on viime näkemältä paljon muuttunut.
AURA: Tietenkin sitä ajan oloon jokainen muuttuu.
ROSLUND: Ja siltä kuulostaakin, niinkuin ei kaikki olisi niinkuin olla
pitäisi.
AURA: Vähäkös sitä voi kuulla...
ROSLUND: Missä savu, siellä tulikin.
AURA (Säpsähtäen). Mitäs insinööri oikein tarkoittaa?
ROSLUND: Sinä et ole onnellinen, Aura? Sinun elämäsi ei ole oikealla
tolalla.
AURA (Katkeran pilkallisesti hymähtäen ja katsoen pitkään Roslundiin).
Tepäs nyt sanoitte!
ROSLUND: Niin, niin, kyllä minä sen tiedän. Vaan en soisi niin olevan.
En soisi sinulle onnettomuutta, Aura. Toivoisin, että eläisit hyvin.
AURA: Ei sitä meikäläinen voi.
ROSLUND: Älä sano niin! Jokaisen täytyy koettaa.
AURA: Koettaa vain kärsiä ja kärsiä.
ROSLUND: Kärsimystä riittää kyllä meille kaikille: niin hyvin rikkaille
kuin köyhillekin.
AURA (Luo jälleen pitkän silmäyksen Roslundiin, pilkallisesti
hymähtäen)- H--h! Tokkopahan?! Mitäs tunteita meillä on?! Ja jos on,
niin kuolettaa ne pitää. Tottua pitää kaikkeen.
ROSLUND: Juuri semmoista se on elämä meille kaikille, Aura hyvä!
AURA: Kyllä te saatte tehdä, mitä tahdotte, vaan sitä emme saa me.
ROSLUND: Ei kukaan saa tehdä kaikkia, mitä tahtoo. Se on väärin
ajateltu. Ja tehdä pahaa, elää huonosti, -- sitä on jokaisen
vältettävä, koetettava ainakin välttää, mikäli mahdollista.
AURA: Siinäpä se!
ROSLUND: Miksikä sinä sitä puolustat? Pakottaako siihen mikä? Kuule,
Aura, sano: kärsittekö ehkä puutetta? Oletteko rahan tarpeessa, sinä ja
miehesi? --
AURA (Hiukan epäröiden). Emme.
ROSLUND: Mikäs sitte on? Onko pikkanen sairas?
AURA (Naurahtaen). Ehei! (Vilkaisee taakseen ja näkee Lemmin palaavan
pullo kädessä ja juoksee häntä vastaan.) Pane, hyvä laps', se tuohon
vain portaitten viereen! Tahi vie sisään, vie!
LEMPI: Täss' ois takaisin viis penniä.
AURA: Se on sinulle, se.
LEMPI (Vie pullon sisään, palaa sitte juosten rappusia alas ja katoaa
vasemmalle rakennuksen taa.)
AURA (Palaa Roslundin luo). Anteeksi! Juoksutin tuota naapurin tyttöä
vähän asialla -- maitoa noutamassa.
ROSLUND (joka sillä aikaa on sytyttänyt paperossin, nousee). Niin, minä
tahdoin vain sanoa, että jos jotakin tarvitset, niin sano suoraan vain.
Tiedäthän, että olen aina valmis auttamaan sinua, Aura.
AURA (Epäröiden). Olenhan minä saanut teiltä aina, mitä tarvitsen.
Mutta --
ROSLUND: Mutta mitä?
AURA (Rohkeammin, vapaammin, päättävämmin). Mutta jos uskaltaisin
kerrankin pyytää?...
ROSLUND: No? Mitä niin?
AURA: En itseni puolesta.
ROSLUND: Vaan kenenkä sitte?
AURA (Hetkisen mietittyään). Ettekö voisi tuolle Helena Häkkisen
pojintimalle, Vilpulle, joka täällä on konemiehenä tehtaalla antaa
parempaa palkkaa tahi parempaa paikkaa toimittaa tahi jollakin lailla
auttaa häntä?
ROSLUND: Miksikäs sinä hänen puolestaan pyydät?
AURA: Hänen on niin vaijis tulla toimeen.
ROSLUND: Mitäs sinulla on hänen kanssaan tekemistä?